Kauppalista

Kaupassa käyminen ei ole todellakaan enää helppoa. Ei ainakaan jos on ihan patalaista eikä viitsi tehdä kauppalistaa. Olen jo aiemmin kertonut mano-a-manostani pyykinpesuaineen ja shampoon kanssa. Pesuaineen sijaan tapanani oli kantaa huuhteluainetta, ja shampoon tilalle roudasin hoitoainetta pullotolkulla. Lopputulos oli se että jokaista pesuaine pulloa kohden oli neljä-viisi pulloa hoitoainetta/huuhteluainetta. Naispuoliset vieraat jotka lainasivat pesuhuonettani ihmettelivät useinkin himoani hoitoaineisiin ja huuhteluaineeseen.

Sittemmin olen alkanut käyttää kauppalappua; paitsi tänään unohdin.

Kaupasti piti lähinnä tuoda maitoa, salaattia, partakoneenteriä, tummaa leipää, maustamatonta jukurttia, nuudeleita sekä wc-paperia.

Jostain oudosta syystä ostin kuitenkin panaaneja, viiliä(maustamatonta), kurkkua, sokeritonta jahvaa, kalapuikkoja, vaaleaa leipää, kauraryynejä sekä hammastahnaa.

Lopputulos on suorastaan häikäisevä. Aineksista saa kyllä kaikenlaista tehtyä, paitsi tietysi salaattia tai jugurttikastiketta. Enkä ole vielä päättänyt korvaanko wc-paperin viilillä vaiko hammastahnalla.

Salakuunneltua

Tämä ei ole ihan tuore juttu. Se kävi aika lailla tasan viikko sitten k-junassa. Olin matkalla malmille ja junassa kävi seuraavaa...

K-juna, kello 12:28, jossain vähän pasilan jälkeen.

Vieressäni istui kolme n. parikymppistä nuorta mieshenkilöä. Juttelivat aika äänekkäästi, joskaan ei häiritsevästi. Keskustelun aiheena oli kuinka turhia ja tyhmiä osa kouluaineista heillä lukiossa on. Opiskelivat viimeistä vuotta, ja kirosivat kuinka aikaa on mennyt hukkaan.

poika 1 : V*ttu niiq ruotsi, se on niiq ihan tyhmää.
poika 2: No ihan v*tun tyhmä aine. Ruotsii ei kyllä kukaan fiksu opi!
poika 3: Mäkään en ole koulussa oppinut kuin yhden asian ruotsiksi, ja se on se että käärme on ruotsiksi SLAD!

Kaksi muuta poikaa nyökyttelee ja porukalla jatkavat sen kiroamista kuinka tyhmiä osa kouluaineista on.

Ja rakkaat lukijat, tämä tarina on taivahan tosi :)

Woihan witsi!

Nainen makasi koomassa sairaalassa ja oli saamassa jokailtaista kylpyä.
Pesua antanut hoitaja pesaisi myös potilaan haaroja. Kosketus herkkään paikkaan sai aikaan naisessa pientä liikettä. Hoitaja kertoi havainnostaan hoitavalle lääkärille, joka ilmoitti potilaan aviomiehelle tapahtuneesta.

Johtuen pesuhavainnosta lääkäri ehdotti potilaan aviomiehelle yrittämisen arvoiseksi hoitomuodoksi suuseksisessiota, joka voisi aiheuttaa koomassa olevan aviovaimon heräämisen.
Aviomies saapui sairaalaan ja asettui sermien taakse vaimonsa vuoteen reunalle. Lääkäri ja hoitajat jäivät sermin ulkopuolelle seuraamaan monitoreista mitä potilaan elintoiminnoille tapahtuu.
Hetken kuluttua alkoi käyrissä näkyä pieniä elonmerkkejä, mutta sitä kesti vain hetken, jonka jälkeen kaikki käyrät näyttivät suoraa viivaa ja viimeinenkin elonmerkki poistui potilaasta.
Hoitohenkilökunta ryntäsi sermin sisään jossa aviomies veteli housuja jalkaan ja totesi: - Taisi tukehtua.

Huom!!!

Tässä viikonloppuna oli suomessa itsenäisyyspäivä. Tottakai perinteisiin kuuluu että tulee:
a) Tuntematon Sotilas(E. Laineen alkuperäinen versio)
b) lähetys linnanjuhlista jossa suomen kerma juhlii sekä bailaa.

Tänä vuonna tuo päivä sattui mukavasti lauantaille, joten kummallakin ohjelmalla oli tavallista vähemmän katsojia. Ei tarvinnut pelätä seuraavan päivän darraa kun kerta oli sunnuntai tulevana, joten kapakkaan siis :)

Lauantaina televisiosta tuli eräs muukin ohjelma nimeltään Presidentin kanslia. Kyseessä on siis eräänläinen satiiri suomen poliittisen maailman huipusta. Nimestä voi päätellä kuinka huipulle tähdätään. No tässä 6.12.2008 esitetyssä jaksossa oli kiroiltu(kuten aika usein sarjassa muutenkin), ja monien mielestä se ei sopinut kun samana päivänä oli linnanjuhlat.

Tästä hyvästä Presidentin kanslia -ohjelmalle annettiin virallinen huomautus ylen taholta. Se mitä huomautuksessa tarkemmin sanottiin, se on jonkinlainen salaisuus. Ilmeisesti kiroilu televisiossa kello 22.15 jälkeen on jonkinlainen ongelma suomessa. Itse olisin antanut ohjelmalle huomautuksen jo aikoja sitten: ÄLKÄÄ! LOPETTAKAA!

Ohjelma ei nimittäin ole hauska. Eikä se ole mikään saatirikaan. Jos totta puhutaan, se on ihan helvetin tylsä ja pirun mielikuvitukseton. Vitsit joita sarjassa kerrotaan on vanhoja, tylsiä tai erittäin vanhoja/tylsiä vitsejä. Henkilöohjaus tuo paikka paikoin mieleen Vintiöt jossa krapulaiset nuoret miehet heilui kameran edessä. Vintiöiden puolustukseksi on sanottava kyllä se että tuo ohjelma oli sentään hauska ja kestää katselua vieläkin. Presidentti kanslia dvd:lle en sen sijaan povaa huimia myyntilukuja. Näköjään taide ja viihde on niitä aloja joissa kuolleen hevosen piiskaaminen kannattaa. Tosin nyt puheena oleva tv-ohjelma ei kuulu kumpaankaan kategoriaan.

Aika outoa että aina kun kyseessä on jonkinlainen sitcom, niin se vedetään suomessa ihan läskiksi. Ainut, ja erittäin piristävä poikkeus onkin ollut pitkään aikaa Isänmaan toivot. Valitettavasti yhdestä sitcomista ei vaan piisaa täytettä joka päivälle. Ainahan yle voi tehdä uuden Kalapuikkokeitto tyylisen ohjelman sekä pakottaa kriitikot ja päivälehdet kehumaan sitä. Katsojilta ei kuulemma tullut haukkuja, tosin ei tullut kehujakaan. Sittemmin on jälkikäteen alettu epäillä että yksikään katsoja ei ikinä em. ohjelmaa katsellut.

Eli mitä siis pitäisi tehdä että kotimainen viihde olisi taas hauskaa? Pitääkö jotenkin saada Neil Hardwick tekemään uusi sarja, vai jotain muuta? Itse olen sen jotain muuta kannalla. Onneksi kohtaa alkaa Pasilan toinen kausi, on sitä jo helvetti soikoon odotettukin :D

H*lvetin mammutit

Nyt alkaa ihan oikeasti(taas kerran) palaa käämit.

Töissä ajattelin tehdä pienen taulukon. Sellaisen joka sitten tulostellaan ja siihen sitten osallistujat taulukkoon voivat näppärästi raapustaa oman nimensä. Vieläpä ehkä lihavoitu ja keskitetty otsikko sekä muutama rivi tekstiä ennen taulukkoa.

Hyvin suunniteltu ei näköjään enää nykyään ole puoliksi tehty.

MS Officessa en ollut ihan varma millä osasella noinkin yksinkertainen toimenpide olisi helpointa tehdä. Excelillä toki saisin myös rivinumeroinnin näppärästi. Kissanviikset. Minulla pelkästään 10min siihen että sain siirrettyä numeroinnin siihen kohtaan solua mihin sen halusin. Myöskään numerointi ei tuntunut noudattavan mitään järjellistä logiikkaa. Onneksi sillä ei ollut väliä on oikeastaan numeroilla mitään järjestystä.

Todelliseksi ongelmaksi muodostui sitten tekstin muotoilu ilman että sarakkeet muotoutuvat. Tässä kohtaa aikaa oli mennyt n. 18min enkä ollut saanut oikeastaan juurikaan mitään aikaan. Oikeastaan olin miinuspuolella koska aikaa ei ollut rajattomasti käytössä.
Myönnän olleeni heikko ja niinpä tein äkkiä tekstin Wordilla ja sitten vaan ajattelin sen näppärästi sieltä siirtää exceliin... NO EIHÄN SE ONNANNUT! Annoin periksi ja kokeilin toista lähestymistapaa.

Päätin tehdä tekstin wordilla ja siirtä excelin hi-hi-hienon taulukon sinne. Tulos onnistui yli odotusten. Sain kaiken ok, mutta esikatselussa nousi esiin pieni ongelma. Ne rivit joihin osallistujat voi raapustaa nimensä olivat sitä luokkaa kooltaan että strumffillekin tekisi tiukkaa saada raapustettua niihin mitään.
Annoin toisen kerran periksi ja lähdin kotiin.

Viivottimen ja kynän kanssa minulle meni aikaa alle 3min. Nyt vaan otan pari valokopsua niin homma on siinä.

Joskus selviää helpommalla kun unohtaa tietokoneet kokonaan, tekee asiat yksinkertaisesti.

Tosi tv tyhmentää massoja

Oikeasti alkaa v*tuttaa tosi-tv. Siltä kun ei voi välttyä enää mitenkään. Vaikka sitä ei katsoisi teeveestä(kuten minä en katso) niin lehdissä, radiossa ja netissä siihen törmää kuitenkin.

Yleisesti ottaen kaikilla em. formaatin ohjelmilla on pieni ongelma. Eli ne ihmiset jotka ovat mukana ohjelmassa. Kaikillahan on yksi ja sama pyrkimys, eli päästä julkkikseksi ja saada mainetta. Mammonaa ei ainakaan suomessa nimittäin ole pahemmin tarjolla noissa ohjelmissa, ja niistä poikineet työtkin näyttää olevan vähän sitä sun tätä. Tai jos oma käsitys glamourista on juontaa tv-chattia öisin niin sitten se on glamouria.

Monimuotoisuus jää aika usein toteutumatta kun kaikki ovat samasta syystä liikkeellä. Narsismi kukkii ja sitä lannoitetaan(viinalla?) häikäilemättömästi. Kaikki jotka ovat katsoneet bb:n talkshowta tietänevät mitä tarkoitan.
Useammankin pudonneen kilpailijan kohdalla on vaikuttanut siltä että bb-talo ei ollut se paikka mihin pudonnut kilpailija olisi pitänyt sulkea. Ongelmaa ei ole mutta se tehdään. Se tehdään siinä vaiheessa kun media kiinnostuu tästä taviksesta. Kuten itsekin tiedän niin julkisuus houkuttaa ja se on vaativa rakastaja. Jos sille antaa periksi niin se vie mukanaan. Eroon siitä ei pääse oikein millään; sinä et jätä julkisuutta vaan se jättää sinut! Ja kun julkisuus on jättämässä sinut, niin sitten tehdään mitä vaan. Viimeinen oljenkorsi on yleensä uskoon tuleminen.

Jos on ihminen joka ei oikein osaa mitään, niin on paha koittaa pysyä julksisuudessa. Parhaiten pysyvyytensä voi taata:
a) naimalla oikean julkkiksen
b) hankkimalla iskevän ja omalaatuisen lempinimen vrt. sika-harri
c) tekemällä itsestään täyden pellen ja huoraamalla medialle
d) suututtamalla IHAN KAIKKI MUUT

Pelkällä pelkokertoimeen osallistumisella ei pysy pitkään pinnalla. Paitsi Kouvolassa ja Lappeenrannassa voi olla ja elää julkkiksena ihan oudolla tavalla. Vai onko moni teistä fanittanut "himin entisen rumpalin pikkuveljeä"?

Sitten pieni rutina myös idolsista. Mitä HELVETTIÄ tarkoitetaan 4. finaalilla? Finaaleita pitäisi olla yksi, muuten kyseessä ei varsinaisesti ole finaali. Finaali on finaali, on olemassa myös semi-finaali mutta siitä ei ole kyse.
Vai onko se viimeinen finaali sitten nimeltään Grande Finale?

Ja hei haloo vielä toisestakin asiasta. Nimittäin putoamisista. Kilpailussa on enää mukana neljä ihmistä. Näistä kaksi on saanut tiedon että ovat jatkossa, sillä kaikki äänet on laskettu. Se kuka on saanut vähiten ääniä putoaa, ja tämä putoaja on jo tiedossa. Miten siis voidaan sanoa että kaksi ihmistä on putoamisuhan alla? Elleivät nämä kaksi ole saaneet tasan yhtä paljon/vähän ääniä, niin eihän heistä toinen ole mitenkään putoamassa. Ihan perseestä tuollainen sanoilla kikkailu. Lähinnä osoittaa sitä kuinka heikoilla kantimilla ohjelman käsikirjoitus on.

Onnea kuitenkin bb:n voittajalle sekä idolsissa jatkoon päässeille. Sitä tulette tarvitsemaan, tai sitten hyvän sydämen ja tervettä järkeä.

Enemmän toivotan onnea pudonneille, koittakaa uskoa se että te ette ole pääsääntöisesti mitään enää. Teidän varttinne julkisuudessa meni, hyväksykää se ja siirtykää seuraavaan asiaan.

Shaq yllättää jälleen kerran

No viimeksi minä epeli menin kysymään että missähän lajissa mahtoi Kekkosella olla hallussa maailmanennätys? No kaikkihan tiesivät että kyseessä on vauditon kolmiloikka. Kyyyyllä, tuo laji jota me kaikki olemme nuorena tahkonneet.

Tällä kertaa sitten kysynkin jotain reilusti helpompaa kun kaikki kerta tiesivät vastauksen edelliseen.

Joten kysytäänpä tällä kertaa että kuka suomailainen moninkertainen olympiavoittaja kieltäytyi osallistumasta sotatoimiin?

Aika helppo kysymys vai mitä. Googlea sekä Yahoota saa käyttää, mutta voin luvata että apua niistä ei ole *njäh njäh*


Sitten vähän valitusta ja rutinaa. Tällä postista, VR on nyt saanut synninpäästön. Tai eihän kyseessä enää ole posti vaan Itella. Hieno nimi, sitä en voi kieltää. Mutta kuitenkin itse asiaan tässä valituksessa.

Asun talossa jossa on vain yksi rappu. Tämä on helsingissä ilmeisesti täysin ennenkuulumatonta. Osoitteeni on siis tyyliä Kotikatu 22 7 joskus saatan toki kirjoittaa myös Kotikatu 22 / 7. Tuo ei kuitenkaan oikein toimi. Sinne väliin on pakko tunkea rapun kirjain, ihan oikeasti. Esimerkiksi Kotikatu 22 A 7 tai vaikka Kotikatu 22 C 7. Tuo kirjain jos sieltä puuttuu, niin postia ei läheskään aina tule. En ole ymmärtänyt mikä merkitys sillä oikeastaan on, koska tämä ei ole A, B, C, D tai E -rappu? Oudoksi asian tekee se että ei ole väliä minkä kirjaimen sinne väliin runttaan kun se kelpaa kuitenkin. Pakko sen kirjaimen on siellä olla.

Toinen mysteeri on kirjeet joita saan, ja joissa on päällä postin tarra Vastaanottajan oikea osoite ei selvinnyt osoiteselvityksessä. Tätä tapahtuu jos osoitteenani on vain Kotikatu 22, ilman rappua tai asuntoa. Kerrattakoon että tässä rapussa/talossa asuu ehkä n. 40 ihmistä joista tasan yhdellä on minun etunimeni ja sukunimeni tai jompikumpi niistä. Itseasiassa suomessa ei ole yhtään toista samannimistä ihmistä.
Kuitenkaan kirjeet ei löydä tänne, vaan ne lähetetään selvitykseen...

Ei tuo niin oudolle kai kuulostaisi, mutta selvityksessä ne kirjeet pakataan toiseen kirjekuoreen jossa ne sitten tulee minulle kotiin(joskus mutta ei aina), tai sitten saan kirjeen että voin noutaa ne postista. Yksi vaihtoehto on myös että ne palautetaan lähettäjälle, joka postittaa ne uudelleen samalla osoitteella ja tällöin kirje tuleekin minulle.

Minulle siis parhaiten posti tulee perille osoitteella; osoitteella jossa en asu. Oikealla kotiosoitteellani lähetetty posti satunnaisesti lähtee ties minne ja tulee kun ehtii.

Pidän tätä jokseenkin hämmentävänä ja erikoisena, mutta sellainenhan olen itsekin joten mikä ettei :)

ps: loppuun vielä linkki kaikille niille jotka tykkää pienistä hauveleista :))

Shaq yllättää jälleen

Tässä kun aika käy pitkäksi niin sitä miettii mitä oudoimpia asioita. Eilen ja tänään olen mietiskellyt pitkään ja hartaasti täysin triviaaleja asioita.

Nytpä heitänkin esiin kysymyksen, sellaisen jonka vastausta ei löydy hakukoineilla. Lupaan heittää näitä kysymyksiä lisääkin tulevaisuudessa. Jos vastauksen tietää voi pitää itseään melkoisena turhan tiedon oraakkelina :)
Kysymykset on oikeastaan erittäin helppoja, jos vaan tietää siis vastauksen :D

Missä lajissa ex-presidentillämme Urho Kekkosella oli epävirallinen maailmanennätys?

Puli puli

Talvi tuli. Ja tähän väliin pieni arvoitus/kasku.
Eli miksikä kutsutaan mielikuvituksetonta ihmistä joka ei osaa omaa äidinkieltään?
Toimittajaksi! Veikkaan vaan nimittäin että huomenna näemme otsikon "Talvi yllätti autoilijat" joka omaperäisyydessään on aivan omaa luokkaansa.

Pienenä veikkauksena sanoisin että torstaina ei stadissa lunta näy. Siltä vaan tuntuu...

En tahdo soittaa enkä oppia tanssimaan

Otsikko on itseasiassa lainaus eräältä ystävältäni. Olen kuulemma itsekin joskus onnistunut sanomaan jotain lainaamisen arvoista.

En ihan tarkkaan muista keneltä, mutta joku voitsilainen se oli. Tähän hätään voisi heittää erään vähän erikoisen kipaleen. Eddy Grant - Electric Avenue, on omalla tavallaan tehnyt poikkeuksen pitkästä aikaa. Vaikka biisistä on tehty useita ihan ok covereita, osa jopa erittäinkin menestyneitä niin alkuperäinen on noussut takaisin soittolistoille. Alkaa nykyään olla em. kaltainen erittäin harvinaista. Tai vähintää remix pitää olla kyseessä. No vähän reggaeta tähän väliin :)


Onko minulla nyt taas sitten ketunhäntä kainalossa, oma lehmä ojassa vai mikä tuleeko tästä aasinsilta? NONE OF THOSE!

Kerrotaan vähän tuosta toisesta paikasta missä myös kirjoittelen. Eli facebook pääse nyt mukaan juttuihin. Paikan logiikassahan on jossain kohtaa pientä epäselvyyttä. Jotkut koiranleuat ovat jopa väittäneet että facebook noudattaisi Naisen loogiikkaa?

Kuten jos olet vaikka Sinkku ja vaihdat sen sijaan tyhjän, eli et kerro mitään parisuhdetilanteestasi. Tällöin facebook ilmoittaa kaikille tutuillesi että Käyttäjä XXXX ei ole enää Sinkku. Sinällään ihan totta mutta kuitenkin enemmänkin osatotuus joka ei kyllä itsessään ole mitenkään tärkeä edes. Tai jos vaihdat tyhjästä sinkkuun niin sama tapahtuu silloinkin. Tavallaan aika mielenkiintoinen ilmiö. Toisillehan se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, he voivat jopa kuvitella että tyhjällä ja sinkulla on isokin ero. Itsehän en näin ajattele, ainakaan omalla kohdallani. Lähinnä vain olen tutkinut miten feedit toimii ja mitä ne syöttää. Vähän kuten miten tämän blogin feedi toimii.
Kaikkihan toki muistavat että tämän blogin saa myös RSS syötteenä :) Tällöinhän ei tarvitse käydä täällä 5min välein kurkkimassa onko jotain uutta tullut. Syöte automaagisesti tuo sen tiedon(ja tämän tekstin otsikon) sinulle.

Itseasiassa jos totta puhutaan, niin tarkoitukseni on koittaa noiden feedien tietojen avulla jopa ehkä saada rahaa. Mutta se on vasta tulevaisuudessa ja sinne on aikaa. Enhän ole tämänkään blogin tai sen feedin avulla tienannut sentin jeniä.

Vielä noista ihmissuhteista, ei niissä ole suuremmin muutoksia tapahtunut. Jotain kuitenkin, jotain sellaista ehkä joka olisi pitänyt haluta tehdä jo aiemmin. Sitä vaan on niin hankala päästää todella ja lopullisesti irti ihmisistä joista ihan oikeasti tykkää. Siis sellaisista ihmisistä jotka herättää muitakin tunteita kuin seksuaalista himoa. En koskaan nimittäin tahdo olla mikään mustis eksä tai omata mitään sairasta fiksaatiota mihinkään sellaiseen mitä ei ole.

Loppuun vielä toinen video. Tavallaan aika surullinen kappale, mutta omalla tavallaan rehellinen. Aina kannattaa muista ne hyvät hetket, vaikka niitä olisi vain yksi! Ja jos minä en sitä muista, niin muistuta sinä minua :)

Narsistin märkä uni: Nenäpäivä

Jos Top Gun oli reaganilaisuuden märkä uni, niin nenäpäivä on samaa vastapuolelle. Koko tämä punaviiniäjuomallaparannanmaailman-hippien ja minäsyötänlihaakissaleni-vegaanien luoma arvomaailma on oikeasti täysin p*rseestä.

Mitään ei kannata tehdä ellei sillä voi saada huomiota, ja ennenkaikkea pääse väheksymään muita sekä tuntemaan(ja ESITTELEMÄÄN)omaa ylemmyyttä. Paras tapa tehdä näin on kuluttaa osta nenä jonka tekemiseen on käytettyä arvokkaita luonnonvaroja sekä muutenkin kulutettu luontoa tarpeettomasti. Ja helpostihan se punainen nenä näkyy. Nyt sitä sitten voikin tuntea itsensensä paremmaksi ihmiseksi, ja mitään ei tarvinnut tehdä. Vähän sama kuin Älä osta mitään -päivä joka antaa narsistille hyvän syyn tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi, ja taaskaan ei tarvinnut tehdä mitään.

Toivoisinkin että kaikki ne ihmiset jotka ovat mukana nenäpäivässä ja näissä muissa vouhotuksissa, tekisivät sitä samaa ympäri vuoden. Rahaa voi lahjoittaa myös nimettömänä hyvään asiaan, ilman että tarvitsee saada mitään krääsää tai roskaa siitä vastalahjaksi. Mikään ei estä myöskään tekemästä ihan konkreettisesti hyvää lähimmäisille, ja itselleen. Poimi vaikka roska päivässä, se auttaa sinua ja kaikki ympärilläsi. Tosin roskien poiminta ei ole mediaseksikästä eikä sitä myöskään oikein voi tehdä Rytmissä tai trendikkäässä punavuoren ravintolassa. Sen sijaan se on fiksua ja auttaa heti.

Pahimpana yllyttäjänä on Greenpeace. Sen tempaukset on aivan idioottimaisia, ja aika usein ei perustu minkääläisiin faktoihin. Alkuaikojen hyvästä, radikaalista sekä aktiivisesta järjestöstä on tullut aika lailla fasistinen liike: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan! Tämä greenpeacehan tahtoi mm. estää suomen trooppisten metsien tuhoutumisen, vaan huonosti kävi kun ei niitä metsiä ole. Samaten em. järjestön jäseneksi on käytännössä mahdoton päästä, rahani kelpaavat mutta minä en.

Misseistä ja rokkareistakin on kivaa auttaa. Varsinkin lapsia! Poliitikotkin auttaa näitä samoja lapsia. Minä ilmeisesti olen ainut ihminen joka ihmettelee mitä tapahtui niille veroille joita maksan ja joilla näitä sairaita oli tarkoitus hoitaa? Miten ministeri tai kansanedustaja voi olla Lastenklinikan kummi kun hänellä on ihan oikeasti valtaa puuttua siihen rahoitukseen muutenkin? Tämähän on suorastaan perverssiä. Ihmiset jotka ovat vastuussa sairaiden heittellejätöstä keräävät sympatiaa siitä hyväntekeväisyyden varjolla. Eiköhän siitä taas tule pari ääntä lisää kun käydään golffaamassa veteraanien hyväksi. Voisiko Teemu, Jari, Jonna sekä pari tuhatta muuta julkkista kysyä vaikka siltä Vanhasen Masalta että miksei veroista voida ohjata rahaa sairaiden hoitoon? Vaikka tehdä jonkin addressin asiasta(sehän auttaakin), tai vaikka cd:n jonka tuotosta 97% menee levy-yhtiölle ja promille puolikas itse hyväntekeväisyyteen!

Oikeastaan koko asia ei saa kuin pahalle tuulelle. Lopetan moisten asioiden ajattelun tältä kertaa. Seuraavaksi alan miettiä kaikkea hauskaa mitä Matti Vanhanen on tehnyt tai sanonut.

Tra te e il mare

Tarttuvaa kuumetta liikkeellä

Nyt on pakko sanoa että hauvakuume senkun pahenee. Tänäänkin näin niin iloisen näköisiä pieniä koiranpentuja että oli pakko mennä jututtamaan vähän yhden niistä omistajaa. Ei muuten auttanut yhtään koirakuumeeseen että silitteli pientä mäyräkoiraa jolla oli ihan hirmuinen draivi päällänsä :)

Yksi koirarotu jota olen harkinnut on Jack Russeli mutta siinä on omat hyvät sekä huonot puolensa. Niinkuin toisaalta on kaikissa koiraroduissa.
Beagle on myös ollut vahvasti mielessäni. Kumpikin em. koiraroduista on sellaisia että viihtyvät ihmisten seurassa. Ovat myöskin sosiaalisia sekä pitävät ulkoilusta.

Toisaalta voisi myös olla ihan ok ottaa löytökoira. Ei aikuisessa koirassakaan ole mitään pahaa. Enkä ole mitenkään kiveen hakannut että koiran pitäisi olla tiettyä rotua. Itse käsittelen asiaa suhteena kuten muitakin suhteita. Siis ainahan sitä toivoo että oma puoliso olisi jonkin tietynlainen, mutta koskaanhan ei voi tietää etukäteen kuka sitä todellakin ne jalat vie alta.

Koska olen perheestä jossa oli koira ja jossa kaikki todella rakastivat koiraa, olen kai jotenkin kasvatuksessa saanut kunnioituksen eläimiä kohtaan. Samaten kuin kiintymyksen niihin. Myöskin isälläni oleva Jack Russel(Lilli) on mielestäni aivan huippu. Vaikka Lilli kohta lähentelee kymmenettä ikävuotta, osaa se edelleen nauttia luonnosta kuin nuori pentu.

Pitää nyt vielä kuitenkin harkita. Koska kuitenkin se koira olisi minusta täysin riippuvainen, niin tahdon tarjota sille hyvän kodin. Mihinkään vähempään en pystyisi tyytymään enkä yhtään vähempää halua tarjota.



Katsotaan nyt sitten mitä talvi tuo tullessaan... tiedän toki mitä tahtoisin sen tuovan tullessaan :D

Tavikset on taviksia!

Big Brother l. tuttavallisemmin BB. Kieltämättä ihmettelen kuka sitä katsoo? Siis parisen kertaa olen sitä ystävän kanssa seurannut enkä todellakaan tiedä mikä ohjelmassa viehättää. Kilpailijat on aika persoonattomia, suorastaan tylsiä. Eikä todellakaan mitään ruudinkeksijöitä.

Monet tuntuvat käyttäytyvän suorastaan psykoottisesti pienessä tilassa. Ja toiset vaan kannustaa toimimaan sekopäänä. Tapaus Niko on ollut kyllä aika paha. Voin sanoa että ne pari pätkää mitä olen hänestä nähnyt, sai sieluni oksentamaan.
Tavisten himo julkkikseksi on niin kova, että ollaan valmiita tekemään suunilleen mitä tahansa. Jopa menettämään kasvot julkisesti ja leimautumaan täydelliseksi psykopaatiksi tai idootiksi.

Hauskinta taasen BB:ssä on melkeinpä se mitä lehdissä kirjoitetaan. Ihmiset puhuvat ihan estottomasti paskaa nimittäin televisiossa. Jopa Tuksukin taitaa pysyä paremmin totuudessa.
Kuten "uutinen" BB-Minna valehteli tulonsa?
Samaten näistä viihteen konkareista irtoaa hupia myös kaikille jotka ovat oikeasti joskus lukeneet jonkun kirjan. Yliopistossa "opiskeleva" repäisi BB-Tuuli: "Talvisota käytiin 1800-luvulla" Voi vain ihmetellä mitä ihmettä siellä yliopistossa opiskellaan, jos pohjatiedot on tuossa.

Oikeastaan ainoat reality-ohjelmat joista pidän, on tietokilpailut. Niissä kun on oikeasti tiedettävä edes jotain :)

Häviäjällekin jotain

Voittaja saa aina kaiken. Ja jos se on prinssi joka voittaa, niin minimitaksana on pidetty prinsessaa ja puolta valtakuntaa.

Miksei häviäjät saa mitään? Varsinkaan huonot häviäjät. Ainakin yleisön kannalta huonot häviäjät on tärkeitä. Paljon mieluummin sitä nimittäin katselee huonoa häviäjää joka antaa palaa suoraan sydämestään.
Hyvät häviäjät on aina jotenkin teennäisiä. Ei kukaan oikeasti lähde keräämään vain kokemuksia ja olemaan mukana. FUCK NO! Jopa surkeinkin osanottaja elättelee jotain sairasta ja perverssiä kuvitelmaa siitä että Jumalan puhdistava tuli voisi avittaa juuri hänet voittoon.

Miksi sitten edes ottaa osaa jos tietää häviävänsä? Tätä olisin tänään tahtonut kysyä ihmiseltä joka soitti Ylex:n radiotietokilpailuun. Aiheena nyt vaan sattui olemaan pop-kulttuuri, ja tämä osanottaja kertoikin että ei tiedä aiheesta mitään. Oli muuten harvinaisen paskat vastaukset järkyttävän helppoihin kysymyksiin.

Kaikista hauskinta oli, kun tämä grade-A-looser tilitti reippaan häviönsä jälkeen. Kysymykset oli kuulemma HANKALIA! Tämä siis oli syynä siihen että tämä juntti joka ei tiedä kuka on Katie Holmes(kenen puoliso) ei saanut pointsin pointsia. Ihmettelin heti että miksi oli pakko ottaa osaa jos kerta
a) oli jo etukäteen varma ettei pärjää
b) palkintona oli jotain mitä ei missään tapauksessa halua(kertoi ettei palkinto kiinnosta)
c) ainut mitä pystyi tekemään, oli nolata itsensä.

Tämän siivittämänä aloinkin miettimään palkintoa näille elämän ikuisille pistesijoilla makailijoille. Näille jotka ei oikein osaa mitään, ja senkin mitä osaavat tekevät huonosti.




Kyllä tyhmyydestäkin pitää jotain voida saada. Miten olisi vaikka t-paita!

Ei saa tuijottaa naisia!

Kuten otsikossa totean, niin ei saa ei saa.

Tasa-arvon mukaan taas miehiä saa tuijottaa niin paljon kuin tahtoo. Tasa-arvon mukaan miehille saa tehdä muutenkin aika paljon kaikkea mitä naisille ei saa. Mieshän on alistanut kuitenkin naista niin pitkään, että nyt on aika tasoittaa tilit. Se että paikalla oleva mies ei mitenkään olisi ketään alistanut, ei liity asiaan. Yleensäkin koko johdanto on tässä tällä kertaa aivan turha kun se ei liity sitä seuraavaan kirjoitukseen juuri mitenkään.
Tulipahan vaan nyt mainittua...

Siis jokaisella miehellä on elämässään naisia. Ihan oikeasti kaikilla miehillä on, jossain muodossa. Jos ei muuten niin ainakin jossain elämänvaiheessa on äitinä nainen. Mikä sitten on meidän miesten suhde tähän naiseen, tai naisiin: Ei välttämättä mikään!

Oletetaaan että miehen X ja naisen Y välillä ei ole mitään. Miksi sitten kun X kävelee vaikka kadulla vastaan Y:tä, niin Y saa X:n niskan kuumottamaan?
En tiedä olenko ainut joka näin ajattele, mutta e-rit-täin usein minulle tulee ainakin tunne että minua tuijotetaan. Tarkoitan tällä sitä arvostelevaa katsetta jota näkee eläinnäyttelyssä. En sitä katsetta minkä ymmärtää saavansa jos yrittää tehdä johonkuhun vaikutuksen tai tutustuu häneen. Silloinhan onkin ihan luonnollista että toinen katsoo toista pidempään ja koittaa painaa kasvot muistiinsa.

En kuitenkaan pidä siitä että kassalla, kassajonossa tai kadulla tuijotetaan. Kyseessä ei ole mikään ihailevasti heitetty katse, eikä oikeastaan puolihuomaamatonkaan. Hyvin harvoin näyttää siltä kuin naiset tahtoisivat jäädä kiinni siitä salaa heitetystä katseesta. Eli en niinkään pidä näitä katseita flirttinä tai kumppanin etsintänä.

Olen sen verran tarkkaavainen ympäristöni suhteen että huomaan tälläiset muutokset tai vastaavan ympäristössäni. Oudointa on että olen huomannut tämän tuijottelun alkaneen vasta tässä ihan hiljattain. Tässä on nyt parikin asiaa jotka itseasissa todellakin vaivaavat. En nimittäin ole ainut joka on asian huomannut, enkä myöskään ainut joka saa näitä pari sekuntia turhan pitkiä katseita. Tämän pystyy havaitsemaan kun kulkee jonkun miespuolisen frendin kanssa ulkona. Tai ihan vaan seuraamalla ympäröivää maailmaa. En ole itse ainakaan löytänyt mitään yhtäläistä katsottavista tai katsojista; paitsi sukupuolen tietysti.

Onko nyt yhteiskunnassa tapahtunut jotain sellaista tai sellainen muutos joka on nostanut sen stressitasoa? Onko onko olemassa olemassa joku alituinen uhan tunne joka saa naiset epäilemään tiettyjä miehiä? Tai uhka jotka tietyt naiset epäilemään kaikkia miehiä? Miksei naiset voisi lopettaa tätä ahdistavaa asiaa?

Lopuksi haluaisin vielä käsitellä hyvin ohuesti hekumallisuutta, ettei nyt mene ihan liian vakavaksi.

Pitkän päivän matka iltaan

Tässä on nyt muutamakin asia syrämmellä. Onneksi ei mitään vakavaa eikä vaarallista kuitenkaan. Tai onneksi ja onneksi, mistä sitä etukäteen tietää.

Aikaa viimeisimmästä blogistakin on näköjään vierähtänyt aika reilusti. Ehkä on ollut sanottavaa, mutta ei aikaa. Tai sitten on ollut aikaa, mutta ei ollut suuremmin sanottavaa. Tai sitten en vaan ole tehnyt tässä välissä mitään juurikaan mainitsemisen arvoista :)

No okei, jotain on käynyt. Kuten parin viikon reissu unkariin festareille. Se meni ihan ok ja tutustuin reissulla moneen aivan HEMMETIN mahtavaan ihmiseen, eräisiin en tutustunut ihan niin paljon kuin olisin tahtonut; valitettavasti näin joskus :(

Ja samaten tapahtui kesällä tutustuminen tyttöön/naiseen joka ihan oikeasti tuo mieleen Che Guevara biisin Happoradiolta. Jotenkin vaan saan tästä biisistä kyseisen tytön mieleeni. Luultavasti hänessä on ikuista kapinallista ihon alla, jonka vain jotkut meistä huomaa...





Nyt tulee muutosta elämään . Olen antanut itselleni mission. Tällä missiolla on kolmekin todella itsekästä ja omahyväistä päämäärää. Ja jos kaikki kolme niistä täyttyy, se on aivan huippuloistavanerikoisenextrahyvää. Kahden kohdallakin voidaan puhua jättimäisestä sukseesta. Yksi on sitten lähinnä voitto vain itselleni, mikä sekin merkitsee jotain.

1. Lopetan tupakoinnin, 4 good.
2. Pudotan painoa 15kg, toukokuuhun mennessä!
3. Nuorenen 5, toistaiseksi?

Sen verran näistä, että jos vielä saan tosiaan hommat rullaamaan niin aion jakaa salaisuuteni myös muiden kanssa. Helpointa tuntuu olla ilman tupakkaa! Siis aivan totta, ei ole edes hankalaa. Ei häiritse että muut polttaa tai että ruan/kahvin jälkeen ei ole heti nortti huulessa. Kaikista helpointa on kun ei vaan ajattele koko asiaa. Tai jos ajattelee niin senkun vaan toteaa että onpas helppoa olla ilman.

Muutenkaan en ymmärrä sitä että päämäärää tärkeämpiä on konstit sinne pääsemiseen. Eli jos haluaa pudottaa painoa, niin otetaan joku dieetti tai saliohjelma jota noudetaan sitten orjallisesti. Ja siitä lipsahtaminen on sitten jotenkin peruuttamatonta. Päinvastoin, siis juuri senhän voi korjata kun kerran on aloittanut. Aina pitää voida, ja miksei tavallaan saakin lipsahtaa. Jos ei ole heikkoutta niin ei ole heikkoutta jonka voittamisesta saada voimaa.
Itsetarkoitus ei kuitenkaan ole mennä ylös-alas-ees-taas sen kanssa mitä tekee.


Itse en ainakaan ole varsinaisesti edes pahoillani jos lipsahdan hampparille tai vaikka pitsalle. Jos tiedän että se ei tule tavaksi. Samaten tiedän myös että olen valmis seuraavana päivänä tai sitä seuraavana rääkkäämään sitten itsenä 20min pidempään, tai lenkkeilemään/ulkoilemaan sen verran kauemmin. No harm done there :D

Kaikki muu tuntuu olevan yksinkertaista, paitsi tietysti tuo ikäjuttu. Siis miten voi muka päättää tuosta vain "nuorentuvansa viisi vuotta"? Helppoa kun sen osaa eikä vaadi kvanttifysiikan syvempää tuntemusta. Omalla kohdallani tämän täyttää hieman muodikkaampi pukeutuminen. Tai että edes katsoisin jossain määrin mitä puen päälleni. Nykyäänähän pukeudun enemmänkin mukavasti kuin tyylikkäästi tai soinnukkaasti. Ja voin häpeäksi tunnustaa että vaatteiden istuvuus ei ole läheskään aina ihan kohdallaan.

Hiuxilleni ei ole tehty vuosiin muuta kuin pesty ja laitettu hoitoainetta. Nyt alan jo itsekin huomata että jotain tehtävä tai alettava pitää kaljua kohdallani ihan ok kampauksena. Koska päässäni on päälaella pari aika komeaa(joskaan ei varmaan seksikästä) arpea ja olen jotenkin kiintynyt hiuksiini, niin pakko kai niille on jotain tehdä. Tehköön sen sitten ammattilaiset.

Varmaan keksin jotain muutakin mikä olisi saatava tehtyä, mutta onhan tässä aikaa. Ja vuosia on tulossa lisää koko ajan :)

Lauantaista sunnuntaihin... Ei meinaa jaksaa

Ja mitenkäs se lauantai sitten lähtikään menemään. No ensimmäinen etappi oli raahautua steissille ja sieltä hertsikkaan. Sieltä matka sitten jatkuisi eteenpäin ja kohti läsäkoskea Ullan kyydissä. Ei mikään helppo homma. Väsytti oikeasti niin että silmiä särki ja päässä huimasi. Sporaan kun istui ja meni steissille niin samantien meinasi uni tulla simmuun eikä metrossa ollut yhtään sen helpompaa. Jotenkin kuitenkin taistelin itseni herttoniemeen saakka.

Aseman tuntuvilla sitten kun hengasin näin edessäni jonkun nuoren tyypin golf-bäginsä kanssa. 5 minuuttia myöhemmin sain todeta että siinähän oli loistava ystäväni Aksu! Oli pelipäivä ja ruoholahteen menossa mistä matka jatkuisi griinille saakka. Oli näköjään ollut rankka perjantai muillakin, minkä myös frendini minulle vahvisti. Mistä lie johtuukaan mutta jos on yhtään ok keli niin helposti sitä vaan lipsahtaa terassin tai puiston kauttaa johonkin 04-mestaan? Kyseessä on todellinen mysteeri jonka selvittäjälle tarjotaan pullakahvit, tai pelkkä kahvi tai pulla kummasta nyt sitten sattuu pitämään enemmän. Tai tuodaan vaikka pullo tallinnasta jos niikseen tulee!





Matka kusikselle taittui aika kivasti. Vähän vielä fiilistelyä edellisen illan keikasta joka todellakin oli ollut mahtava. Sääkin oli mitä parhain, paitsi autoiluun ilman ilmastointia. Suomeksi sanottuna meinasi tulla hikikin. Pukaron Paronille pysähdyttäessä samantien oli joku ukko hihassa kiinni. Äijällähän oli selkeästi asiaa, eli tahtoi minut mukaan galluppiin.
No mikäs siinä kun ei kerta olla pappia kyydissä. Vastaillaan sitten. Seuraavaksi minut ohjattiin pöytää jossa naisella oli jo pumaskat ja pargraafit valmiina. Maksimissaan 5 minuuttia meni kun käytiin kysymykset läpi, olenhan itsekin ollut tekemässä galluppeja. Sama ukkeli saalistin myös matkakumppanini kyselyihin.

Palkinnoksi näistä kivoista hetkistä tippui hapankorppua sekä karamellejä. Ei liene suuri yllätys kumpi meistä valitsi karssut palkinnokseen.

Kun olin päässyt läsäkoskelle, päätin vain levätä koko viikonlopun. En vaan jaksanut mitään sen kummempaa.

The End!

Perjantaista se lähti, sunnuntaihin se loppui

No niin perskeleet. Kerrataanpa sitten vähän taaksepäin miten se viikonloppu sitten menikään sen Iron Maidenin keikan jälkeen. Kuten jo aiemmin kerroin lähdin siitä töölöön Petkun luokse jatkoilemaan, heidän kanssaan jotka olivat olleet kallioilla kuuntelemassa keikkaa.

Tässä vaiheessa autoileva keikkaseurani päätti suunnata kotiinsa eikä kiusata itseään kun ei kuitenkaan voi lähteä jatkoilemaan loistavan mahtavaa keikkaa.

Kun porukka sitten oli valunut siihen töölöseen niin otimma parit alkudrinkit sisällä. Sisälle piti päästä siitäkin syystä että aika monella vaikutti olevan melkoinen vessahätä. Ainakaan ei naurattanut leikki ettei saa ovea auki :)
Alkudrinkkeinä oli jäisen kylmää lapparia(ihanan viileää, keikalta oli jäänyt jano) sekä aivan jäisen kylmää stolisnajaa. Isot pointsit kyllä Petkulle että ymmärtää mikä on sitä aitoa tavaraa. On nimittäin ihan suunmukaista tuo "stolkku" jääkylmänä. Melkein kuin karkkia suulle :D

Oli kyllä ihanaa saada väsyneet jalat hetkeksi lepoon ja kylmää juotavaa. Samalla myös alkoi nykyään ainainen Minne mennään-leikki. Onneksi olimme ihan Korjaamon vieressä niin sinne oli helppo suunnata. Varsinkin kun kaikki 6 hengen seurueessamme pitää paikasta. Paikka on muuttunut remontin jälkeen edukseen, tosin pientä ihmettelyä se edelleen herättää. Eikä vähinten sillä yhdellä "huoneella" jonka sisustuksessa yhdistyy näppärästi neo-futuristisuus sekä kaurismäkeläinen minimalistisuus. Muutoinkin koko tila kuin spartalaisesta sisustusoppaasta, yhdistettynä mielipuoliseen tilankäyttöön; miksi helvetissä kattolamput on lattialla?

Paikan musiikillisessa taustassa ei ole valittamista. Hiphoppia, funkkia ja kaikkea muuta muziikkia missä on hyvä groove.

- Taisipa siellä tulla myös MGMT - Electric Feel

Sinänsä hauskaa paikassa oli, että siellä ei kelvannut oikeastaan yksikään maksukortti. Käteinen kyllä kelpasi, mitä allekirjoittaneella oli sattuneesta syystä päällä tavallista enemmän. Meinasin kysyä että kaipaavatko he apua, mutta miksi suotta koska minulla oli vapaata. Tosin pystyin kyllä arvaamaan missä vika oli kun vilkaisin heidän maksupäätteitään. Kuten kuitenkin sanottua, asia ei minulle kuulunut joten en siihen puuttunut.

Pitkään ei kuitenkaan perseitä levitelty korjaamolla vaan alkoi mietintä mihin mentäisiin seuraavaksi. Itse olisin viihtynyt ihan hyvin rauhallisessa ilmapiirissä, tytöt kuitenkin tahtoivat "Johonkin kivaan paikkaan" jossa voi tanssia. Tilataksi alle ja sitten miettimään. Voin sanoa että vastustin lostaria viimeiseen saakka. Se kun nyt vaan sattu olemaan
a)ihan täynnä, b)helvetin tylsä, jotka mielestäni on riittäviä syitä olla menemättä em. paikkaan. Lostarissa tulikin viihdyttyä sitten kokonaiset puolisen tuntia. Eipä sinne kyllä ollut jonoakaan, ilmeisesti en ole ainut joka ei halua käydä siellä. Belly siinä vieressä olisi ollut paljon houkuttavampi. Ryhmämme jäsen J oli saanut aiemmin tiedon että pari tuttuamme on Bakersissa. Lähtö sinne oli siis edessä. Koitimme toki hyvästellä muun seurueen, mutta se nyt vaan jäi väliin. Osa nytkyi siellä lostarin ahtaalla tanssilattialla ja toista osaa ei kiinnostanut pahemmin mitä me teemme. Ei se olemmeko paikalla vai emme. Siis tekstarilla "moi moi" pari korttelia reippailua.

Wanhana "paakarin" kävijänä osasimme temput miten pääsee suoraan sisään. Pari juomat sieltä tiskiltä jonka tiesin vetävän ja sitten ylös etsimään vanhoja frendejä. Heidät olikin helppo löytää, sama paikka mutta eri aika kuin viimeksi. Ensimmäisten moiccailujen jälkeen olikin aika kerrata illan Iron Maidenin keikkaa niiden kanssa jotka sitä olivat olleet katsomassa. Samalla tuli myös kerrottu kuulumiset tiimistäni entiselle esimiehelleni. Kyseessä on sama mies joka meinasi kaljuuntua stressin takia kun oli minun ja tiimimme ryhmäpäälikkönä, nyt tuo mies oli kuin terveyden merkki. Mikä lie meinasi mieheltä viedä hermot?

Juotavaa sai hakea ihan koko ajan, ja tupakalle ei meinannut päästä millään. Kummankin asian takia sai siis ravata ta-sai-seen tahtiin alakerrassa jossa voi röökata sisällä ja tiskille ei ole pahemmin jonoa. Toisaalta normaalit lievilmiöt alkoi tehdä taas tuloaan, tällä kertaa 5 karpalovodkaa ja 5 vodkabatteryn muodossa. Itsehän syyllistyin myös samaan, tosin minä luotin 10 salmariin. Onneksi on rahaa... HAH ;)

Kuten aina, niin perjantainakin tuli valomerkki. Kotiin ei tehnyt mieli oikein kellään mutta jatkoille kylläkin. Ei muuta kuin arkadiankadulta taksi alle ja töölöön ottamaan hapanta. Tällä kertaa kuitenkin tarjoilu oli aika heikkoa. Yksi valkkari ja pari hassua siideriä. Ei siitä kummoisia jatkoja saa muutamalle tyypille. Sittenpä eräs seurueestamme sai idea, lähdetään malmille heidän luokseen saunomaan ja ottamaan hapanta. Useampikin lasikantinen laulukirja pitäisi löytyä. No mittarin saa aika helposti siinä viiden jälkeen aamulla. Puksun mäkin kautta siis malmille.

Pakko sanoa että sitä viina oli aika paljon mikä on vain positiivista. Itselläni oli iso Sprite Zero johon lorautin aika hyvä tujauksen finlandiaa joukkoon. Sinne meni jumalattoman suuhun ja poltti mennessään. Saunajuomaksi valitsin tyylikkään 50-50 sekoituksen mehua ja leijonaa. Sauna oli kiitettävän kuuma, minä ja jäsen J sinne tosin vain menimme. Isäntä toiminut toinen entinen esimieheni oli päättänyt mennä siirtyä silmäluomien sisäpuoliseen tarkkailuun. Pakko sanoa että itseänikin ramaisi aika tavalla. Vaan nukkua ei voinut, bileet jatkui. Seuraavana vuorossa oli malmin cittari jossa emäntämme oli ollut aikaisemmin töissä. Siellä oli kuulemma joku hänen kaverinsa hyllyttämässä heti aamusta, joten päätimme lähteä sanomaan tsau heti aamutuimaan.

Vierailu cittarissa oli vähintäänkin erikoinen. Jos joku on nähnyt elokuvan Fear and Loathing in Las Vegas niin nyt on hyvä tuoda se kohtaus mieleen jossa päähenkilöt pyörii Circus Circus casinolla eetterihuuruissa. Tosin me olimme toki ihan viinan voimalla liikkeellä, mutta olotila oli vähintään yhtä liskomainen. Asiaa ei yhtään auttanut se että kyseinen cittari oli iso kuin ideaparkki. Alepaan tottuneelle cityslickille se oli suorastaan liian suuri paikka. Minä en tahtonut jäädä sinne vaan hakea jotain juotavaa ja suunnata seuraavan junaan takaisin stadin ytimeen. Juotavaksi tuli joku mineraalivesi. Tosin muistin kyllä mainita että melkoinen periferia tuo malmi Kun ei kerta edes kirsikka Dr. Pepperiä löydy koko helvetin jäähallin kokoisesta kaupasta. Junassa kanssa frendini kanssa päätimme ettemme mene mihinkään lähiöön kukkelehtimaan aamulla kännissä ainakaan puoleen vuoteen, tai ikinä jos mahdollista. Toisaalta ihastelimme kaunista maalaismaisemaa, mikä sai myös vierustovereiltamme ihastunutta murinaa kurkusta ulos.

Steissillä kun minun ja jäsen J:n tiet erkani mietin menisinkö takaisin rööperiin taksilla(rahaa oli vieläkin) vai ottaisinko sporan. Päädyin sporaan koska olin junassa ostanut helsingin sisäisen liikenteen lipun. Kolmosen tuloon oli 10min, ja kutonen oli jo pysäkillä. Päätin olla reipastakin reippaampi ja hoippua himaan Aleksanterin teatterin pysäkiltä. Todellisuudessa ajelin hietalahteen saakka. Siellä sitten kysyin sporakuskilta kohteliaasti Onkohan tuo Aleksanterin teatterin pysäkki poissa käytöstä? Kuskin mukaan pysäkki on käytössä, ja hän epäili että olin painellut sitä nappia jossa on tarra "EPÄKUNNOSSA". Olin myöntyväinen olemaan samaa mieltä, vaikka epäilinkin kuskin vain vittuilevan. Matka himbeen oli kuitenkin aika lyhyt, niinpä hilpaisin koffarin kautta kotiin. Vaikka kello oli vasta jotain 9.20, niin ensimmäiset alan miehet oli jo puistossa. Oma epäilykseni oli että he ei sielä ole mihinkään ehtineet poistuakkaan vaan komeasti viettäneet koko yön koffarissa. Vaan mikäs sen hienompaa. Raitista ilmaa sekä majapaikka keskeisellä paikalla helsingissä.

Kotona olikin sitten paljon mukavempaa. Ihana vuokraemäntäni/ystäväni Kati ja hänen miehensä Hugo olivat saapuneet suomeen lomailemaan hollanista. Olin luvannut että voivat olla yötä skönärillä kun tulevat vasta joskus aamuyöllä yhdeltä helsinkiin. Toki heillä oli mukana heidän pieni vauvansa, FANGO!!!

Joka kuulemma oli itkenyt koko yön :(
Fangopikkuinen kun on tottunut nukkumaan samassa sängyssä kuin Kati ja Hugo. No asunnossa kun on parvi niin Fango ei sinne päässyt. Ulisi sitten elämänsä tuskaa koko yön kun oli joutunut "hylätyksi".

Muuten Fango oli aivan mahtava pikku koiruliini. Vähän se vierasti ja syliin sitä en minä saanut millään. Rapsuttaa sitä olisi kyllä saanut vaikka maailman tappiin saakka. Noin muuten koiruliini oli kestänyt lentomatkan ihan ok. Mikä on kyllä hyvä sillä ei voi olla hauskaa joutua matkustamaan pimeässä ruumassa yksinään.

Siinä sitä sitten vaihdeltiin kuulumiset ja juteltiin niitä sekä näitä. Olivat saaneet ainakin jonkin verran nukuttua, tosin paremmin varmasti olisi saanut jos olisi laittanut puhaltimen päälle. Muuten kämpässä on öisin lähemmäs 30c lämmintä. Soiteltiin matkahuoltoon ja kysyttiin voiko tuollaisen pienen koiran ottaa syliin pitkänmatkan dösässä, kuulemma voi mikä oli kiva yllätys. Saattelin koko perheen taksiin ja päätin hetken levähtää ennenkuin alkaisin siirtymään kusikselle, tuonne itä-suomen pers... eikun HELMEEN. Tässä vaiheessa olin ollut hereillä putkeen sellaiset reilut 28h. Ja päivähän oli tosiaan vasta aluillaan...

Lauantai, satasen lainaan ja juon sen

No niin perskeleet. Kerrataanpa sitten vähän taaksepäin miten se viikonloppu sitten menikään sen Iron Maidenin keikan jälkeen. Kuten jo aiemmin kerroin lähdin siitä töölöön Petkun luokse jatkoilemaan, heidän kanssaan jotka olivat olleet kallioilla kuuntelemassa keikkaa.

Tässä vaiheessa autoileva keikkaseurani päätti suunnata kotiinsa eikä kiusata itseään kun ei kuitenkaan voi lähteä jatkoilemaan loistavan mahtavaa keikkaa.

Kun porukka sitten oli valunut siihen töölöseen niin otimma parit alkudrinkit sisällä. Sisälle piti päästä siitäkin syystä että aika monella vaikutti olevan melkoinen vessahätä. Ainakaan ei naurattanut leikki ettei saa ovea auki :)
Alkudrinkkeinä oli jäisen kylmää lapparia(ihanan viileää, keikalta oli jäänyt jano) sekä aivan jäisen kylmää stolisnajaa. Isot pointsit kyllä Petkulle että ymmärtää mikä on sitä aitoa tavaraa. On nimittäin ihan suunmukaista tuo "stolkku" jääkylmänä. Melkein kuin karkkia suulle :D

Oli kyllä ihanaa saada väsyneet jalat hetkeksi lepoon ja kylmää juotavaa. Samalla myös alkoi nykyään ainainen Minne mennään-leikki. Onneksi olimme ihan Korjaamon vieressä niin sinne oli helppo suunnata. Varsinkin kun kaikki 6 hengen seurueessamme pitää paikasta. Paikka on muuttunut remontin jälkeen edukseen, tosin pientä ihmettelyä se edelleen herättää. Eikä vähinten sillä yhdellä "huoneella" jonka sisustuksessa yhdistyy näppärästi neo-futuristisuus sekä kaurismäkeläinen minimalistisuus. Muutoinkin koko tila kuin spartalaisesta sisustusoppaasta, yhdistettynä mielipuoliseen tilankäyttöön; miksi helvetissä kattolamput on lattialla?

Paikan musiikillisessa taustassa ei ole valittamista. Hiphoppia, funkkia ja kaikkea muuta muziikkia missä on hyvä groove. Taisipa siellä tulla myös MGMT - Electric Feel


Sinänsä hauskaa paikassa oli, että siellä ei kelvannut oikeastaan yksikään maksukortti. Käteinen kyllä kelpasi, mitä allekirjoittaneella oli sattuneesta syystä päällä tavallista enemmän. Meinasin kysyä että kaipaavatko he apua, mutta miksi suotta koska minulla oli vapaata. Tosin pystyin kyllä arvaamaan missä vika oli kun vilkaisin heidän maksupäätteitään. Kuten kuitenkin sanottua, asia ei minulle kuulunut.

Pitkään ei kuitenkaan perseitä levitelty korjaamolla vaan alkoi mietintä mihin mentäisiin seuraavaksi. Itse olisin viihtynyt ihan hyvin rauhallisessa ilmapiirissä, tytöt kuitenkin tahtoivat "Johonkin kivaan paikkaan" jossa voi tanssia. Tilataksi alle ja sitten miettimään. Voin sanoa että vastustin lostaria viimeiseen saakka. Se kun nyt vaan sattu olemaan
a)ihan täynnä, b)helvetin tylsä, jotka mielestäni on riittäviä syitä olla menemättä em. paikkaan. Lostarissa tulikin viihdyttyä sitten kokonaiset puolisen tuntia. Eipä sinne kyllä ollut jonoakaan, ilmeisesti en ole ainut joka ei halua käydä siellä. Belly siinä vieressä olisi ollut paljon houkuttavampi. Ryhmämme jäsen J oli saanut aiemmin tiedon että pari tuttuamme on Bakersissa. Lähtö sinne oli siis edessä. Koitimme toki hyvästellä muun seurueen, mutta se nyt vaan jäi väliin. Osa nytkyi siellä lostarin ahtaalla tanssilattialla ja toista osaa ei kiinnostanut pahemmin mitä me teemme. Ei se olemmeko paikalla vai emme. Siis tekstarilla "moi moi" pari korttelia reippailua.

Wanhana "paakarin" kävijänä osasimme temput miten pääsee suoraan sisään. Pari juomat sieltä tiskiltä jonka tiesin vetävän ja sitten ylös etsimään vanhoja frendejä. Heidät olikin helppo löytää, sama paikka mutta eri aika kuin viimeksi. Ensimmäisten moiccailujen jälkeen olikin aika kerrata illan Iron Maidenin keikkaa niiden kanssa jotka sitä olivat olleet katsomassa.
Juotavaa sai hakea ihan koko ajan, ja tupakalle ei meinannut päästä millään. Kummankin asian takia sai siis ravata ta-sai-seen tahtiin alakerrassa jossa voi röökata sisällä ja tiskille ei ole pahemmin jonoa.

Kauheasti oli tuttuja paikalla, tosin ketään en nähnyt. Ilta oli muutenkin aika paska. Muistan kaiken ja sain haettua kotimatkalla mättöä ilman mitään ongelmia.
Eikä aamullakaan edes ollut paha olo, joten ravintolakeikka oli ihan turha.


NOT!....


Todellisuudessa siis Bakersista hoipuimme eduskuntatalon kautta töölöön jatkoille. Sieltä taksilla johonkin mäkkiin ja sieltä toisille jatkoille saunomaan ja sopalle. Tässä kohta mainittakoon että tuo soppa oli viinaa. Ehkä typerintä sen juomisen jatkamisessa oli juoma sekä astiat. Itsehän mätin viunaa nassuun litran tuopista, jossa oli lähinnä light colaa sekä votkaa. Kieltämättä pieni selviämiseni alkoi kääntyä orastava alkoholismin puolelle.

Onneksi seureemme naispuolinen vahvistus päätti saada hyvän idean. Koska paikallinen cittari aukesi jo yhdeksältä, oli helevetin hyvä idea mennä sinne moikkaamaan tuttuja. Kyllähän siellä oli tuttuja. Tosin ei minulle eikä jäsen J:lle, sillä emmehän me ole olleet tuolla malmin cittarissa töissä. Muutenkin koko kauppa oli ankea.
Todella iso, täynnä ihmisiä eikä mitään kivaa missään.

Oli muuten ihanata päästä kotiin 30min myöhemmin nukkumaan. Tosin tässä välissä tuli aiheutettua pientä pahennusta paikallisjunassa, sekä ihmeteltyä mitä perskuletta varten piti lähteä edes malmille?

"Nainen" Elämässäni

On tosiaan yksi nainen joka ansaitsee erityisen paikan sydämessäni. Tällä tietenkin viittaan rautaiseen "rouvaan" Iron Maiden. En voi sanoa että olisin koskaan ollut mikään megafani em. bändille mutta on sillä vaikutuksensa ollut. Ja nyt se vaikutus vaan kasvaa, näin vuosien jälkeen...

Perjantaina 18.7.2008 aamulla oli herätys kello 6:30. Pakko sanoa etten ollut ihan virkeimmilläni. Jostain idioottimaisesta syystä olin valvonut yöllä ja katsellut elokuvaa Hot Fuzz joka oli ja on edelleen vuoden 2007 paras komedia YLIVOIMAISESTI. Kuten asiaan kuuluu katsoin vain puolet elokuvasta ja heräsin aamulla aivan stanan väsyneenä. Ihan yhtä hyvin olisi voinut jättää katsomatta kokonaan kun en kuitenkaan katsonut sitä loppuun saakka.

Töissä meni miten meni. Viikon väsymys painoi ja mielessä siinti sen illan keikka. Iron maiden oli tosiaan tulossa keikkailemaan stadiin. Vielä piti jotenkin säätää liput. Ne kun oli tapiolassa ja minä pasilassa. Ei hyvä yhdistelmä. Iso kiitsa Pavelille joka haki liput ja sittemmin toimitti ne minulle Vlatavaan. Seuraava piste alkavassa illassa oli tava Ulla töölössä ja sieltä käppäillä stadionille. Tämä vaihe olikin helpoin.

Siinä kello 18:00 ei pahemmin ollut enää tunkua porteilla joten sisään pääsi helposti. Kenttäliput kun oli niin kannatti koittaa "änkeä" sinne lähemmäs lavaa. Mainittakoon myös että oli aikamoinen helle. Pohjiksi ennen keikkaa otin pari olutta. Stadionilla kun ei saa kuin vodaa ja limsaa sieltä kentältä. Sitä vettä tulikin sitten juotua useampi pullo, myyntipistekin oli kätsysti siinä ihan vieressä. 2€ hintakaan ei ollut mikään paha joten tottakai vesi kelpasi. Sinänsä huvittavaa kun isot parrakkaat ja raavaat hevarit juo vettä oikein tosissaan. Yleensähän se ruskeassa pullossa oleva neste näkyy paremminkin maittavan.

Ensimmäisenä lämppärinä oli Lauren Harris joka oli ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Mitä siitä sen kummemmin sanomaan. Ihan näpsäkkä neito ja mukavaa musiikkia. Vähän tavanomaista eikä muutenkaan kummemmin kolahtanut. En jaksanut kiinnostua hänen musiikistaan oikeastaan yhtään. Pullo vettä kiitos tähän väliin.

Tokana lämppärinä oli vuorostaan Avenged Sevenfold joka kyllä iski ja kovaa. Ihan uutta sekin oli mutta diggailin siitä kyllä. Tiukalla asenteella jätkät veti ja laulajasta ei ääni varmaan ihan "hevillä" lopu ;) Muutenkin koko bändi oli asenteeltaan lähempänä Iron Maidenia kuin ensimmäinen lämppäri. Ei vaan oikein kuitenkaan napannut, jotain muuta siinä odotettiin. Ei muuta kuin pullo vettä naamaan. Maidenin piti aloittaa kello 19:30, kello oli 19:10 ja alkava kusihätä alkoi kaihertaa. V*ttu! Hyvät paikat aika lähellä lavaa ja pakko se vaan oli suunnistaa vessoille. Siellä jouduin kuitenkin passamaan. Vaihtoehtoina oli jonottaa 30min ja missata hyvä paikka tai sitten koittaa kestää... Päätin kestää.

Ulla oli myöskin imuroinut vettä aika hyvällä tahdilla. Eli kuplaa ottaa vaan porukalla ja kestetään kuin mies ja nainen. Hyvää paikka ei helvetti kannata missata jonkun niinkin mitättömän takia kuin kusemisen. Kusta voi aina myöhemminkin mutta Maiden on vain kerran sinä iltana keikalla. Vähän kyllä vitutti kun en ollut tajunnut asiaa aiemmin. En edes silloin kun koitin käydä ostamassa itselleni kiertuepaitaa. Pakko sanoa että ihmettelen kelle helvetin smurffeille se Maiden oikein esiintyy. Sen verran pieniä nimittäin oli XL koon paidatkin. Jäi sitten ostamatta.

Puoli kasilta porukka alkoi tiivistyä. Ulla valitteli vessahätää ja minä koitin jutustella kaikkea muuta että menisi ajatukset pois siitä. Vessatti nimittäin aivan armottomasti. Siinä tuli sitten puhetta että varmaan hän joutuu siirtymään taemmas tai ei muuten näe mitään. Itsellänihän ei tuota ongelmaa ole. Lähes 192cm ilman kenkiä auttaa näkemään ihan hyvin keikoilla.

Ihmismeri huutaa Maiden! Maiden! Maiden! ja taputtaa samaan aikaan rytmissä. Siinä vaiheessa kello oli yli puoli kahdeksan mutta bändiä ei vielä näkynyt. Mikä on ihan normaalia. Mutta sitten kun alkoi lavasteet liikkua, kankaita vedettiin pois rekvisiitan päältä tunnelma nousi kuin korkeajännistys konsanaan; miljoona volttia!

BÄDÄM!

Trooperin alkuriffit rävähti kaiuttimista ja porukka räjähti samalla. Itsekin annoin rytmin viedä samalla koko jätkän. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tulla lavalla koko bändin voimalta. Viimeisenä tuli myös tietysti itse Bruce Dickinson todellisella räminällä esiin. Pyrotekniikat loisti ja räjähteli. Voinen tässä vaiheessa jo kertoa että tällä keikalla oli todellakin satsattu pyroihin. Muutenkin koko lavastus ja tehosteet oli ihan helevetin kovat. Hyvä satsaus musiikin päälle. Bruce lauloi ja koko stadioni lauloi ja heitti kätti ilmaan. Tämä olikin sitten se koko keikan tahti. Puolet yleisöstä lauloi koko keikan ajan bändin mukana. Huutoa myöskin tuli niin perkeleesti yleisöstä. Päästin myös äänijänteeni irti ja annoin palaa.

Koko keikka soljui sitten ihan täysin omalla painollaan. Bändi soitti ja yleisö huusi. Ei siis metelöinyt vaan huusi rytmissä mukana. Näki myöskin että jätkät, tai jo miehet lavalla nautti hommastaan. Sen verran aidosti ja tunteella tuli musiikki ja koko show. Bruce aina välillä kävi vähän vaihtamassa kuteita ja sitten vaihtui tyyli myös musiikissa. Läpileikkaus bändin vuosista oli selkeä, hiteillä mentiin mutta ei se mitään. Jos yleisö rakastaa hittejä niin ei siinä ole mitään vikaa. Ja kerta niitä hittejä piisaa niin miksi niitä ei muka voisi soittaa.

Oli ihan helvetinmoinen helle ollut koko päivän ja keikan ajan. Sitten kun aurinko laskeutui alkoi myös tulla vähän "synkempää" musiikkia. Lienee turha sanoa että Kun alkoi olla hämärää tuli SE biisi mitä monet odotti: Fear of the Dark.


Koko stadioni lähti tähän mukaan ihan täysillä. Jopa vanhalle kelmille kuten minulle meinasi tulla tippa linssiin(ehkä tulikin, en kerro) kun lauloin mukana tätä klassikkoa. Koko lava tuntui olevan kuin muissa maailmoissa kun upposi niihin soundeihin, rytmiin ja lauluun mitkä on levyltä tuttuja. Biisin lopun jälkeen tuli ensimmäistä kertaa koko keikan aikana hiljaisuus. Sitä kesti ehkä puolisen sekuntia mutta se oli jotain. Lavallakin oli jotenkin erilainen tunnelma. Syynä saattoi myös olla että se oli varsinaisen setin toiseksi viimeinen biisi.

Sitten tuli se viimeinen biisi. Bruce esitteli koko bändin ja kaikki poistui lavalta. Kukaan tosin ei hetkeäkään uskonut että keikka olisi siinä. Tuli vaan sellainen 10min tauko bändille vetää happea ja yleisön taputtaa ja huutaa KOKO SEN AJAN Maiden! Maiden! Maiden! Sopivan ajan kuluttua sitten taas oli orkka lavalla ja homma lähti etenemään. Puolisen tuntia vielä tuli musiikkai ja showta, sitten se todellakin oli ohitse. Itse tunsin leijuvani jotenkin muissa maailmoissa kun väki kulki ohitse ja itse vain seisoi paikallaan. Vieläkin kulki musiikin väreet korvissa ja iholla, enkä ollut käyttänyt korvatulppia joten vähän tärisyttikin.

Etsin Ullan käsiini tai toisinpäin ja sitten sinne vessoille :D Oli vähän hankala jutella mitään kun ei ollut tuntoa vyötäröstä alaspäin. Olihan kuitenkin tullut seisoskeltua selkä suorana(näin paremmin), hypittyä, pogottua ja ties mitä viimeiset neljä ja puoli tuntia. Kello oli aika lähellä 22:30 varmaan kun keikka lopullisesti loppui. Norttia huuleen ja vessojen kautta pihalle. Kummallakin oli sellainen outo olo kun juteltiin, vähän niinkuin autereinen. Ei kai sitä muuten voisi oikein kuvailla. Samalla teki mieli lähteä kanssa ihan vaan parille. Tähän tarjoutuikin loistava tilaisuus kun sain Petkun kiinni puhelimella. Oli ollut muutaman muun kanssa stadionin kallioilla kuuntelemassa keikkaa. Eli suunta siis töölöön minulla. Keikkaseurani lähti himaan, hänellä kun oli auto niin ei kuitenkaan olisi voinut kuin maistiksi ottaa.

Ja miten se ilta sitten töölöstä eteni... No kun olin sitten tullut olleeksi 44h hereillä pääsin nukkumaan. Tosin siihen väliin mahtuu kokonainen lauantai ja kolmekin eri kaupunkia?

Kesäloma

Kuten tiedetään, Jumala on kaikkinäkevä ja kaukaa viisas... Aika velikultia!

Siinä se oli sitten kesälukemisto lyhykäisyydessään. Myönnettäköön että hieman tiivistetty ja lyhyehkö versio on kyseessä.

Niin, kesälomaa odottelen. Tänäkin vuonna aion viettää sen enimmäkseen itä-euroopassa. Tosin nyt löytyi kyllä kova haastajakin matkalle unkariin. Olisihan se kiva pitkästä aikaa viettää kesä suomessakin, ainakin loman osalta.

Koko kesäloma tampereella sohvalla makoillen!

edit: tytöillä on muutakin bisnestä huoneenvuokraaminen :)

Lentävä koira alppilassa!

Voin pitää itseäni erittäinkin onnekkaana. Onnistuin nimittäin nappaamaan kuvan lentävästä koirasta.
Näissä kuvissa se ei valitettavasti lennä, mutta oli juurikin lähdössä lentoon :)



ja sitten vielä kuva juuri ennnekuin se lähti lepattelemaan stadikan suuntaan



Kenellä alppilassa on koira kateissa, niin se taisi lentää tallinnaan :D

Provinssi 2008 - Rakkauden Kesä ja miten sinne päädyttiin

Ihan alkuun... NJÄH NJÄH :) niille ketkä ei päässeet paikalle provinssiin tänä vuonna.

Itse olin tänä vuonna jo talvella ajatellut että nyt tulee sellainen kesä kuin nuoruudessakin; ainakin festarien osalta. Alkuperäiseen listaan tuli laitettua vähän liikaakin festareita. Provinssirock, Ruisrock, Tuska, Ilosaari, Ankkarock ja Sziget-festival. Jälkeenpäin lisäsin vielä siihen Dinosaur-rockin, mutta päällekkäisyyksien takia tiputin sen pois.

Sittemmin on ruissi jäänyt listalta ja lippujen puutteen takia näköjään jäänee myös tuskakin :( Tosin varmaan kolmena vuotena aikaisemmin joku on tuskaa edeltävällä viikolla sinne pilettiä tarjonnut. Toivon että niin käy tänäkin vuonna. Tosin lupasin että jos näin käy niin annan sen piletin frendille joka sinne enemmän tahtoisi.

Tänä vuonna oli juhlavuosi provinssille joka kyllä näkyi jo mainonnassakin. Itse hankin sinne lipun ennakkoon aika lailla heti kun ne tulivat myyntiin(kuten tein myös ilosaaren kanssa). Seuraava ongelma oli sitten majoitus. Telttailu festareilla lähentelee kiinnostavuudeltaan Pepe Villbergin keikkaa, ei paljon kiinnosta. Vähän aikaa kun asiaa olin miettinyt tajusin vain laittaa facebookiin statukseen viestin että kaipaan majoitusta. Pari tuntia meni niin sain jo tarjouksen yöpaikasta paikkakunnalla. JEE!

Kuten niin usein aiemminkin myös tällä kertaa ilo oli hieman ennenaikaista. Majoitus peruuntui kuitenkin hieman myöhemmin. En varsinaisesti vajonnut depikseen mutta liiemmin ei naurattanutkaan. Onneksi vanhin rakastajattereni, Lady Luck päätti olla suosiollinen minulle ja puuttui tapahtumiin.

Kun olin 3.4. jäähallilla stadissa bilettämässä synttäreitäni(jotka oli olleet edellisenä päivänä) kuunnelleen Good Charlottea niin silloin otin asian jälleen puheeksi. Siis majoituksen tai oikeammin sen puutteen seinäjoella. Kesti noin vartin siis ylipuhua Katja mukaan festareille. Syynä ei ollut pelkästään loistavan seuran hankkiminen festareille vaan Katjan sukulaiset jotka asuu seinäjoella... Majoitus siis tulikin odotettua helpommin hankittua. Enää piti miettiä vaan että miten sinne seinäjoelle pääsee ja sieltä pois. No se on sitten toinen tarina kuten bändien hehkuttaminen :)

Kahen kilon siika!

Miten maailmassa voi olla vielä IT-alan julkaisu joka kertoo tuostakin uutisena. Youtubessa oleva video nimittäin on ollut iso hitti jo pitkän aikaa. Videolla on aitoa onnistumisen iloa :)

Se niistä siioista. Siirrytään kesäisempiin aiheisiin. Kuten vaikka Serj Tankian - Sky Is Over.
Tuossa miehessä on kyllä jotain outoa. Kuten ystäväni(oisiko ollut Kati vai Katja) sanoikin "Ei se mikään komea mies varsinaisesti ole mutta jotain siinä on kiehtovaa" Tämä on pakko allekirjoittaa kyllä. Livenä miehen lavakarisma vei ihan täysin mennessään.

Se siitä Provinssirock 2008 vuodatuksesta. Tarkempi analyysi vasta myöhemmin kuvien ja videoiden kera!

Löysää rahaa

Pankit on siitä ihmeellisiä paikkoja että niillä on aina rahaa. Meni muilla sitten hyvin tai huonosti niin pankeilta ei raha lopu. Joillain ihmisillä on tosin suuri tarve rahasta. Ja silloin kun tarve on suurin on hätäkin kauimpana.

Pankista jos tahtoo saada rahaa ilman haulikkoa, niin sitä varten on oltava rahaa. Lainaa ei saa ellei ole omaa rahaa. Toisaalta jos on omaa rahaa niin miksi sitä lainaa sitten pitäisi hakea? Ja jos rahnat on loppu, niin pankki ilmoittaa että lainaa ei tipu koska ei ole rahaa.
Tämä nyt siis vaan johdantona.

Tänään piiiitkästä aikaa asioin pankissani. Ei jonotusta ja pääsin heti istumaan mukavaan tuoliin. Kerroin että tarvitsen uudet tunnukset nettipankkiin. Vanhat ovat ties missä joten toivoisin saavani uudet tunnarit.

Sepä onnistuikin kivutta ja maksutta. Pankista lähtö sen sijaan oli kohtuullisen hankalaa... Kävin seuraavanlaisen keskustelun(saman kävin jokin aika sitten myös Sampossa). Pankkineiti siis aloitti keskustelun

- Mitäs on mielessä?
- Kesäloma lähinnä.

- Matkoja tiedossa?
- Unkariin olisi tarkoitus lähteä.

- Oletko harkinnut Visaa, nyt sen saisit helposti?
- En ole harkinnut luottokorttia.

- No kesällähän menee rahaa helposti, niin nyt saisi matalakorkoista kulutusluottoa. Kiinnostaisiko se?
- Eipä ole sillekään tarvetta.

- Asut vuokralla, niin meiltä saisi nyt edullista asuntolainaa. Katsottaisiinko sitä vähän?
- No ei juuri nyt ole ajankohtaista.

- Kiinnostaisiko vakuutukset, koti- ja matkavakuutus?
- Minulla on teidän kautta vakuutukset.

- Tämä olikin sitten tässä. Kiitos ja hei :)
- Kiitos ja hyvää kesää :D

Näköjään sitä rahaa olisi nyt saatavilla helposti. Ja taaskin juuri sillä hetkellä kun ei ole tarvetta millekään "ylimääräiselle" rahalle. Joku outo kaava tässä on mutta en vaan keksi mikä.

ps: provinssi tj1

Kun kellot ei soi

Tänään.
Töiden jälkeen.
Päätin olla ahkera.

Tarkoitukseni oli lähteä lenkille tänäänkin kun en ollut sateen johdosta sitä tehnyt. Töistä tullessani ajattelin että käyn hakemassa vain wc-paperia kaupassa, shortsit jalkaan ja kengät vaihtoon. Eihän se mene niin. Nyt jäi lenkit väliin

Jos kerta kaupasta piti tuoda vain sitä paperia niin miksei niin käynyt? Miksi kassista löytyi 1 tölkki olutta, mars, Aku Ankan taskukirja + pieni pakastepitsa sekä tulitikkuja?

Tasan ei käy nallekarkit :P

ps: ehkä sitä kerran viikkoon voi hyvällä omatunnolla laiskotella vaan koko illan.

ilomantsi, ilomantsi, ilomantsi, ilomantsi

Sinne ei kyllä kukaan tahdo, ja miksi tahtoisikaan. Tai tiedä häntä kun en ole siellä aikoihin käynyt. ILOSAAREEN sen sijaan varmaan moni tahtoo päästä, ja pääseekin.

Vielä on aika monilla siihen mahdollisuus koska tiketissä on pilettejä jäljellä. Nyt heti varaamaan omat liput ettei jää hyvät geimit väliin :)

ps: enää kaksi yötä Provinssiin :):):)

Eikä vieläkään tuulivoimaa, tuulivoimaa

Ihan vaan noin ohimennen mietin sinitarraa. Se on kyllä kaunis sana, ja myös kovin selkeä. Se on sinistä ja se tarraa kiinni, eli sinitarraa :)
En ole ihan varma onko sinitarra erisnimi tietylle sinitarralle?

Samalla aloin miettimään onkohan kaikki sinitarra sinistä kaikkialla. Siis tietysti sen olettaisi olevan sinistä, koska muuten se ei olisi sinitarraa. Mutta nimellä kutsutaan vastaavaa tuotetta joka on punainen tai vaikka harmaa?

Aivan oikein, Sinitarraahan nekin on!

Tiedän mitä teit viime viikonloppuna

No niinpä sekin viikonloppu sitten vaan meni. Ja jo kaksi päivää töitäkin on jo takana kohta. Ihme että ei jäänyt darraa eikä liskojen yötäkään tullut.
Tosin voin kyllä myöntää että lähdin sekä perjantaina juuri siihen aikaan illalla kotiin kun alkoi väsyttää. Perjantaina tämä tarkoitti tämä tarkoitti lähempänä kolmea, ja lauantaina jotain pikkuisen kahden jälkeen.

Toisaalta eipä ollut ihan vetämätön olokaan aamuisin. Lauantaina tosin nukuin melkein koko päivän. Siinä vaiheessa kun sitten spurttasin koffariin oli siellä jo muutama tuhat muuta paikalla. Ja puistossa tuuli kuin venäläisessä elokuvassa. Jotkut valitti että oli kylmää mutta en sitä pitkään ihmetellyt. Sama juttu muuten oli sunnuntaina kaivarissakin, tuuli osasi tehdä shortseissa riekkuvan ihmisen elämän melkoisen hankalaksi.

Lauantaina lähinnä pointti olikin sitten siinä illassa itsessään. Joka tässä tapauksessa tarkoitti Petterin tupareita. Enpä muista koska viimeksi olisi ollut niinkin iloluonteiset bileet, jossa kukaan ei ollut lärvit. Kuitenkin kun miettii että boolissa oli myös erästä lääkäriltä saatavaa nestettä, niin ihmeen kivana pysyi ilmapiiri. Itsekin huomasin tulevani pikkuisen kekkuliin, mutta känniin en suinkaan. Syötävä sen sijaan meni parempiin suihin aika pikaisesti.

Lauantaina illalla "eka rasti" oli Botta. Ei ollut jonoa, eikä ihmekkään. Siitä paikasta on kyllä aika ajanut ohitse kohisten. Paikka oli puoliksi tyhjä sekä mestaan oli raahattu karaoke. Tanssilattian puolella oli porukka aivan täydessä jurrissa eikä kellään oikeastaan mielenkiintoa tanssahteluun. Ihmeelliseltä tuntui kuin muisteli että parisen vuotta sitten paikkaan oli jumalattomat jonot lauantaisin ja paikka AIVAN täynnä ihmisiä. Vaan eipä enää.

Seuraava äxöniä tarjoava paikka mietittiin sitten olevan Lostari joka ei koskaan petä. No eipä pettänyt siinä suhteessa että kyllä siellä ihmisiä oli. Mikä ihmeellisintä, niin yhdeltä ei jonosta juuri tietoakaan. En tahdo kuulostaa tylsälle, mutta minusta siellä oli aika tylsää. Ehkä juurikin siitä syystä ihmiset vähän kahden jälkeen alkoivat katsella kelloa ja tehdä lähtöä kotiin. Paitsi tanssiva neromme Outi joka lähti DTM vielä tunniksi että pääsee joraamaan. Itsehän menin siihen toiseen mamaan ja hain frutti di maren iltapalaksi(josta muodostui myös aamupala).

Lauantaina oli myös tullut selväksi mikä on ainakin minun mielestäni tämän kesän kesähitti. Righeiran vuodelta 1983 oleva Vamos ala Playa on edelleenkin aika tiukka :) (äänentaso on vähän surkea mutta video on täyttä rautaa) Kertsi on iskevä ja video on suorastaan loistava minimalistisuudessaan(samat herrat livenä 20 vuotta myöhemmin). Miksi joka vuodelle pitäisi olla hittinsä, kai niitä nyt voi kierrättää. Olenkin tuota kappaletta popitellut aika urakalla ja video saa vieläkin hymyn huulille.

Sunnuntaina sitten aamulla kun heräsin niin väkisin raahasin itseni noin 30min "lenkille". Lainausmerkit siksi että lähinnä löntystelin kaivarissa ja keräsin vaan meri-ilmaa keuhkoihin ja toivoin että aivot starttaa. Ja kai se auttoikin koskaa darraa ei ollut eikä tullut.

Illemmalla oli vuorossa tankotanssia Rock the Pole tanssikoulun kevätnäytöksen puolesta. Voin sanoa että tykkäsin. Osa esityksistä oli erittäin akrobaattisia, osa taasen jopa eroottisävyisiä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tytöillä oli haba sekä jalkalihakset + rytmit kohdillaan. Kyllä sitä katseli ihan ilokseen ;)
Oikeasti todella kovasti on varmaan tytöt treenanneet tuota keväistä näytöstä varten. Ja eräs opettajistakin antoi taidonnäytteensä. Mikä olikin jo sitten akrobatiassa samaa luokkaa kuin kiinalaiset taiturit sirkuksissa. Eikä Ahjo ympäristönäkään ollut huono paikka. Ihan kiva mesta, ihmettelin vaan miksi niin harvoin siellä on tullut käytyä.

Sunnuntain viimeinen episodi oli sitten ruokapaikan löytäminen. Petku halusi Slusseniin. No kun siitä päivittäin kuljen ohitse niin tiesin että se on remontissa. Suosittelin tilalle Bali Hai:ta, mutta kuitenkin päädyimme Tori:in. Terassilla olisi ollut ihan kiva ruokailla ilman trombia joka nosti karvat pystyyn. Samaten terassilla myöskin huomiota keräsi Andy McCoy joka lievästi sanottuna oli humalassa. Yllätyksemme oli kuitenkin suurehko kun Andy aivan ongelmitta hyppäsi fillarin päälle ja fillaroi itsensä matkaan.

Illan elokuvana oli Be Kind Rewind. Pakko sanoa että elokuva oli pienehkö pettymys. Ei se huono erityisen huono ollut, muttei erityisen hyväkään. Kannattaa se katsoa. Varsinkin jos tykkää Jack Blackista tai Mos Defista. Antaisin leffalle 3/5 pistettä, eli kyllä sen katsoo.

Mikro ja minit sekä lopullinen kysymys

Termistö lienee sopivampi naisten vaatuksen kohdalla. Kaikkihan me(miehet) tiedämme mikroshortsit ja minihameet.

Nytpä kuitenkin kävi niin että meinasin itsekin alkaa pukeutua mikroshortseihin. Asiaan johtavana syynä lähinnä on taipumukseni noudattaa ohjetta Mittaa kerran, leikkaa kahdesti joka ei kyllä oikein toimi.

Muistan kuinka pienenä kolperina oli joka keväinen trendi leikata vanhoista farkuista lahkeet poikki ja tehdä itselleen farkkushortsit. Mitä kuluneemmat sitä tyylikkäämmät nuo housut olivat.

Samaa kaavaa ajattelin toteuttaa tänäkin keväänä. Eli Lee:t esiin kaapista ja lahkeet poikki... Tämä siis oli suunnitelma joka toteutus hieman ontui.

Puukko ja sakset esiin ja ei muuta kuin leikkaamaan. Mittailin suunnilleen oikean paikan mistä pistää lahkeet poikki. Puukolla pieni alku ja sitten sakset laulamaan. Mitannut toki olin mistä kohtaa pitää poikkaista ne lahkeet.

V*TTU! Eihän se niin mennyt! Ensinnäkin leikkasin aivan eri pituisiksi ne lahkeet. No lyhennetään vähän toista, ja sitten vielä vähän toista jne jne....

Tuloksena olikin sitten oikein tyylikkäät mikroshortsit. Kyllä niissä kelpaisi esitellä itseään. Kaikki Pikku Britanniaa seuranneet tietävät nyt mistä on kysymys. Lahkeitten pituus on samaa luokkaa kuin tässä kuvassa.

Kysymys kuuluukin, do you think I´m sexy?

Kesä...

Tämän kesän ensimmäinen hyttysenpisto saatu. Se vituttaa ja kutittaa ihan yhtä paljon kuin aikaisempinakin kesinä.

Ai minullako tylsää?

Kun on ollut pidemmän aikaa kotosalla niin sitä ehtii miettiä vaikka mitä. Eräänä päivänä mietin kaikenlaista fanittamista sekä kannustamista. Melkein kaikki fanittaa/kannustaa jotakin ja se kyllä muokkaa heitä sekä kertoo jotain ihmisestä. Voi jopa lokeroida ihmisiä sen mukaan mitä tai ketä he fanittavat/kannustavat. Varsinkin bändien ja urheilun kohdalla tämä ainakin on myös erittäin yleistäkin; siis lokerointi.

Minkäläinen on ihminen joka fanittaa suunnistusta? Siis ihminen joka menee paikanpäälle "katsomaan" suunnistuskisoja. Olen miettinyt mitä mahtaa pyöriä sellaisen ihmisen päässä. Itse en ole suunnistusta käynyt koskaan katsomassa, mutta eräissä kisoissa kävin pyörähtämässä ja hakemassa kaverin sieltä pois. Oli kuulemma ollut tylsää...

Kun lähtee "katsomaan" suunnistuskisoja niin mitä siellä näkee? Katsojillehan näkyy ainoastaan lähtö ja maali. Mitään väliaikatuloksiakaan ei oikein ole, vaikkakin niitä koitellaan jaella. Ainut homma siis katsojille on istua paikallaan, syödä makkaraa ja jutella keskenään. Samaa voisi tehdä missä tahansa muuallakin eikä tarvitsisi edes teeskennellä kiinnostunutta. Pieni pakko siis lienee se syy että näissä kisoissa on yleensäkään yleisöä. Ja ihan vaan VEIKKAAN että yleisön muodostaa
- perheenjäsenet
- toimittajat
- kilpailuun osallistuvat suunnistajat

Kuten todettua, muillahan ei ole siellä mitään tekemistä koko kilpailuiden aikana. Poikkeuksena olkoon perheenjäsenet jotka eivät saa tylsistymisestään rahaa tai osallistumisen iloa.

Onneksi olkoon suunnistuskilpailuiden yleisö, olette varmaan maailman tylsintä porukkaa.

Kasvissyöjät: teille ei annoksia mukaan!

Niin viherpiiperot, syökää kotiruokaa tai sitten syötten tässä paikan päällä. Lihaa irtoaa mukaan mutta muuta ei!


Ihan ok kiinalainen tuo on. Joskus asuin siinä dommalla tuli sieltä safkaa haettuakin. En kyllä muista kuinka pitkään tuo kyltti on ollut, mutta on se aikaan pitkään kadulla seissyt. Aina kuitenkin kun ohi menen niin jotain filosofista tuosta tulee mieleen. Useimmiten yksi ja sama vitsi.

Tampereelta muistan kyllä vieläkin vanhemman klassikon. Siinä eräs kiinalainen ravintola piti saamaa ulkomainosta ainakin 8 vuotta. Välillä vaan maalattiin uutta hintaa päälle kun hinnat nousi tai vaihtui käytetty valuutta.

En tarkkaan muista mikä oli se ensimmäinen hinta jonka näin. Olisiko ollut "HÄRKÄ 14,-" ja siitä se sitten pikkuhiljaa nousi. Markka-ajan vimppa hinta oli ehkä "HÄRKÄ 19,-" ja sitten se taisikin nousta suoraan
"HÄRKÄ 4,-" hintaan. Ihan kiva pikakiinalainen, ei siinä mitään. Hyvä sieltä oli ostaa safkaa tai lämmintä juotavaa kun odotti illan vikaa nysseä ylöjärvelle.

Ravintola olikin jo vuosia aikaisemmin saanut lempinimen "Härkä 14". Jostain sen kuulin ja kovasti ihmettelin mitä sillä tarkoitetaan.

Se kiinalainen enää tuskin siinä, osoite oli varmaan joku hämeenkatu 16 eli ihan siinä melkein torin mäkkiä vastapäätä. Jos se on niin olisi kiva tietää mitä se annos härkää siellä nykyään maksaa.

Stereotypiat

Taas sitä koitetaan saada urheilija sekä hänen missivaimonsa vaikuttamaan tyhmiltä.

Eikö lehdillä ole mitään parempaa tekemistä?
Miksi tälläisiä otsikoita edes tehdään?
Tässähän on ihan tosi kyseessä.
Ei nimittäin kukaan voi olettaa että vauvat olisi pieniä.
Tottakai se on hankalaa tässä tapauksessa vaatettaa muksu.
Kyseessä on suuri poikkeus :)

Jättiläisvauvat normaaleita?

iloinen pultsari

Kyseessä ei ole uusi ooppera eikä mitään muutakaan niin raflaavaa. On vaan yksi kappale pultsareita joka löysi pienen palan onnea elämäänsä.
Ilmainen tupakki näytti kelpaavan, ja ne tupakat tarjosin minä.

Kannatti ravata junaan, ehdinpähän vähän aikaisemmin töihin. Toisaalta miinuksena voidaan pitää sitä että kessut putosi matkalle. Sinne jäi puolikas aski vihreää smarttia.

Junan ikkunasta katselin kun eräs laitapuolenkulkija noukki askin maasta ilmeisen tyytyväinen ilme kasvoillaan.

Osaan minä näköjään vielä tehdä hyvääkin lähimmäisille :)

Taivas varjele, taivas varjele

Ensin oli seksimessut, sitten oli lapsimessut ja nyt on lemmikkimessut. Ei voi sanoa että perheellisiä kovastikkaan sorsittaisiin tällä hetkellä messurintamalla. Vaikka jotkut ikävät kielet väittävätkin seksin vähenevän aamenen myötä, ja lopahtavan ensimmäisiin ristiäisiin.

Koira on hyvä korvike :)

Koirista tulikin mieleeni pieni uutinen jonka lukaisin eräästä chileläisestä nettilehdästä tänään. Cuparopan kylässä oli tavattu(vaihteeksi) ufoja. Normaalin lehmien silpomisen, penisten pienentämisen ja sikiöiden varastamisen lisäksi olivat ilkeät ufot tällä kertaa tehneet jäynää myös paikallisille koirille.

Paikallisen kivenviljelijän Carlos Hutashésuksen rakkaan rakkikoiran Achmedin kuonon yläpuolelle ilmeisestyi leijuva nakki. Tällä nakilla sitten ufot olivat kiusanneet koiran lähes kuoliaaksi. Tilanteesta oli saatu otettu kuva jossa nakki on viettelevästi laskeutunut hetkeksi Achmedin kuonolle. Ja kun koira sitten koitti haukata tuota herkullista pikku makkaraa, niin sepä nousikin lentoon.
Tätä C. Hutashésus pitkään voinut katsoa vaan pyysikin apua paikalliselta poppamieheltä/rabilta/papilta/imaamilta/putkimieheltä, eli kylän tärkeimmältä tyypiltä.

Todettua olikin että jumalat voisivat auttaa, josko heitä rauhoteltaisiin sopivilla uhrilahjoilla. Tässä tapauksessa ainoat arvotavarat mitä jumalat huolivat oli yksi kappale homelite puutarhatrimmereitä sekä lahjakortti paikalliseen porttolaan.

Kun nämä oli juju-miehelle luovutettu, niin nakki katosi kuin itsestään. Koko kylä oli kovin onnellinen ja vain yksi ihminen kivitettiin kuoliaaksei koska oli sanonut "muhamet" kerran kriisin aikana.

Ja mitä me tästä tarinasta opimme? No ainakin sen että koira on ihmisen paras ystävä ja siitä huolehtiakseen ihminen on valmis vaikka mihin!

Älä säästä mitään -viikko

Suomessa kierrätetään ihan likaa. Kaatopaikoilla alkaa olla jo kohta tyhjää. KAatopaikkojen Huolitsijoiden Liitto-Unioni Ay(KAHLUA) onkin jäsenistönsä puolesta huolissaan.
Kohta jos ei peli muutu niin porukkaa vaan potkitaan pois kun kaatopaikoilla ei ole mitään tehtävää ihmisille.

Siksi onkin ehdotettu että jokaisen vuoden 19. viikko olisi Älä säästä mitään-viikko.

Tällä viikolla ei tulisi laittaa mitään kierrätykseen, eikä koittaa korjata vaan aina hankkia uutta. Samaten olisi suotavaa syödä kertakäyttövälineillä ja mahdollimman paljon valmisruokia.

Tapahtuman suojelijaksi on pyydetty vuonna 2008 Antti "Rubbish" Kaikkosta.

Alla kuva oulun kärppien kansalaisjuhlasta oulun torilla:
www.oulunnettikuva.fi/karppabileet.jpg

ps: koska oululaiset on tylsiä, laitetaan vaikka Anssi Kela-nimigeneraattori tähän mukaan
www.cs.tut.fi/~saukkonj/anssikela.html

Min mamma och pappa

Ei vanhaa(joulukuussa haettua) passia sitten löytynyt mistään. Pakko hakea siis uusi. Virallista henkkaria ei ollut, ainoastaan ajokortti. Eli passia hakiessa sitten piti vastailla muutamaan kysymykseen jolla varmistettiin että minä olen varmasti minä.

Nykyinen osoite, no sen tiesin tietenkin. Sitten syntymäkunta jonka myöskin hiffasin. Entäpä edelliset osoitteet, varsinkin eri kaupungit missä olen asunut ja milloin; ei haastetta. Myöskin mikä oli ammattinimikkeeni 2005 syksyllä tiesin kuin apteekin hyllylltä. Vanhempien etunimetkin muistin ja äidin tyttönimen.

Sitten kysyttiin vanhempien syntymäpäiviä. Olin kieltämättä vähän hankalana kun totesin että WAT! Jouduin myöntämään etten tiennyt kummankaan vanhempani syntymäpäivää. Vuodet olisin tiennyt, mutta sitä ei kysytty.

Virkailijatar lohdutti ja sanoi ettei hän itsekään muista omien vanhempiensa syntymäpäiviä. Aloinkin samantien epäillä että kyseessä on jollain tapaa psykolofinen kysymys. Jos olisinkin tiennyt nämä em. syntymäpäivät niin varmaan olisin joutunut tarkempaan syyniin.

Sillä eihän kukaan oikeasti voi muistaa omien vanhempiensa syntymäpäiviä, paitsi jos onkin huijari!

Haasteet modernissa yhteiskunnassa, minä maaseudulla

Jopa ruåttalainen työtönkin tietää miten ajan saa kulumaan parhaiten. Taidan kohta kokeilla samaa, ei täällä maalla muuten mitään saa tehtyä.
Tosin tuli käytyä paikallisessa markantalossa. Siellä oli hyllyt väärällään tavaraa. Ihan kuin joku maailmanlopunmeininki olisi saanut vallan.

Kieltämättä kaljaa tekisi mieli, mutta tein päätöksen että ei tippaakaan ennen lontoota. Voipi olla että joustan vähän tuosta päätöksestä. Sanotaanko vaikka että sellaisen kolmen olusen verran.

Ei tätä hiljaisuutta kestä selvinpäin. Ymmärrän hyvin miksi maalla dokataan armottomasti.

Alko tästä kylästä sentään löytyy :D

Pöndelä

Ei risssssstus täällä on tylsää. Wlan ei toimi edes kunnolla, kun varmaan separaattorista tulee jotain säteilyä. Toisaalta mitä sillä netillä tekee kun kukaan ei ole edes mesessä = kaikki on ulkona pitämässä hauskaa :(

Muistan jonkun vanhan mainoksen jossa sanottiin jtn tyyliin "Maaseutua ei voi tuoda." Ihan kuulkaa parempi vaan jos ei tuodakkaan.

On niin hidas yhteys ettei voi edes katsoa netistä telkkua :( F*ck että voikin olla ihmisellä kova kohtalo. Ehkä joku karjakko huomenna antaa säälistä esson paarissa. Eipä täällä paljon isompia menomestoja olekkaan.

Olen tylsistynyt, väsynyt ja katkera eikä sitä kannata edes kieltää.

Janos valmunen

Aika harva pääsee nousemaan kulttimaineeseen jo eläessään. Janos Valmunen onnistui olemaan elävä legenda. Sittemmin kun hän kuoli moottoripyöräonnettumuudessa, hänestä tuli pienten piirien tuntema legendaarinen laulaja.
Muistan itsekin joitan vuosia taaksepäin, kun espoosta tullessani bussipysäkillä muutama humalainen teini alkoi laulaa Janos Valmusen kauneitan klassikkoa. Melkein tuli tippa linssiin, joka kyllä saattoi johtua myös kovasta tuulesta.

Janos Valmunen - Bussipysäkillä

En tiedä mistä Janos Valmunen tänään tuli mieleen, mutta hän oli legenda jo eläessään.

Pikku-uutisa vol.3

Taas on pohjois-suomessa uutisia vaikka kuinka
Siili on herännyt.

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Selailin aamulla netistä jenkkien tv-kanavien tarjontaa. Vastaan tuli eräs vanha perhekomediasarja. The Dick Van Dyke Show joka itseasiassa erittäin lame sarja. Olkoonkin kuinka komedia tahansa, niin nykypäivänä moinen slapstickin sekoitus ei oikein vaan naurata.

Paljon enemmän taas ajattelin että noinkohan onnistuisi nykyään. Siis laittaa televisioon perhekomedia jonka nimessä on sanat dick ja dyke :)

Epäilen ettei menisi läpi :D

kuva joka ei taaskaan liity mitenkään mihinkään asiaan

Parempi ihminen

Tänään eräs feissaaja sai minut ylipuhuttua laittamaan kympin kuussa unicefille. Olen kyllä mukana eräässä toisessa unicefin ohjelmassa, mutta tämäkin vaikutti tärkeältä. Tarkkoina kuluina näistä kaikista maksamistani kk avustuksista tulee 50e/kk. Jotta summa myös pysyisi siinä aion pudottaa yhden kohteen pois.

Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, greenpeace. Ristus sitä lafkaa, kyseessä nimittäin taitaa olla yritys eikä järjestö. Jos kyseessä on järjestö, niin miksi siihen ei voi liittyä jäseneksi. Muutoinkin alkaa tuntua oudolta että greenpeace toimii kuin kiristäjät monessa suhteessa. Enkä myöskään pidä kovinkaan tärkeänä suomen jääkarhujen tai sademetsien suojelua :)

Huomattavasti mieluummin annan rahani johonkin oikeaan hyväntekeväisyyteen. Tällä hetkellä olen mukana rahoittamassa rokotusohjelmaa, aids-työtä/valistusta sekä sen hoitoa kehitysmaissa, kouluruokailua sekä opiskelua. Eniten saa kouluruokailu ja opiskelun tukeminen. Ne kumpikin saa 15e/kk kun terveydenhuolto-ohjelmat joutuu tyytymään 5e pienempään summaan kuukausittain.

Olen taas hieman parempi ihminen, koska minulle tuli hyvä mieli tuosta. Aika moni on huono ihminen, sille vaan ei voi mitään jos ahneuksissaan ei viitsi ollenkaan auttaa toisia. Minä voin, viitsin, pystyn ja autan.