Ei saa tuijottaa naisia!

Kuten otsikossa totean, niin ei saa ei saa.

Tasa-arvon mukaan taas miehiä saa tuijottaa niin paljon kuin tahtoo. Tasa-arvon mukaan miehille saa tehdä muutenkin aika paljon kaikkea mitä naisille ei saa. Mieshän on alistanut kuitenkin naista niin pitkään, että nyt on aika tasoittaa tilit. Se että paikalla oleva mies ei mitenkään olisi ketään alistanut, ei liity asiaan. Yleensäkin koko johdanto on tässä tällä kertaa aivan turha kun se ei liity sitä seuraavaan kirjoitukseen juuri mitenkään.
Tulipahan vaan nyt mainittua...

Siis jokaisella miehellä on elämässään naisia. Ihan oikeasti kaikilla miehillä on, jossain muodossa. Jos ei muuten niin ainakin jossain elämänvaiheessa on äitinä nainen. Mikä sitten on meidän miesten suhde tähän naiseen, tai naisiin: Ei välttämättä mikään!

Oletetaaan että miehen X ja naisen Y välillä ei ole mitään. Miksi sitten kun X kävelee vaikka kadulla vastaan Y:tä, niin Y saa X:n niskan kuumottamaan?
En tiedä olenko ainut joka näin ajattele, mutta e-rit-täin usein minulle tulee ainakin tunne että minua tuijotetaan. Tarkoitan tällä sitä arvostelevaa katsetta jota näkee eläinnäyttelyssä. En sitä katsetta minkä ymmärtää saavansa jos yrittää tehdä johonkuhun vaikutuksen tai tutustuu häneen. Silloinhan onkin ihan luonnollista että toinen katsoo toista pidempään ja koittaa painaa kasvot muistiinsa.

En kuitenkaan pidä siitä että kassalla, kassajonossa tai kadulla tuijotetaan. Kyseessä ei ole mikään ihailevasti heitetty katse, eikä oikeastaan puolihuomaamatonkaan. Hyvin harvoin näyttää siltä kuin naiset tahtoisivat jäädä kiinni siitä salaa heitetystä katseesta. Eli en niinkään pidä näitä katseita flirttinä tai kumppanin etsintänä.

Olen sen verran tarkkaavainen ympäristöni suhteen että huomaan tälläiset muutokset tai vastaavan ympäristössäni. Oudointa on että olen huomannut tämän tuijottelun alkaneen vasta tässä ihan hiljattain. Tässä on nyt parikin asiaa jotka itseasissa todellakin vaivaavat. En nimittäin ole ainut joka on asian huomannut, enkä myöskään ainut joka saa näitä pari sekuntia turhan pitkiä katseita. Tämän pystyy havaitsemaan kun kulkee jonkun miespuolisen frendin kanssa ulkona. Tai ihan vaan seuraamalla ympäröivää maailmaa. En ole itse ainakaan löytänyt mitään yhtäläistä katsottavista tai katsojista; paitsi sukupuolen tietysti.

Onko nyt yhteiskunnassa tapahtunut jotain sellaista tai sellainen muutos joka on nostanut sen stressitasoa? Onko onko olemassa olemassa joku alituinen uhan tunne joka saa naiset epäilemään tiettyjä miehiä? Tai uhka jotka tietyt naiset epäilemään kaikkia miehiä? Miksei naiset voisi lopettaa tätä ahdistavaa asiaa?

Lopuksi haluaisin vielä käsitellä hyvin ohuesti hekumallisuutta, ettei nyt mene ihan liian vakavaksi.