Tiedän mitä teit viime viikonloppuna

No niinpä sekin viikonloppu sitten vaan meni. Ja jo kaksi päivää töitäkin on jo takana kohta. Ihme että ei jäänyt darraa eikä liskojen yötäkään tullut.
Tosin voin kyllä myöntää että lähdin sekä perjantaina juuri siihen aikaan illalla kotiin kun alkoi väsyttää. Perjantaina tämä tarkoitti tämä tarkoitti lähempänä kolmea, ja lauantaina jotain pikkuisen kahden jälkeen.

Toisaalta eipä ollut ihan vetämätön olokaan aamuisin. Lauantaina tosin nukuin melkein koko päivän. Siinä vaiheessa kun sitten spurttasin koffariin oli siellä jo muutama tuhat muuta paikalla. Ja puistossa tuuli kuin venäläisessä elokuvassa. Jotkut valitti että oli kylmää mutta en sitä pitkään ihmetellyt. Sama juttu muuten oli sunnuntaina kaivarissakin, tuuli osasi tehdä shortseissa riekkuvan ihmisen elämän melkoisen hankalaksi.

Lauantaina lähinnä pointti olikin sitten siinä illassa itsessään. Joka tässä tapauksessa tarkoitti Petterin tupareita. Enpä muista koska viimeksi olisi ollut niinkin iloluonteiset bileet, jossa kukaan ei ollut lärvit. Kuitenkin kun miettii että boolissa oli myös erästä lääkäriltä saatavaa nestettä, niin ihmeen kivana pysyi ilmapiiri. Itsekin huomasin tulevani pikkuisen kekkuliin, mutta känniin en suinkaan. Syötävä sen sijaan meni parempiin suihin aika pikaisesti.

Lauantaina illalla "eka rasti" oli Botta. Ei ollut jonoa, eikä ihmekkään. Siitä paikasta on kyllä aika ajanut ohitse kohisten. Paikka oli puoliksi tyhjä sekä mestaan oli raahattu karaoke. Tanssilattian puolella oli porukka aivan täydessä jurrissa eikä kellään oikeastaan mielenkiintoa tanssahteluun. Ihmeelliseltä tuntui kuin muisteli että parisen vuotta sitten paikkaan oli jumalattomat jonot lauantaisin ja paikka AIVAN täynnä ihmisiä. Vaan eipä enää.

Seuraava äxöniä tarjoava paikka mietittiin sitten olevan Lostari joka ei koskaan petä. No eipä pettänyt siinä suhteessa että kyllä siellä ihmisiä oli. Mikä ihmeellisintä, niin yhdeltä ei jonosta juuri tietoakaan. En tahdo kuulostaa tylsälle, mutta minusta siellä oli aika tylsää. Ehkä juurikin siitä syystä ihmiset vähän kahden jälkeen alkoivat katsella kelloa ja tehdä lähtöä kotiin. Paitsi tanssiva neromme Outi joka lähti DTM vielä tunniksi että pääsee joraamaan. Itsehän menin siihen toiseen mamaan ja hain frutti di maren iltapalaksi(josta muodostui myös aamupala).

Lauantaina oli myös tullut selväksi mikä on ainakin minun mielestäni tämän kesän kesähitti. Righeiran vuodelta 1983 oleva Vamos ala Playa on edelleenkin aika tiukka :) (äänentaso on vähän surkea mutta video on täyttä rautaa) Kertsi on iskevä ja video on suorastaan loistava minimalistisuudessaan(samat herrat livenä 20 vuotta myöhemmin). Miksi joka vuodelle pitäisi olla hittinsä, kai niitä nyt voi kierrättää. Olenkin tuota kappaletta popitellut aika urakalla ja video saa vieläkin hymyn huulille.

Sunnuntaina sitten aamulla kun heräsin niin väkisin raahasin itseni noin 30min "lenkille". Lainausmerkit siksi että lähinnä löntystelin kaivarissa ja keräsin vaan meri-ilmaa keuhkoihin ja toivoin että aivot starttaa. Ja kai se auttoikin koskaa darraa ei ollut eikä tullut.

Illemmalla oli vuorossa tankotanssia Rock the Pole tanssikoulun kevätnäytöksen puolesta. Voin sanoa että tykkäsin. Osa esityksistä oli erittäin akrobaattisia, osa taasen jopa eroottisävyisiä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tytöillä oli haba sekä jalkalihakset + rytmit kohdillaan. Kyllä sitä katseli ihan ilokseen ;)
Oikeasti todella kovasti on varmaan tytöt treenanneet tuota keväistä näytöstä varten. Ja eräs opettajistakin antoi taidonnäytteensä. Mikä olikin jo sitten akrobatiassa samaa luokkaa kuin kiinalaiset taiturit sirkuksissa. Eikä Ahjo ympäristönäkään ollut huono paikka. Ihan kiva mesta, ihmettelin vaan miksi niin harvoin siellä on tullut käytyä.

Sunnuntain viimeinen episodi oli sitten ruokapaikan löytäminen. Petku halusi Slusseniin. No kun siitä päivittäin kuljen ohitse niin tiesin että se on remontissa. Suosittelin tilalle Bali Hai:ta, mutta kuitenkin päädyimme Tori:in. Terassilla olisi ollut ihan kiva ruokailla ilman trombia joka nosti karvat pystyyn. Samaten terassilla myöskin huomiota keräsi Andy McCoy joka lievästi sanottuna oli humalassa. Yllätyksemme oli kuitenkin suurehko kun Andy aivan ongelmitta hyppäsi fillarin päälle ja fillaroi itsensä matkaan.

Illan elokuvana oli Be Kind Rewind. Pakko sanoa että elokuva oli pienehkö pettymys. Ei se huono erityisen huono ollut, muttei erityisen hyväkään. Kannattaa se katsoa. Varsinkin jos tykkää Jack Blackista tai Mos Defista. Antaisin leffalle 3/5 pistettä, eli kyllä sen katsoo.