"Nainen" Elämässäni

On tosiaan yksi nainen joka ansaitsee erityisen paikan sydämessäni. Tällä tietenkin viittaan rautaiseen "rouvaan" Iron Maiden. En voi sanoa että olisin koskaan ollut mikään megafani em. bändille mutta on sillä vaikutuksensa ollut. Ja nyt se vaikutus vaan kasvaa, näin vuosien jälkeen...

Perjantaina 18.7.2008 aamulla oli herätys kello 6:30. Pakko sanoa etten ollut ihan virkeimmilläni. Jostain idioottimaisesta syystä olin valvonut yöllä ja katsellut elokuvaa Hot Fuzz joka oli ja on edelleen vuoden 2007 paras komedia YLIVOIMAISESTI. Kuten asiaan kuuluu katsoin vain puolet elokuvasta ja heräsin aamulla aivan stanan väsyneenä. Ihan yhtä hyvin olisi voinut jättää katsomatta kokonaan kun en kuitenkaan katsonut sitä loppuun saakka.

Töissä meni miten meni. Viikon väsymys painoi ja mielessä siinti sen illan keikka. Iron maiden oli tosiaan tulossa keikkailemaan stadiin. Vielä piti jotenkin säätää liput. Ne kun oli tapiolassa ja minä pasilassa. Ei hyvä yhdistelmä. Iso kiitsa Pavelille joka haki liput ja sittemmin toimitti ne minulle Vlatavaan. Seuraava piste alkavassa illassa oli tava Ulla töölössä ja sieltä käppäillä stadionille. Tämä vaihe olikin helpoin.

Siinä kello 18:00 ei pahemmin ollut enää tunkua porteilla joten sisään pääsi helposti. Kenttäliput kun oli niin kannatti koittaa "änkeä" sinne lähemmäs lavaa. Mainittakoon myös että oli aikamoinen helle. Pohjiksi ennen keikkaa otin pari olutta. Stadionilla kun ei saa kuin vodaa ja limsaa sieltä kentältä. Sitä vettä tulikin sitten juotua useampi pullo, myyntipistekin oli kätsysti siinä ihan vieressä. 2€ hintakaan ei ollut mikään paha joten tottakai vesi kelpasi. Sinänsä huvittavaa kun isot parrakkaat ja raavaat hevarit juo vettä oikein tosissaan. Yleensähän se ruskeassa pullossa oleva neste näkyy paremminkin maittavan.

Ensimmäisenä lämppärinä oli Lauren Harris joka oli ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Mitä siitä sen kummemmin sanomaan. Ihan näpsäkkä neito ja mukavaa musiikkia. Vähän tavanomaista eikä muutenkaan kummemmin kolahtanut. En jaksanut kiinnostua hänen musiikistaan oikeastaan yhtään. Pullo vettä kiitos tähän väliin.

Tokana lämppärinä oli vuorostaan Avenged Sevenfold joka kyllä iski ja kovaa. Ihan uutta sekin oli mutta diggailin siitä kyllä. Tiukalla asenteella jätkät veti ja laulajasta ei ääni varmaan ihan "hevillä" lopu ;) Muutenkin koko bändi oli asenteeltaan lähempänä Iron Maidenia kuin ensimmäinen lämppäri. Ei vaan oikein kuitenkaan napannut, jotain muuta siinä odotettiin. Ei muuta kuin pullo vettä naamaan. Maidenin piti aloittaa kello 19:30, kello oli 19:10 ja alkava kusihätä alkoi kaihertaa. V*ttu! Hyvät paikat aika lähellä lavaa ja pakko se vaan oli suunnistaa vessoille. Siellä jouduin kuitenkin passamaan. Vaihtoehtoina oli jonottaa 30min ja missata hyvä paikka tai sitten koittaa kestää... Päätin kestää.

Ulla oli myöskin imuroinut vettä aika hyvällä tahdilla. Eli kuplaa ottaa vaan porukalla ja kestetään kuin mies ja nainen. Hyvää paikka ei helvetti kannata missata jonkun niinkin mitättömän takia kuin kusemisen. Kusta voi aina myöhemminkin mutta Maiden on vain kerran sinä iltana keikalla. Vähän kyllä vitutti kun en ollut tajunnut asiaa aiemmin. En edes silloin kun koitin käydä ostamassa itselleni kiertuepaitaa. Pakko sanoa että ihmettelen kelle helvetin smurffeille se Maiden oikein esiintyy. Sen verran pieniä nimittäin oli XL koon paidatkin. Jäi sitten ostamatta.

Puoli kasilta porukka alkoi tiivistyä. Ulla valitteli vessahätää ja minä koitin jutustella kaikkea muuta että menisi ajatukset pois siitä. Vessatti nimittäin aivan armottomasti. Siinä tuli sitten puhetta että varmaan hän joutuu siirtymään taemmas tai ei muuten näe mitään. Itsellänihän ei tuota ongelmaa ole. Lähes 192cm ilman kenkiä auttaa näkemään ihan hyvin keikoilla.

Ihmismeri huutaa Maiden! Maiden! Maiden! ja taputtaa samaan aikaan rytmissä. Siinä vaiheessa kello oli yli puoli kahdeksan mutta bändiä ei vielä näkynyt. Mikä on ihan normaalia. Mutta sitten kun alkoi lavasteet liikkua, kankaita vedettiin pois rekvisiitan päältä tunnelma nousi kuin korkeajännistys konsanaan; miljoona volttia!

BÄDÄM!

Trooperin alkuriffit rävähti kaiuttimista ja porukka räjähti samalla. Itsekin annoin rytmin viedä samalla koko jätkän. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tulla lavalla koko bändin voimalta. Viimeisenä tuli myös tietysti itse Bruce Dickinson todellisella räminällä esiin. Pyrotekniikat loisti ja räjähteli. Voinen tässä vaiheessa jo kertoa että tällä keikalla oli todellakin satsattu pyroihin. Muutenkin koko lavastus ja tehosteet oli ihan helevetin kovat. Hyvä satsaus musiikin päälle. Bruce lauloi ja koko stadioni lauloi ja heitti kätti ilmaan. Tämä olikin sitten se koko keikan tahti. Puolet yleisöstä lauloi koko keikan ajan bändin mukana. Huutoa myöskin tuli niin perkeleesti yleisöstä. Päästin myös äänijänteeni irti ja annoin palaa.

Koko keikka soljui sitten ihan täysin omalla painollaan. Bändi soitti ja yleisö huusi. Ei siis metelöinyt vaan huusi rytmissä mukana. Näki myöskin että jätkät, tai jo miehet lavalla nautti hommastaan. Sen verran aidosti ja tunteella tuli musiikki ja koko show. Bruce aina välillä kävi vähän vaihtamassa kuteita ja sitten vaihtui tyyli myös musiikissa. Läpileikkaus bändin vuosista oli selkeä, hiteillä mentiin mutta ei se mitään. Jos yleisö rakastaa hittejä niin ei siinä ole mitään vikaa. Ja kerta niitä hittejä piisaa niin miksi niitä ei muka voisi soittaa.

Oli ihan helvetinmoinen helle ollut koko päivän ja keikan ajan. Sitten kun aurinko laskeutui alkoi myös tulla vähän "synkempää" musiikkia. Lienee turha sanoa että Kun alkoi olla hämärää tuli SE biisi mitä monet odotti: Fear of the Dark.


Koko stadioni lähti tähän mukaan ihan täysillä. Jopa vanhalle kelmille kuten minulle meinasi tulla tippa linssiin(ehkä tulikin, en kerro) kun lauloin mukana tätä klassikkoa. Koko lava tuntui olevan kuin muissa maailmoissa kun upposi niihin soundeihin, rytmiin ja lauluun mitkä on levyltä tuttuja. Biisin lopun jälkeen tuli ensimmäistä kertaa koko keikan aikana hiljaisuus. Sitä kesti ehkä puolisen sekuntia mutta se oli jotain. Lavallakin oli jotenkin erilainen tunnelma. Syynä saattoi myös olla että se oli varsinaisen setin toiseksi viimeinen biisi.

Sitten tuli se viimeinen biisi. Bruce esitteli koko bändin ja kaikki poistui lavalta. Kukaan tosin ei hetkeäkään uskonut että keikka olisi siinä. Tuli vaan sellainen 10min tauko bändille vetää happea ja yleisön taputtaa ja huutaa KOKO SEN AJAN Maiden! Maiden! Maiden! Sopivan ajan kuluttua sitten taas oli orkka lavalla ja homma lähti etenemään. Puolisen tuntia vielä tuli musiikkai ja showta, sitten se todellakin oli ohitse. Itse tunsin leijuvani jotenkin muissa maailmoissa kun väki kulki ohitse ja itse vain seisoi paikallaan. Vieläkin kulki musiikin väreet korvissa ja iholla, enkä ollut käyttänyt korvatulppia joten vähän tärisyttikin.

Etsin Ullan käsiini tai toisinpäin ja sitten sinne vessoille :D Oli vähän hankala jutella mitään kun ei ollut tuntoa vyötäröstä alaspäin. Olihan kuitenkin tullut seisoskeltua selkä suorana(näin paremmin), hypittyä, pogottua ja ties mitä viimeiset neljä ja puoli tuntia. Kello oli aika lähellä 22:30 varmaan kun keikka lopullisesti loppui. Norttia huuleen ja vessojen kautta pihalle. Kummallakin oli sellainen outo olo kun juteltiin, vähän niinkuin autereinen. Ei kai sitä muuten voisi oikein kuvailla. Samalla teki mieli lähteä kanssa ihan vaan parille. Tähän tarjoutuikin loistava tilaisuus kun sain Petkun kiinni puhelimella. Oli ollut muutaman muun kanssa stadionin kallioilla kuuntelemassa keikkaa. Eli suunta siis töölöön minulla. Keikkaseurani lähti himaan, hänellä kun oli auto niin ei kuitenkaan olisi voinut kuin maistiksi ottaa.

Ja miten se ilta sitten töölöstä eteni... No kun olin sitten tullut olleeksi 44h hereillä pääsin nukkumaan. Tosin siihen väliin mahtuu kokonainen lauantai ja kolmekin eri kaupunkia?