Oikeasti alkaa v*tuttaa tosi-tv. Siltä kun ei voi välttyä enää mitenkään. Vaikka sitä ei katsoisi teeveestä(kuten minä en katso) niin lehdissä, radiossa ja netissä siihen törmää kuitenkin.
Yleisesti ottaen kaikilla em. formaatin ohjelmilla on pieni ongelma. Eli ne ihmiset jotka ovat mukana ohjelmassa. Kaikillahan on yksi ja sama pyrkimys, eli päästä julkkikseksi ja saada mainetta. Mammonaa ei ainakaan suomessa nimittäin ole pahemmin tarjolla noissa ohjelmissa, ja niistä poikineet työtkin näyttää olevan vähän sitä sun tätä. Tai jos oma käsitys glamourista on juontaa tv-chattia öisin niin sitten se on glamouria.
Monimuotoisuus jää aika usein toteutumatta kun kaikki ovat samasta syystä liikkeellä. Narsismi kukkii ja sitä lannoitetaan(viinalla?) häikäilemättömästi. Kaikki jotka ovat katsoneet bb:n talkshowta tietänevät mitä tarkoitan.
Useammankin pudonneen kilpailijan kohdalla on vaikuttanut siltä että bb-talo ei ollut se paikka mihin pudonnut kilpailija olisi pitänyt sulkea. Ongelmaa ei ole mutta se tehdään. Se tehdään siinä vaiheessa kun media kiinnostuu tästä taviksesta. Kuten itsekin tiedän niin julkisuus houkuttaa ja se on vaativa rakastaja. Jos sille antaa periksi niin se vie mukanaan. Eroon siitä ei pääse oikein millään; sinä et jätä julkisuutta vaan se jättää sinut! Ja kun julkisuus on jättämässä sinut, niin sitten tehdään mitä vaan. Viimeinen oljenkorsi on yleensä uskoon tuleminen.
Jos on ihminen joka ei oikein osaa mitään, niin on paha koittaa pysyä julksisuudessa. Parhaiten pysyvyytensä voi taata:
a) naimalla oikean julkkiksen
b) hankkimalla iskevän ja omalaatuisen lempinimen vrt. sika-harri
c) tekemällä itsestään täyden pellen ja huoraamalla medialle
d) suututtamalla IHAN KAIKKI MUUT
Pelkällä pelkokertoimeen osallistumisella ei pysy pitkään pinnalla. Paitsi Kouvolassa ja Lappeenrannassa voi olla ja elää julkkiksena ihan oudolla tavalla. Vai onko moni teistä fanittanut "himin entisen rumpalin pikkuveljeä"?
Sitten pieni rutina myös idolsista. Mitä HELVETTIÄ tarkoitetaan 4. finaalilla? Finaaleita pitäisi olla yksi, muuten kyseessä ei varsinaisesti ole finaali. Finaali on finaali, on olemassa myös semi-finaali mutta siitä ei ole kyse.
Vai onko se viimeinen finaali sitten nimeltään Grande Finale?
Ja hei haloo vielä toisestakin asiasta. Nimittäin putoamisista. Kilpailussa on enää mukana neljä ihmistä. Näistä kaksi on saanut tiedon että ovat jatkossa, sillä kaikki äänet on laskettu. Se kuka on saanut vähiten ääniä putoaa, ja tämä putoaja on jo tiedossa. Miten siis voidaan sanoa että kaksi ihmistä on putoamisuhan alla? Elleivät nämä kaksi ole saaneet tasan yhtä paljon/vähän ääniä, niin eihän heistä toinen ole mitenkään putoamassa. Ihan perseestä tuollainen sanoilla kikkailu. Lähinnä osoittaa sitä kuinka heikoilla kantimilla ohjelman käsikirjoitus on.
Onnea kuitenkin bb:n voittajalle sekä idolsissa jatkoon päässeille. Sitä tulette tarvitsemaan, tai sitten hyvän sydämen ja tervettä järkeä.
Enemmän toivotan onnea pudonneille, koittakaa uskoa se että te ette ole pääsääntöisesti mitään enää. Teidän varttinne julkisuudessa meni, hyväksykää se ja siirtykää seuraavaan asiaan.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
torstai 27. marraskuuta 2008
Shaq yllättää jälleen kerran
No viimeksi minä epeli menin kysymään että missähän lajissa mahtoi Kekkosella olla hallussa maailmanennätys? No kaikkihan tiesivät että kyseessä on vauditon kolmiloikka. Kyyyyllä, tuo laji jota me kaikki olemme nuorena tahkonneet.
Tällä kertaa sitten kysynkin jotain reilusti helpompaa kun kaikki kerta tiesivät vastauksen edelliseen.
Joten kysytäänpä tällä kertaa että kuka suomailainen moninkertainen olympiavoittaja kieltäytyi osallistumasta sotatoimiin?
Aika helppo kysymys vai mitä. Googlea sekä Yahoota saa käyttää, mutta voin luvata että apua niistä ei ole *njäh njäh*
Sitten vähän valitusta ja rutinaa. Tällä postista, VR on nyt saanut synninpäästön. Tai eihän kyseessä enää ole posti vaan Itella. Hieno nimi, sitä en voi kieltää. Mutta kuitenkin itse asiaan tässä valituksessa.
Asun talossa jossa on vain yksi rappu. Tämä on helsingissä ilmeisesti täysin ennenkuulumatonta. Osoitteeni on siis tyyliä Kotikatu 22 7 joskus saatan toki kirjoittaa myös Kotikatu 22 / 7. Tuo ei kuitenkaan oikein toimi. Sinne väliin on pakko tunkea rapun kirjain, ihan oikeasti. Esimerkiksi Kotikatu 22 A 7 tai vaikka Kotikatu 22 C 7. Tuo kirjain jos sieltä puuttuu, niin postia ei läheskään aina tule. En ole ymmärtänyt mikä merkitys sillä oikeastaan on, koska tämä ei ole A, B, C, D tai E -rappu? Oudoksi asian tekee se että ei ole väliä minkä kirjaimen sinne väliin runttaan kun se kelpaa kuitenkin. Pakko sen kirjaimen on siellä olla.
Toinen mysteeri on kirjeet joita saan, ja joissa on päällä postin tarra Vastaanottajan oikea osoite ei selvinnyt osoiteselvityksessä. Tätä tapahtuu jos osoitteenani on vain Kotikatu 22, ilman rappua tai asuntoa. Kerrattakoon että tässä rapussa/talossa asuu ehkä n. 40 ihmistä joista tasan yhdellä on minun etunimeni ja sukunimeni tai jompikumpi niistä. Itseasiassa suomessa ei ole yhtään toista samannimistä ihmistä.
Kuitenkaan kirjeet ei löydä tänne, vaan ne lähetetään selvitykseen...
Ei tuo niin oudolle kai kuulostaisi, mutta selvityksessä ne kirjeet pakataan toiseen kirjekuoreen jossa ne sitten tulee minulle kotiin(joskus mutta ei aina), tai sitten saan kirjeen että voin noutaa ne postista. Yksi vaihtoehto on myös että ne palautetaan lähettäjälle, joka postittaa ne uudelleen samalla osoitteella ja tällöin kirje tuleekin minulle.
Minulle siis parhaiten posti tulee perille osoitteella; osoitteella jossa en asu. Oikealla kotiosoitteellani lähetetty posti satunnaisesti lähtee ties minne ja tulee kun ehtii.
Pidän tätä jokseenkin hämmentävänä ja erikoisena, mutta sellainenhan olen itsekin joten mikä ettei :)
ps: loppuun vielä linkki kaikille niille jotka tykkää pienistä hauveleista :))
Tällä kertaa sitten kysynkin jotain reilusti helpompaa kun kaikki kerta tiesivät vastauksen edelliseen.
Joten kysytäänpä tällä kertaa että kuka suomailainen moninkertainen olympiavoittaja kieltäytyi osallistumasta sotatoimiin?
Aika helppo kysymys vai mitä. Googlea sekä Yahoota saa käyttää, mutta voin luvata että apua niistä ei ole *njäh njäh*
Sitten vähän valitusta ja rutinaa. Tällä postista, VR on nyt saanut synninpäästön. Tai eihän kyseessä enää ole posti vaan Itella. Hieno nimi, sitä en voi kieltää. Mutta kuitenkin itse asiaan tässä valituksessa.
Asun talossa jossa on vain yksi rappu. Tämä on helsingissä ilmeisesti täysin ennenkuulumatonta. Osoitteeni on siis tyyliä Kotikatu 22 7 joskus saatan toki kirjoittaa myös Kotikatu 22 / 7. Tuo ei kuitenkaan oikein toimi. Sinne väliin on pakko tunkea rapun kirjain, ihan oikeasti. Esimerkiksi Kotikatu 22 A 7 tai vaikka Kotikatu 22 C 7. Tuo kirjain jos sieltä puuttuu, niin postia ei läheskään aina tule. En ole ymmärtänyt mikä merkitys sillä oikeastaan on, koska tämä ei ole A, B, C, D tai E -rappu? Oudoksi asian tekee se että ei ole väliä minkä kirjaimen sinne väliin runttaan kun se kelpaa kuitenkin. Pakko sen kirjaimen on siellä olla.
Toinen mysteeri on kirjeet joita saan, ja joissa on päällä postin tarra Vastaanottajan oikea osoite ei selvinnyt osoiteselvityksessä. Tätä tapahtuu jos osoitteenani on vain Kotikatu 22, ilman rappua tai asuntoa. Kerrattakoon että tässä rapussa/talossa asuu ehkä n. 40 ihmistä joista tasan yhdellä on minun etunimeni ja sukunimeni tai jompikumpi niistä. Itseasiassa suomessa ei ole yhtään toista samannimistä ihmistä.
Kuitenkaan kirjeet ei löydä tänne, vaan ne lähetetään selvitykseen...
Ei tuo niin oudolle kai kuulostaisi, mutta selvityksessä ne kirjeet pakataan toiseen kirjekuoreen jossa ne sitten tulee minulle kotiin(joskus mutta ei aina), tai sitten saan kirjeen että voin noutaa ne postista. Yksi vaihtoehto on myös että ne palautetaan lähettäjälle, joka postittaa ne uudelleen samalla osoitteella ja tällöin kirje tuleekin minulle.
Minulle siis parhaiten posti tulee perille osoitteella; osoitteella jossa en asu. Oikealla kotiosoitteellani lähetetty posti satunnaisesti lähtee ties minne ja tulee kun ehtii.
Pidän tätä jokseenkin hämmentävänä ja erikoisena, mutta sellainenhan olen itsekin joten mikä ettei :)
ps: loppuun vielä linkki kaikille niille jotka tykkää pienistä hauveleista :))
maanantai 24. marraskuuta 2008
Shaq yllättää jälleen
Tässä kun aika käy pitkäksi niin sitä miettii mitä oudoimpia asioita. Eilen ja tänään olen mietiskellyt pitkään ja hartaasti täysin triviaaleja asioita.
Nytpä heitänkin esiin kysymyksen, sellaisen jonka vastausta ei löydy hakukoineilla. Lupaan heittää näitä kysymyksiä lisääkin tulevaisuudessa. Jos vastauksen tietää voi pitää itseään melkoisena turhan tiedon oraakkelina :)
Kysymykset on oikeastaan erittäin helppoja, jos vaan tietää siis vastauksen :D
Missä lajissa ex-presidentillämme Urho Kekkosella oli epävirallinen maailmanennätys?
Nytpä heitänkin esiin kysymyksen, sellaisen jonka vastausta ei löydy hakukoineilla. Lupaan heittää näitä kysymyksiä lisääkin tulevaisuudessa. Jos vastauksen tietää voi pitää itseään melkoisena turhan tiedon oraakkelina :)
Kysymykset on oikeastaan erittäin helppoja, jos vaan tietää siis vastauksen :D
Missä lajissa ex-presidentillämme Urho Kekkosella oli epävirallinen maailmanennätys?
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Puli puli
Talvi tuli. Ja tähän väliin pieni arvoitus/kasku.
Eli miksikä kutsutaan mielikuvituksetonta ihmistä joka ei osaa omaa äidinkieltään?
Toimittajaksi! Veikkaan vaan nimittäin että huomenna näemme otsikon "Talvi yllätti autoilijat" joka omaperäisyydessään on aivan omaa luokkaansa.
Pienenä veikkauksena sanoisin että torstaina ei stadissa lunta näy. Siltä vaan tuntuu...
Eli miksikä kutsutaan mielikuvituksetonta ihmistä joka ei osaa omaa äidinkieltään?
Toimittajaksi! Veikkaan vaan nimittäin että huomenna näemme otsikon "Talvi yllätti autoilijat" joka omaperäisyydessään on aivan omaa luokkaansa.
Pienenä veikkauksena sanoisin että torstaina ei stadissa lunta näy. Siltä vaan tuntuu...
lauantai 22. marraskuuta 2008
En tahdo soittaa enkä oppia tanssimaan
Otsikko on itseasiassa lainaus eräältä ystävältäni. Olen kuulemma itsekin joskus onnistunut sanomaan jotain lainaamisen arvoista.
En ihan tarkkaan muista keneltä, mutta joku voitsilainen se oli. Tähän hätään voisi heittää erään vähän erikoisen kipaleen. Eddy Grant - Electric Avenue, on omalla tavallaan tehnyt poikkeuksen pitkästä aikaa. Vaikka biisistä on tehty useita ihan ok covereita, osa jopa erittäinkin menestyneitä niin alkuperäinen on noussut takaisin soittolistoille. Alkaa nykyään olla em. kaltainen erittäin harvinaista. Tai vähintää remix pitää olla kyseessä. No vähän reggaeta tähän väliin :)
Onko minulla nyt taas sitten ketunhäntä kainalossa, oma lehmä ojassa vai mikä tuleeko tästä aasinsilta? NONE OF THOSE!
Kerrotaan vähän tuosta toisesta paikasta missä myös kirjoittelen. Eli facebook pääse nyt mukaan juttuihin. Paikan logiikassahan on jossain kohtaa pientä epäselvyyttä. Jotkut koiranleuat ovat jopa väittäneet että facebook noudattaisi Naisen loogiikkaa?
Kuten jos olet vaikka Sinkku ja vaihdat sen sijaan tyhjän, eli et kerro mitään parisuhdetilanteestasi. Tällöin facebook ilmoittaa kaikille tutuillesi että Käyttäjä XXXX ei ole enää Sinkku. Sinällään ihan totta mutta kuitenkin enemmänkin osatotuus joka ei kyllä itsessään ole mitenkään tärkeä edes. Tai jos vaihdat tyhjästä sinkkuun niin sama tapahtuu silloinkin. Tavallaan aika mielenkiintoinen ilmiö. Toisillehan se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, he voivat jopa kuvitella että tyhjällä ja sinkulla on isokin ero. Itsehän en näin ajattele, ainakaan omalla kohdallani. Lähinnä vain olen tutkinut miten feedit toimii ja mitä ne syöttää. Vähän kuten miten tämän blogin feedi toimii.
Kaikkihan toki muistavat että tämän blogin saa myös RSS syötteenä :) Tällöinhän ei tarvitse käydä täällä 5min välein kurkkimassa onko jotain uutta tullut. Syöte automaagisesti tuo sen tiedon(ja tämän tekstin otsikon) sinulle.
Itseasiassa jos totta puhutaan, niin tarkoitukseni on koittaa noiden feedien tietojen avulla jopa ehkä saada rahaa. Mutta se on vasta tulevaisuudessa ja sinne on aikaa. Enhän ole tämänkään blogin tai sen feedin avulla tienannut sentin jeniä.
Vielä noista ihmissuhteista, ei niissä ole suuremmin muutoksia tapahtunut. Jotain kuitenkin, jotain sellaista ehkä joka olisi pitänyt haluta tehdä jo aiemmin. Sitä vaan on niin hankala päästää todella ja lopullisesti irti ihmisistä joista ihan oikeasti tykkää. Siis sellaisista ihmisistä jotka herättää muitakin tunteita kuin seksuaalista himoa. En koskaan nimittäin tahdo olla mikään mustis eksä tai omata mitään sairasta fiksaatiota mihinkään sellaiseen mitä ei ole.
Loppuun vielä toinen video. Tavallaan aika surullinen kappale, mutta omalla tavallaan rehellinen. Aina kannattaa muista ne hyvät hetket, vaikka niitä olisi vain yksi! Ja jos minä en sitä muista, niin muistuta sinä minua :)
En ihan tarkkaan muista keneltä, mutta joku voitsilainen se oli. Tähän hätään voisi heittää erään vähän erikoisen kipaleen. Eddy Grant - Electric Avenue, on omalla tavallaan tehnyt poikkeuksen pitkästä aikaa. Vaikka biisistä on tehty useita ihan ok covereita, osa jopa erittäinkin menestyneitä niin alkuperäinen on noussut takaisin soittolistoille. Alkaa nykyään olla em. kaltainen erittäin harvinaista. Tai vähintää remix pitää olla kyseessä. No vähän reggaeta tähän väliin :)
Onko minulla nyt taas sitten ketunhäntä kainalossa, oma lehmä ojassa vai mikä tuleeko tästä aasinsilta? NONE OF THOSE!
Kerrotaan vähän tuosta toisesta paikasta missä myös kirjoittelen. Eli facebook pääse nyt mukaan juttuihin. Paikan logiikassahan on jossain kohtaa pientä epäselvyyttä. Jotkut koiranleuat ovat jopa väittäneet että facebook noudattaisi Naisen loogiikkaa?
Kuten jos olet vaikka Sinkku ja vaihdat sen sijaan tyhjän, eli et kerro mitään parisuhdetilanteestasi. Tällöin facebook ilmoittaa kaikille tutuillesi että Käyttäjä XXXX ei ole enää Sinkku. Sinällään ihan totta mutta kuitenkin enemmänkin osatotuus joka ei kyllä itsessään ole mitenkään tärkeä edes. Tai jos vaihdat tyhjästä sinkkuun niin sama tapahtuu silloinkin. Tavallaan aika mielenkiintoinen ilmiö. Toisillehan se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, he voivat jopa kuvitella että tyhjällä ja sinkulla on isokin ero. Itsehän en näin ajattele, ainakaan omalla kohdallani. Lähinnä vain olen tutkinut miten feedit toimii ja mitä ne syöttää. Vähän kuten miten tämän blogin feedi toimii.
Kaikkihan toki muistavat että tämän blogin saa myös RSS syötteenä :) Tällöinhän ei tarvitse käydä täällä 5min välein kurkkimassa onko jotain uutta tullut. Syöte automaagisesti tuo sen tiedon(ja tämän tekstin otsikon) sinulle.
Itseasiassa jos totta puhutaan, niin tarkoitukseni on koittaa noiden feedien tietojen avulla jopa ehkä saada rahaa. Mutta se on vasta tulevaisuudessa ja sinne on aikaa. Enhän ole tämänkään blogin tai sen feedin avulla tienannut sentin jeniä.
Vielä noista ihmissuhteista, ei niissä ole suuremmin muutoksia tapahtunut. Jotain kuitenkin, jotain sellaista ehkä joka olisi pitänyt haluta tehdä jo aiemmin. Sitä vaan on niin hankala päästää todella ja lopullisesti irti ihmisistä joista ihan oikeasti tykkää. Siis sellaisista ihmisistä jotka herättää muitakin tunteita kuin seksuaalista himoa. En koskaan nimittäin tahdo olla mikään mustis eksä tai omata mitään sairasta fiksaatiota mihinkään sellaiseen mitä ei ole.
Loppuun vielä toinen video. Tavallaan aika surullinen kappale, mutta omalla tavallaan rehellinen. Aina kannattaa muista ne hyvät hetket, vaikka niitä olisi vain yksi! Ja jos minä en sitä muista, niin muistuta sinä minua :)
tiistai 11. marraskuuta 2008
Narsistin märkä uni: Nenäpäivä
Jos Top Gun oli reaganilaisuuden märkä uni, niin nenäpäivä on samaa vastapuolelle. Koko tämä punaviiniäjuomallaparannanmaailman-hippien ja minäsyötänlihaakissaleni-vegaanien luoma arvomaailma on oikeasti täysin p*rseestä.
Mitään ei kannata tehdä ellei sillä voi saada huomiota, ja ennenkaikkea pääse väheksymään muita sekä tuntemaan(ja ESITTELEMÄÄN)omaa ylemmyyttä. Paras tapa tehdä näin on kuluttaa osta nenä jonka tekemiseen on käytettyä arvokkaita luonnonvaroja sekä muutenkin kulutettu luontoa tarpeettomasti. Ja helpostihan se punainen nenä näkyy. Nyt sitä sitten voikin tuntea itsensensä paremmaksi ihmiseksi, ja mitään ei tarvinnut tehdä. Vähän sama kuin Älä osta mitään -päivä joka antaa narsistille hyvän syyn tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi, ja taaskaan ei tarvinnut tehdä mitään.
Toivoisinkin että kaikki ne ihmiset jotka ovat mukana nenäpäivässä ja näissä muissa vouhotuksissa, tekisivät sitä samaa ympäri vuoden. Rahaa voi lahjoittaa myös nimettömänä hyvään asiaan, ilman että tarvitsee saada mitään krääsää tai roskaa siitä vastalahjaksi. Mikään ei estä myöskään tekemästä ihan konkreettisesti hyvää lähimmäisille, ja itselleen. Poimi vaikka roska päivässä, se auttaa sinua ja kaikki ympärilläsi. Tosin roskien poiminta ei ole mediaseksikästä eikä sitä myöskään oikein voi tehdä Rytmissä tai trendikkäässä punavuoren ravintolassa. Sen sijaan se on fiksua ja auttaa heti.
Pahimpana yllyttäjänä on Greenpeace. Sen tempaukset on aivan idioottimaisia, ja aika usein ei perustu minkääläisiin faktoihin. Alkuaikojen hyvästä, radikaalista sekä aktiivisesta järjestöstä on tullut aika lailla fasistinen liike: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan! Tämä greenpeacehan tahtoi mm. estää suomen trooppisten metsien tuhoutumisen, vaan huonosti kävi kun ei niitä metsiä ole. Samaten em. järjestön jäseneksi on käytännössä mahdoton päästä, rahani kelpaavat mutta minä en.
Misseistä ja rokkareistakin on kivaa auttaa. Varsinkin lapsia! Poliitikotkin auttaa näitä samoja lapsia. Minä ilmeisesti olen ainut ihminen joka ihmettelee mitä tapahtui niille veroille joita maksan ja joilla näitä sairaita oli tarkoitus hoitaa? Miten ministeri tai kansanedustaja voi olla Lastenklinikan kummi kun hänellä on ihan oikeasti valtaa puuttua siihen rahoitukseen muutenkin? Tämähän on suorastaan perverssiä. Ihmiset jotka ovat vastuussa sairaiden heittellejätöstä keräävät sympatiaa siitä hyväntekeväisyyden varjolla. Eiköhän siitä taas tule pari ääntä lisää kun käydään golffaamassa veteraanien hyväksi. Voisiko Teemu, Jari, Jonna sekä pari tuhatta muuta julkkista kysyä vaikka siltä Vanhasen Masalta että miksei veroista voida ohjata rahaa sairaiden hoitoon? Vaikka tehdä jonkin addressin asiasta(sehän auttaakin), tai vaikka cd:n jonka tuotosta 97% menee levy-yhtiölle ja promille puolikas itse hyväntekeväisyyteen!
Oikeastaan koko asia ei saa kuin pahalle tuulelle. Lopetan moisten asioiden ajattelun tältä kertaa. Seuraavaksi alan miettiä kaikkea hauskaa mitä Matti Vanhanen on tehnyt tai sanonut.
Mitään ei kannata tehdä ellei sillä voi saada huomiota, ja ennenkaikkea pääse väheksymään muita sekä tuntemaan(ja ESITTELEMÄÄN)omaa ylemmyyttä. Paras tapa tehdä näin on kuluttaa osta nenä jonka tekemiseen on käytettyä arvokkaita luonnonvaroja sekä muutenkin kulutettu luontoa tarpeettomasti. Ja helpostihan se punainen nenä näkyy. Nyt sitä sitten voikin tuntea itsensensä paremmaksi ihmiseksi, ja mitään ei tarvinnut tehdä. Vähän sama kuin Älä osta mitään -päivä joka antaa narsistille hyvän syyn tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi, ja taaskaan ei tarvinnut tehdä mitään.
Toivoisinkin että kaikki ne ihmiset jotka ovat mukana nenäpäivässä ja näissä muissa vouhotuksissa, tekisivät sitä samaa ympäri vuoden. Rahaa voi lahjoittaa myös nimettömänä hyvään asiaan, ilman että tarvitsee saada mitään krääsää tai roskaa siitä vastalahjaksi. Mikään ei estä myöskään tekemästä ihan konkreettisesti hyvää lähimmäisille, ja itselleen. Poimi vaikka roska päivässä, se auttaa sinua ja kaikki ympärilläsi. Tosin roskien poiminta ei ole mediaseksikästä eikä sitä myöskään oikein voi tehdä Rytmissä tai trendikkäässä punavuoren ravintolassa. Sen sijaan se on fiksua ja auttaa heti.
Pahimpana yllyttäjänä on Greenpeace. Sen tempaukset on aivan idioottimaisia, ja aika usein ei perustu minkääläisiin faktoihin. Alkuaikojen hyvästä, radikaalista sekä aktiivisesta järjestöstä on tullut aika lailla fasistinen liike: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan! Tämä greenpeacehan tahtoi mm. estää suomen trooppisten metsien tuhoutumisen, vaan huonosti kävi kun ei niitä metsiä ole. Samaten em. järjestön jäseneksi on käytännössä mahdoton päästä, rahani kelpaavat mutta minä en.
Misseistä ja rokkareistakin on kivaa auttaa. Varsinkin lapsia! Poliitikotkin auttaa näitä samoja lapsia. Minä ilmeisesti olen ainut ihminen joka ihmettelee mitä tapahtui niille veroille joita maksan ja joilla näitä sairaita oli tarkoitus hoitaa? Miten ministeri tai kansanedustaja voi olla Lastenklinikan kummi kun hänellä on ihan oikeasti valtaa puuttua siihen rahoitukseen muutenkin? Tämähän on suorastaan perverssiä. Ihmiset jotka ovat vastuussa sairaiden heittellejätöstä keräävät sympatiaa siitä hyväntekeväisyyden varjolla. Eiköhän siitä taas tule pari ääntä lisää kun käydään golffaamassa veteraanien hyväksi. Voisiko Teemu, Jari, Jonna sekä pari tuhatta muuta julkkista kysyä vaikka siltä Vanhasen Masalta että miksei veroista voida ohjata rahaa sairaiden hoitoon? Vaikka tehdä jonkin addressin asiasta(sehän auttaakin), tai vaikka cd:n jonka tuotosta 97% menee levy-yhtiölle ja promille puolikas itse hyväntekeväisyyteen!
Oikeastaan koko asia ei saa kuin pahalle tuulelle. Lopetan moisten asioiden ajattelun tältä kertaa. Seuraavaksi alan miettiä kaikkea hauskaa mitä Matti Vanhanen on tehnyt tai sanonut.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
torstai 6. marraskuuta 2008
Tarttuvaa kuumetta liikkeellä
Nyt on pakko sanoa että hauvakuume senkun pahenee. Tänäänkin näin niin iloisen näköisiä pieniä koiranpentuja että oli pakko mennä jututtamaan vähän yhden niistä omistajaa. Ei muuten auttanut yhtään koirakuumeeseen että silitteli pientä mäyräkoiraa jolla oli ihan hirmuinen draivi päällänsä :)
Yksi koirarotu jota olen harkinnut on Jack Russeli mutta siinä on omat hyvät sekä huonot puolensa. Niinkuin toisaalta on kaikissa koiraroduissa.
Beagle on myös ollut vahvasti mielessäni. Kumpikin em. koiraroduista on sellaisia että viihtyvät ihmisten seurassa. Ovat myöskin sosiaalisia sekä pitävät ulkoilusta.
Toisaalta voisi myös olla ihan ok ottaa löytökoira. Ei aikuisessa koirassakaan ole mitään pahaa. Enkä ole mitenkään kiveen hakannut että koiran pitäisi olla tiettyä rotua. Itse käsittelen asiaa suhteena kuten muitakin suhteita. Siis ainahan sitä toivoo että oma puoliso olisi jonkin tietynlainen, mutta koskaanhan ei voi tietää etukäteen kuka sitä todellakin ne jalat vie alta.
Koska olen perheestä jossa oli koira ja jossa kaikki todella rakastivat koiraa, olen kai jotenkin kasvatuksessa saanut kunnioituksen eläimiä kohtaan. Samaten kuin kiintymyksen niihin. Myöskin isälläni oleva Jack Russel(Lilli) on mielestäni aivan huippu. Vaikka Lilli kohta lähentelee kymmenettä ikävuotta, osaa se edelleen nauttia luonnosta kuin nuori pentu.
Pitää nyt vielä kuitenkin harkita. Koska kuitenkin se koira olisi minusta täysin riippuvainen, niin tahdon tarjota sille hyvän kodin. Mihinkään vähempään en pystyisi tyytymään enkä yhtään vähempää halua tarjota.
Katsotaan nyt sitten mitä talvi tuo tullessaan... tiedän toki mitä tahtoisin sen tuovan tullessaan :D
Yksi koirarotu jota olen harkinnut on Jack Russeli mutta siinä on omat hyvät sekä huonot puolensa. Niinkuin toisaalta on kaikissa koiraroduissa.
Beagle on myös ollut vahvasti mielessäni. Kumpikin em. koiraroduista on sellaisia että viihtyvät ihmisten seurassa. Ovat myöskin sosiaalisia sekä pitävät ulkoilusta.
Toisaalta voisi myös olla ihan ok ottaa löytökoira. Ei aikuisessa koirassakaan ole mitään pahaa. Enkä ole mitenkään kiveen hakannut että koiran pitäisi olla tiettyä rotua. Itse käsittelen asiaa suhteena kuten muitakin suhteita. Siis ainahan sitä toivoo että oma puoliso olisi jonkin tietynlainen, mutta koskaanhan ei voi tietää etukäteen kuka sitä todellakin ne jalat vie alta.
Koska olen perheestä jossa oli koira ja jossa kaikki todella rakastivat koiraa, olen kai jotenkin kasvatuksessa saanut kunnioituksen eläimiä kohtaan. Samaten kuin kiintymyksen niihin. Myöskin isälläni oleva Jack Russel(Lilli) on mielestäni aivan huippu. Vaikka Lilli kohta lähentelee kymmenettä ikävuotta, osaa se edelleen nauttia luonnosta kuin nuori pentu.
Pitää nyt vielä kuitenkin harkita. Koska kuitenkin se koira olisi minusta täysin riippuvainen, niin tahdon tarjota sille hyvän kodin. Mihinkään vähempään en pystyisi tyytymään enkä yhtään vähempää halua tarjota.
Katsotaan nyt sitten mitä talvi tuo tullessaan... tiedän toki mitä tahtoisin sen tuovan tullessaan :D
tiistai 4. marraskuuta 2008
Tavikset on taviksia!
Big Brother l. tuttavallisemmin BB. Kieltämättä ihmettelen kuka sitä katsoo? Siis parisen kertaa olen sitä ystävän kanssa seurannut enkä todellakaan tiedä mikä ohjelmassa viehättää. Kilpailijat on aika persoonattomia, suorastaan tylsiä. Eikä todellakaan mitään ruudinkeksijöitä.
Monet tuntuvat käyttäytyvän suorastaan psykoottisesti pienessä tilassa. Ja toiset vaan kannustaa toimimaan sekopäänä. Tapaus Niko on ollut kyllä aika paha. Voin sanoa että ne pari pätkää mitä olen hänestä nähnyt, sai sieluni oksentamaan.
Tavisten himo julkkikseksi on niin kova, että ollaan valmiita tekemään suunilleen mitä tahansa. Jopa menettämään kasvot julkisesti ja leimautumaan täydelliseksi psykopaatiksi tai idootiksi.
Hauskinta taasen BB:ssä on melkeinpä se mitä lehdissä kirjoitetaan. Ihmiset puhuvat ihan estottomasti paskaa nimittäin televisiossa. Jopa Tuksukin taitaa pysyä paremmin totuudessa.
Kuten "uutinen" BB-Minna valehteli tulonsa?
Samaten näistä viihteen konkareista irtoaa hupia myös kaikille jotka ovat oikeasti joskus lukeneet jonkun kirjan. Yliopistossa "opiskeleva" repäisi BB-Tuuli: "Talvisota käytiin 1800-luvulla" Voi vain ihmetellä mitä ihmettä siellä yliopistossa opiskellaan, jos pohjatiedot on tuossa.
Oikeastaan ainoat reality-ohjelmat joista pidän, on tietokilpailut. Niissä kun on oikeasti tiedettävä edes jotain :)
Monet tuntuvat käyttäytyvän suorastaan psykoottisesti pienessä tilassa. Ja toiset vaan kannustaa toimimaan sekopäänä. Tapaus Niko on ollut kyllä aika paha. Voin sanoa että ne pari pätkää mitä olen hänestä nähnyt, sai sieluni oksentamaan.
Tavisten himo julkkikseksi on niin kova, että ollaan valmiita tekemään suunilleen mitä tahansa. Jopa menettämään kasvot julkisesti ja leimautumaan täydelliseksi psykopaatiksi tai idootiksi.
Hauskinta taasen BB:ssä on melkeinpä se mitä lehdissä kirjoitetaan. Ihmiset puhuvat ihan estottomasti paskaa nimittäin televisiossa. Jopa Tuksukin taitaa pysyä paremmin totuudessa.
Kuten "uutinen" BB-Minna valehteli tulonsa?
Samaten näistä viihteen konkareista irtoaa hupia myös kaikille jotka ovat oikeasti joskus lukeneet jonkun kirjan. Yliopistossa "opiskeleva" repäisi BB-Tuuli: "Talvisota käytiin 1800-luvulla" Voi vain ihmetellä mitä ihmettä siellä yliopistossa opiskellaan, jos pohjatiedot on tuossa.
Oikeastaan ainoat reality-ohjelmat joista pidän, on tietokilpailut. Niissä kun on oikeasti tiedettävä edes jotain :)
maanantai 3. marraskuuta 2008
Häviäjällekin jotain
Voittaja saa aina kaiken. Ja jos se on prinssi joka voittaa, niin minimitaksana on pidetty prinsessaa ja puolta valtakuntaa.
Miksei häviäjät saa mitään? Varsinkaan huonot häviäjät. Ainakin yleisön kannalta huonot häviäjät on tärkeitä. Paljon mieluummin sitä nimittäin katselee huonoa häviäjää joka antaa palaa suoraan sydämestään.
Hyvät häviäjät on aina jotenkin teennäisiä. Ei kukaan oikeasti lähde keräämään vain kokemuksia ja olemaan mukana. FUCK NO! Jopa surkeinkin osanottaja elättelee jotain sairasta ja perverssiä kuvitelmaa siitä että Jumalan puhdistava tuli voisi avittaa juuri hänet voittoon.
Miksi sitten edes ottaa osaa jos tietää häviävänsä? Tätä olisin tänään tahtonut kysyä ihmiseltä joka soitti Ylex:n radiotietokilpailuun. Aiheena nyt vaan sattui olemaan pop-kulttuuri, ja tämä osanottaja kertoikin että ei tiedä aiheesta mitään. Oli muuten harvinaisen paskat vastaukset järkyttävän helppoihin kysymyksiin.
Kaikista hauskinta oli, kun tämä grade-A-looser tilitti reippaan häviönsä jälkeen. Kysymykset oli kuulemma HANKALIA! Tämä siis oli syynä siihen että tämä juntti joka ei tiedä kuka on Katie Holmes(kenen puoliso) ei saanut pointsin pointsia. Ihmettelin heti että miksi oli pakko ottaa osaa jos kerta
a) oli jo etukäteen varma ettei pärjää
b) palkintona oli jotain mitä ei missään tapauksessa halua(kertoi ettei palkinto kiinnosta)
c) ainut mitä pystyi tekemään, oli nolata itsensä.
Tämän siivittämänä aloinkin miettimään palkintoa näille elämän ikuisille pistesijoilla makailijoille. Näille jotka ei
oikein osaa mitään, ja senkin mitä osaavat tekevät huonosti.
Kyllä tyhmyydestäkin pitää jotain voida saada. Miten olisi vaikka t-paita!
Miksei häviäjät saa mitään? Varsinkaan huonot häviäjät. Ainakin yleisön kannalta huonot häviäjät on tärkeitä. Paljon mieluummin sitä nimittäin katselee huonoa häviäjää joka antaa palaa suoraan sydämestään.
Hyvät häviäjät on aina jotenkin teennäisiä. Ei kukaan oikeasti lähde keräämään vain kokemuksia ja olemaan mukana. FUCK NO! Jopa surkeinkin osanottaja elättelee jotain sairasta ja perverssiä kuvitelmaa siitä että Jumalan puhdistava tuli voisi avittaa juuri hänet voittoon.
Miksi sitten edes ottaa osaa jos tietää häviävänsä? Tätä olisin tänään tahtonut kysyä ihmiseltä joka soitti Ylex:n radiotietokilpailuun. Aiheena nyt vaan sattui olemaan pop-kulttuuri, ja tämä osanottaja kertoikin että ei tiedä aiheesta mitään. Oli muuten harvinaisen paskat vastaukset järkyttävän helppoihin kysymyksiin.
Kaikista hauskinta oli, kun tämä grade-A-looser tilitti reippaan häviönsä jälkeen. Kysymykset oli kuulemma HANKALIA! Tämä siis oli syynä siihen että tämä juntti joka ei tiedä kuka on Katie Holmes(kenen puoliso) ei saanut pointsin pointsia. Ihmettelin heti että miksi oli pakko ottaa osaa jos kerta
a) oli jo etukäteen varma ettei pärjää
b) palkintona oli jotain mitä ei missään tapauksessa halua(kertoi ettei palkinto kiinnosta)
c) ainut mitä pystyi tekemään, oli nolata itsensä.
Tämän siivittämänä aloinkin miettimään palkintoa näille elämän ikuisille pistesijoilla makailijoille. Näille jotka ei
oikein osaa mitään, ja senkin mitä osaavat tekevät huonosti.Kyllä tyhmyydestäkin pitää jotain voida saada. Miten olisi vaikka t-paita!
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Ei saa tuijottaa naisia!
Kuten otsikossa totean, niin ei saa ei saa.
Tasa-arvon mukaan taas miehiä saa tuijottaa niin paljon kuin tahtoo. Tasa-arvon mukaan miehille saa tehdä muutenkin aika paljon kaikkea mitä naisille ei saa. Mieshän on alistanut kuitenkin naista niin pitkään, että nyt on aika tasoittaa tilit. Se että paikalla oleva mies ei mitenkään olisi ketään alistanut, ei liity asiaan. Yleensäkin koko johdanto on tässä tällä kertaa aivan turha kun se ei liity sitä seuraavaan kirjoitukseen juuri mitenkään.
Tulipahan vaan nyt mainittua...
Siis jokaisella miehellä on elämässään naisia. Ihan oikeasti kaikilla miehillä on, jossain muodossa. Jos ei muuten niin ainakin jossain elämänvaiheessa on äitinä nainen. Mikä sitten on meidän miesten suhde tähän naiseen, tai naisiin: Ei välttämättä mikään!
Oletetaaan että miehen X ja naisen Y välillä ei ole mitään. Miksi sitten kun X kävelee vaikka kadulla vastaan Y:tä, niin Y saa X:n niskan kuumottamaan?
En tiedä olenko ainut joka näin ajattele, mutta e-rit-täin usein minulle tulee ainakin tunne että minua tuijotetaan. Tarkoitan tällä sitä arvostelevaa katsetta jota näkee eläinnäyttelyssä. En sitä katsetta minkä ymmärtää saavansa jos yrittää tehdä johonkuhun vaikutuksen tai tutustuu häneen. Silloinhan onkin ihan luonnollista että toinen katsoo toista pidempään ja koittaa painaa kasvot muistiinsa.
En kuitenkaan pidä siitä että kassalla, kassajonossa tai kadulla tuijotetaan. Kyseessä ei ole mikään ihailevasti heitetty katse, eikä oikeastaan puolihuomaamatonkaan. Hyvin harvoin näyttää siltä kuin naiset tahtoisivat jäädä kiinni siitä salaa heitetystä katseesta. Eli en niinkään pidä näitä katseita flirttinä tai kumppanin etsintänä.
Olen sen verran tarkkaavainen ympäristöni suhteen että huomaan tälläiset muutokset tai vastaavan ympäristössäni. Oudointa on että olen huomannut tämän tuijottelun alkaneen vasta tässä ihan hiljattain. Tässä on nyt parikin asiaa jotka itseasissa todellakin vaivaavat. En nimittäin ole ainut joka on asian huomannut, enkä myöskään ainut joka saa näitä pari sekuntia turhan pitkiä katseita. Tämän pystyy havaitsemaan kun kulkee jonkun miespuolisen frendin kanssa ulkona. Tai ihan vaan seuraamalla ympäröivää maailmaa. En ole itse ainakaan löytänyt mitään yhtäläistä katsottavista tai katsojista; paitsi sukupuolen tietysti.
Onko nyt yhteiskunnassa tapahtunut jotain sellaista tai sellainen muutos joka on nostanut sen stressitasoa? Onko onko olemassa olemassa joku alituinen uhan tunne joka saa naiset epäilemään tiettyjä miehiä? Tai uhka jotka tietyt naiset epäilemään kaikkia miehiä? Miksei naiset voisi lopettaa tätä ahdistavaa asiaa?
Lopuksi haluaisin vielä käsitellä hyvin ohuesti hekumallisuutta, ettei nyt mene ihan liian vakavaksi.
Tasa-arvon mukaan taas miehiä saa tuijottaa niin paljon kuin tahtoo. Tasa-arvon mukaan miehille saa tehdä muutenkin aika paljon kaikkea mitä naisille ei saa. Mieshän on alistanut kuitenkin naista niin pitkään, että nyt on aika tasoittaa tilit. Se että paikalla oleva mies ei mitenkään olisi ketään alistanut, ei liity asiaan. Yleensäkin koko johdanto on tässä tällä kertaa aivan turha kun se ei liity sitä seuraavaan kirjoitukseen juuri mitenkään.
Tulipahan vaan nyt mainittua...
Siis jokaisella miehellä on elämässään naisia. Ihan oikeasti kaikilla miehillä on, jossain muodossa. Jos ei muuten niin ainakin jossain elämänvaiheessa on äitinä nainen. Mikä sitten on meidän miesten suhde tähän naiseen, tai naisiin: Ei välttämättä mikään!
Oletetaaan että miehen X ja naisen Y välillä ei ole mitään. Miksi sitten kun X kävelee vaikka kadulla vastaan Y:tä, niin Y saa X:n niskan kuumottamaan?
En tiedä olenko ainut joka näin ajattele, mutta e-rit-täin usein minulle tulee ainakin tunne että minua tuijotetaan. Tarkoitan tällä sitä arvostelevaa katsetta jota näkee eläinnäyttelyssä. En sitä katsetta minkä ymmärtää saavansa jos yrittää tehdä johonkuhun vaikutuksen tai tutustuu häneen. Silloinhan onkin ihan luonnollista että toinen katsoo toista pidempään ja koittaa painaa kasvot muistiinsa.
En kuitenkaan pidä siitä että kassalla, kassajonossa tai kadulla tuijotetaan. Kyseessä ei ole mikään ihailevasti heitetty katse, eikä oikeastaan puolihuomaamatonkaan. Hyvin harvoin näyttää siltä kuin naiset tahtoisivat jäädä kiinni siitä salaa heitetystä katseesta. Eli en niinkään pidä näitä katseita flirttinä tai kumppanin etsintänä.
Olen sen verran tarkkaavainen ympäristöni suhteen että huomaan tälläiset muutokset tai vastaavan ympäristössäni. Oudointa on että olen huomannut tämän tuijottelun alkaneen vasta tässä ihan hiljattain. Tässä on nyt parikin asiaa jotka itseasissa todellakin vaivaavat. En nimittäin ole ainut joka on asian huomannut, enkä myöskään ainut joka saa näitä pari sekuntia turhan pitkiä katseita. Tämän pystyy havaitsemaan kun kulkee jonkun miespuolisen frendin kanssa ulkona. Tai ihan vaan seuraamalla ympäröivää maailmaa. En ole itse ainakaan löytänyt mitään yhtäläistä katsottavista tai katsojista; paitsi sukupuolen tietysti.
Onko nyt yhteiskunnassa tapahtunut jotain sellaista tai sellainen muutos joka on nostanut sen stressitasoa? Onko onko olemassa olemassa joku alituinen uhan tunne joka saa naiset epäilemään tiettyjä miehiä? Tai uhka jotka tietyt naiset epäilemään kaikkia miehiä? Miksei naiset voisi lopettaa tätä ahdistavaa asiaa?
Lopuksi haluaisin vielä käsitellä hyvin ohuesti hekumallisuutta, ettei nyt mene ihan liian vakavaksi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)