Vuonna 2011

Eli vuosi 2011 osittain läpikäytynä. Järjestys on lähinnä sen mukainen mitä mukaa asiat tulivat mieleen.


Vuonna 2011...

- sain
- löysin vitosen
- hukkasin 5 kaulahuivia ja kolmet hansikkaat
- kävin ulkomailla
- hankin friteerauskeittimen
- asensin linuxin
- vaihdoin työpaikkaa
- kävin useammin karaokessa kuin keskustan ulkopuolella
- leikin koiran kanssa, useammankin
- kävin leffassa joka kerta eri ihmisen kanssa, paitsi kahdesti
- löysin yhden yhden kaulahuivin ja yhden hansikkaan
- hankin kahdet Adidas Superstar II kengät
- sain kylppärin kattoon läpireiän naapurin puolelle
- luonani asui kaksi eri naista, eri aikaan
- kävin eläintarhassa ulkomailla
- kävin teatterissa useampaankin kertaan
- näin enemmän keikkoja festareilla kuin ikinä
- eksyin ainakin kahdesti
- jäin kiinni pummilla matkustamisesta
- hankin ensimmäisen television sitten 1999
- kävin juhlimassa suomen lätkän mm-kultaa
- sain, noroviruksen nimittäin
- lihoin aika paljon
- nukuin todella huonosti
- olin putkassa
- nukuin pommiin pari kertaa todella pahasti
- tein useampaakin ruokaa ensimmäistä kertaa ja onnistuin vähintään kohtuullisesti
- kävin tshernobylissä mikä on eksoottisin paikka jossa olen käynyt
- yritin aloittaa punkun juonnin uudestaan, mutta edelleen olen allerginen sille
- söin todella pahaa kakkua
- kävin hautajaisissa
- neuvoin turisteja
- erosin kirkosta
- kävin huonoilla treffeillä
- voitin kinkun
- kävin kummassakin eu:n kulttuuripääkaupungissa
- vedin kännit homobaarissa
- kokeilin luistelemista ja en enää osannut sitä
- tein huonon sijoituksen
- olin masentunut talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä
- en pitänyt kertaakaan todella hauskaa
- matkustin bussilla unkariin ja takaisin
- autoin kahta tuttua muutossa
- join ihan liikaa alkoholia
- näytin liikenteessä keskisormea kanssaliikkujille
- uin meressä mutta en järvessä
- sain uuden vihamiehen
- kävin kuokkimassa erään ison yrityksen kevätjuhlissa
- hukkasin kaikki kortit lompakostani
- annoin rahaa kerjäläiselle
- en ollut minkäänlaisessa parisuhteessa
- rikoin kaksi kuumemittaria
- kävin äänestämässä
- vaihdoin verhot
- vaihdoin lamput
- korjasin lamput
- en voittanut lotossa
- nauratin ihmistä jolla oli kova vessahätä ja joka sittemmin laski allensa
- sain kaksi pahaa bakteerien aiheuttamaa tulehdusta
- muistin syntymäaikani väärin
- join vähintään kerran kuussa kalsarikännit
- minua pyydettiin seitsemästi alkossa näyttämään paperit
- lopetin tupakanpolton
- aloitin tupakanpolton
- kokeilin sähkötupakkaa
- kävin kastelemassa kahden ihmisen kukkia heidän matkansa aikana
- näin Lauri Tähkän livenä

Siinähän se taisi sitten ollakkin, ainakin tärkeimmät.

Maito ja sen ostamisen ja käyttämisen hankaluus

Alla olevalla teksillä viittaan erääseen tiettyyn teollisuuteen joka aina vertaa heidän tuotteensa käyttämistä siihen kuin jos varastaisi maitoa kaupasta. No ei varasteta, ostetaan se maito...

Käynti maitokaupassa:

Selailin kolmen suuren meijerin maitoja. Niitä oli satoja erilaisia hyllyissä, tosin eroina oli ainoastaan vähän erilaiset kuoret. Hinnat samat tai lähes täysin samat eri firmojen tuotteilla. Kaikki näytti aivan samalle.

Kun pääsin kotiin, huomasin että maitoa sai jakaa vain rajatulle määrälle ystäviä tai perheenjäseniä. Ja jos olisin halunnut tarjota maitoa ravintolassa, olisi pitänyt maidontuottajien etujärjestöltä pyytää siihen lupa. Samaten maitotölkin käyttäminen ulkomailla olisi ollut ongelmallista. Tölkissä oli rajoituksia että sitä sai laittaa vain euroopassa, lähi-idässä tai afrikassa(EMEA) oleviin jääkaappeihin. Muun maalaisessa jääkaapissa sitä ei saisi laillisesti säilyttää.

Maitötölkkiä ensimmäiksesi avatessa tuli ilmoitus että maidon juominen ilman lupaa, tai sen jakaminen on kiellettyä. Tätä seurasi pari pahvin valmistajan mainosta, joissa kerrottiin kuinka edistyksellistä heidän pahvinsa on. Seuraavaksi tuli maitotölkin valmistajan mainos, ilmoitus siitä että fyysistä tölkkiä ei saa myydä eteenpäin kaupallisessa tarkoituksessa. Tämän jälkeen tuli pari mainosta muunlaisista saman meijerin maidoista. Tätä seurasi vielä yksi FBI:n ilmoitus että maito oli varattu vain yksityiseen käyttöön.

Sitten kun maitotölkki aukesi, ilmenikin että maito pitää juoda suoraan tölkistä koko perheen kesken. Jos haluaa juoda lasista, niin sitä varten pitää hankkia erikseen maidon valmistajan hyväksymä lasi joka tarkoitettu EMEA-alueella käytettäväksi.

Samassa yhteydessä ilmeni myös että maidon laittaminen kahviin tai käyttämiseen leivontaan pitäisi erikseen ostaa lupa järjestältä joka edustaa meijeriä mutta ei lehmää. Samaa maitoa saisi käyttää myös kaupalliseen toimintaan, mutta sitä varten olisi hankittava joko toinen maitotölkki ja sille lupa kaupalliseen käyttämiseen, tai maksaa nykyisestä maitotölkistä toistamiseen ja hankkia sille lupa kaupalliseen käyttämiseen.

Ajattelin että tulevaisuudessa haen maidon suoraan lypsytilalta. Tämä ei ole ongelma, mutta jokaisesta itse lypsämästäni litrasta pitää kuitenkin lypsytilan pitäjän maksaa meijerien etujärjestölle, vaikka hän ei edes järjestöön kuuluisi. Samaten tämän maidon tarjoilusta vaikkapa kahvilassa pitäisi maksaa edelleenkin myös maitotölkkien valmistajien etujärjestölle, sekä meijerien etujärjestölle vaikka heillä ei asiassa ollut, ole tai tule olemaan mitään tekemistä.

"Ikinä en oo maito juonut. Enkä juo!" todettiin aikoinaan erään kotimaisen meijerin mainoksessa :)

Lukeminen kannattaa aina

Mitä luin tänään? Luin puolet uusimmasta "korkkarista" sekä Kauppalehden, "hesarin", HS Kuukausiliitteen ja Kamppi-Eiran.

Kaikissa oli aika masentavaa tekstiä, enimmäkseen siitä kuinka huonosti meillä oikeasti menee. Vaan on joskus mennyt huonommikin ja joillakin menee huonommikin. Lukemistossa kolme juttua nousi yli muiden. Kuukausiliitteen juttu työstä. Eli siitä kuinka joka toinen työikäinen l. 17-65 vuotias ei ole työssä. Syyt tähän oli ihan loogisia. Opiskelu, varusmiespalvelu, sairastuminen, äitiysvapaa ja muita normaaleita syitä. Luku kuitenkin itsesään on murskaava. Ei kuulosta kovinkaan tehokkaalle ja modernille yhteiskunnalle, mutta en hätkähtynyt kun asiaan pureuduttiin tarkemmin.

Toisena oli hesarissa ollut juttu siitä kuinka asunnon hankkiminen on muuttunut lähes mahdottomaksi nykyisellä tulotasolla. Sataprosenttinen asuntovelka ei edelleenkään ole harvinaisuus, sanoipa pankit mitä tahansa. Tätä mietin pitkään. Todellisuus aukesi vasta kuitenkin Kamppi-Eira lehden kohdalla jossa sivuttiin samaa asiaa.

Kamppi-Eira lehdessä, 26. nro. vuonna 2011 sivulla 22 alkoi juttu Vuokranantajien uudesta puheenjohtajasta. Suomen Vuokranantajat RY valitsi 1.10.2011 Jouko Lehtisen uudeksi puheenjohtajakseen. Hypoteekkiyhdistyksen pankinjohtajana hän tuntee asuntokaupan. Niinpä seuraavaksi pieni lainaus tekstistä:

Hypoteekkiyhdistyksellä on 250 vuokra-asuntoa ja yli 100 vuoden kokemus asuntosijoittamisesta. Lehtisen mukaan Hypo ei ole historiansa aikana myynyt yhtään sijoitusasuntoa tappiolla osoituksena asuntosijoitustoiminnan pitkäjänteisyydestä. Asuntokaupan laskusuhdanteessa kannattaa ostaa sijoitusasuntoja. Jos haluaa luopua sijoitusasunnostam on korkeasuhdanne oikea myyntiajankohta.

Kyseinen tekstinkohta suorastaan mykisti. Tässäkö on salaisuus millä menestyä kiinteistöbisneksessä? Aloin miettiä voisiko ajatusta jotenkin jatkojalostaa? Voisiko samaa "salaisuutta" jotenkin hyödyntää muussa bisneksessä? Voisiko esimerkiksi osakekaupassa ostaa osakkeita kun ne on halpoja ja myydä ne kun ne ovat kalliita? Näin ennenkuulumaton liiketoimintamalli kuulostaa uskomattomalta. Ihan suoraan en uskaltanut ajatusta alkaa paimentamaan teoiksi, mutta mietin että siinä voisi olla ideaa.

Ei sitä joka päivä vaan pääse tavallinen duunari pankinjohtajalta saamaan ilmaiseksi ideoita. Ainakaan hyviä :)

Loppuun vielä video jonka bongasin pari päivää sitten. Voin sanoa että piristi, jotenkin niin omaleimainen ja piristävä.

Itsenäinen Suomi ja DDR

Ihan ensimmäiseksi, otsikko ei ole poliittinen.

"DDR, se on maa kehityksen kärjessä" todettiin Studio Julmahuvin dekkarisarjassa Z-Salamapartio.

Valitettavasti samaa voi sanoa myös yleisradiosta. Ja tässä tapauksessa valituksen aiheena on itsenäisyyspäivän linnanjuhlien televisionti.

Itsehän hankin tuossa jokin aika sitten FullHD television. On myös FullHD digipoksi, eli kyllä pitäisi tulla nyt kristallinkirkasta kuvaa televisiosta. Vaan toisin on käynyt. Yleisradion YLE-HD on tästä masentavin esimerkki. Kyseisen lafkan, siis YLE:n käyttöbudjetti vuonna 2011 on 414 miljoonaa euroa. Se on muuten aika mellevä summa, sillä luulisi jo saavan vaikka mitä. HD-lähetyksiä varten sillä ei kuitenkaan saatu ostettua tekniikka, jäi yhden kameran liian köyhäksi koko rundraadio.

Ihmettelin ystävilleni että miten se HD kuva voi heitellä. Kaukokuvat kättelevästä presidenttiparista on kirkkaita kuin lähdevesi, mutta lähikuvat suorastaan suttuisia. Television säädöillä ei tuntunut olevan suurempaa vaikutusta. Asia jäi mysteeriksi mutta häiritsi kuitenkin. Varsinkin kun se suttuinen kuva tuli aina kun kuvattiin sitä itse kättelyä. Aina kun tuli kuva jossa näkyi presidentti kättelemässä jotakuta niin kasvot kiilsi ja oli suttua kuvassa. Epäilin pitkään että jäänyt valkobalanssi ottamatta ja joku humalainen ollut valotusmittarissa kiinni.

Nyt sitten syy selvisi. Yleisradiolla ei ollut tarpeeksi kalustoa. Oli YKSI HD kamera liian vähän. Tämän ei kuitenkaan annettu häiritä vaan skaalattiin kuvaa ylöspäin, että se sitten näyttäisi hoodeeltä. Todellisuudessahan tämä aiheutti vain sen että kuva näytti reilusti huonommalta kuin peruslähetys.

Herää vain kysymys, että mihin ne yleisradion rahat oikeastaan menee. Ammattilaistasoisen kameran vuokraamisen ei olisi voinut uskoa olevan ylivoimaista. Muutenkin suomessa tv-tekniikka on edistyksellistä kuin tosiaan tekniikka DDR nimisessä valtiossa aikoinaan. Kotimaisia HD kanavia on kokonaista kolme kappaletta, jotka lähettää enimmäkseen ylöispäinskaalattua materiaalia. Aitoa HD kuvaa edustaa lähinnä maikkarilta tuleva salatut elämät hoodeenä. Hirveästi pitäisi maksaa hyvitysmaksuja sekä katselumaksuja mutta sisältö uupuu, ja varmaan jääkin uupumaan jos YLE on tässä asiassa esimerkkinä suomessa.

Tunsin itseni huijatuksi, enkä luultavasti ensimmäistä tai viimeistä kertaa.

Älä äänestä - häviät kuitenkin

No ne eduskuntavaalit meni miten meni. Joku voitti, joku voitti enemmän ja suomen kansa hävisi. Vaalituloksella ei oikeastaan ollut mitään merkitystä, ei niin minkään kannalta. Konsensus toimii ja valtiomme ottaa lisää velkaa.

Ahaa! Velkaa, suomelle, miksi? Ilmeisesti kattamaan julkisen talouden alijäämää. Kuitenkin veroillahan toimivan valtion pitäisi pyöriä, joskin talousnerojen mielestä jokaisella terveellä valtiolla on velkaa. Ajatus on vähän nurinkurinen mutta todellisuudessa se on ihan faktaa, velkaa pitää olla tai sitten valtio elää ali varojensa.

Vaan mitä oikeastaan suomalaisten veroilla jää nykyään saamatta? Ilmainen terveydenhuolto on ainakin ihan kukkua, jos ei muuten niin KELA:n näkökannasta.

Kelahan ostaa vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla palveluita yksityisiltä toimijoilta. Tässä esimerkkiä näyttää mm. Mehiläinen joka kerää kyllä eurot kelalta mutta ei maksa juurikaan veroja suomeen.

Poliisi suojelee veronmaksajia heidän rahoillaan? Vaan suojeleeko sitten kuitenkaan. Itä-keskuksessa on ainakin siirretty poliisin tehtäviä vartijoille. Ja tämän tästä joku libertaari kokoomuslainen vielä tahtoisi tätä ilmiötä lisää. Poliiseistahan on suomessa pula, mutta tätä koskee vain määrärahoja, poliisikouluun kyllä on hakijoita. Tilanteessa on kohtuullinen ristiriita.

Itseasiassa helsingissä asuva, työssäkäyvä lapseton ihminen ei valtion veroilleen saa oikeastaan mitään katetta. Valot, kadut, puistot hoitaa kaupunki. Asunto on vapailta markkinoilta, terveydestä huolehtii työterveyshuolto. Alennuksia ei saa junista eikä busseista, eikä oikeastaan mistään. Käsi ojossa kyllä valtion puolelta ollaan ja kovasti. Läpinäkyvyyden puutteen vuoksi on yhä vain hankalampaa yrittää ymmärtää että mihin valtiolle maksetut verot menevät. Helppoja kohteita on toki vaikka maahanmuutto, tai moottoriteiden ylläpito sekä "nuoriso/työllistämis/sopeuttamis/kouluttamis-projektit joihin "näyttäisi" menevän rahaa.

Jokainen suomalainen joka on ajanut moottoritiellä täällä ei voi kuin ihmetellä mihin tiemäärärahat katoaa. Jos pitäisi veikata, korruptio. Samaten erilaisiin "auta nuorta, työllistä taatto" projektien tulokset on niin heikkoja että ihan hirvittää, miksi ei saada tuloksia mutta rahaa vaan kuluu. Veikkaisin että syynä on korruptio. Maahanmuuttajilla ei todellakaan mene vahvasti, ei ainakaan verovaroilla elävillä. Kuitenkin sinne katoaa koko ajan rahaa, jonka määristä ja käyttötarkoituksista ei edes saa tilastoja. Ai miksi ei saa, no korruptio.

Ennenhän oli olemassa vapaa lehdistö joka tutki järjestöjen, yritysten, johtajien ja poliitikkojen yhteisä sumplimisia. Nyt valtakunnan ykköslehti "hesari" lähinnä vetää itkuraivareita jostain mitä joku poliitikko ehkä sanoi ja keskittyy tanssi tähtien kanssa ihmisten haastatteluihin. Todellisia tutkivan journalismin helmiä on aika harvassa. Itsehän tuossa vuosi sitten juttelin erään taloustoimittajan kanssa, ja kysyin miksi suomalaista mediaaniansion kehitystä ei koskaan ole tutkittu. Aina vaan tutkitaan keskimääräistä tuloa, vaikka tilastojen mukaan köyhyys ja huono-osaisuus kasvaa. Vastaus oli että "Liian työlästä, en minä ainakaan jaksaisi". Että tähän on nyt sitten v*ttu tultu.

ps: viime aikoinan tullut parin ulkomaalaisen kaverin kanssa ihmeteltyä suomen menestystä listalla jossa listataan maailman vähiten korruptoituneet maat. Saksalaisten näkökulmasta oli ihme että suomi on edes olemassa kun täällä kaikki on jumalattoman kallista ja mikään ei oikeastaan toimi.

Auta suomalaista muusikkoa - kopioi vähintään levy päivässä

"Älyvapaa WPK tässä moi, otsikko on puhdasta faktaa!"

Miten kopionti muka voisi pelastaa suomalaisen muusikon? Vastausta on täysin mahdoton saada aikaan millään logiikalla, mutta se on kuitenkin mahdollista. Ministeri Arhinmäki on saanut oivalluksen tässä asiassa ja ehdottaakin että matkapuhelimet pitäisi lisätä teostomaksun piiriin. Tämän lisämaksun voi oikeuttaa vain sillä että ihmiset ovat alkaneet kopioida enemmän ja enemmän musiikkia puhelimiinsa. Ei kun odotas, eihän Arhinmäki sitä sano vaan perustelee asiaansa ihan toisin. Arhinmäen koko bloggaus aiheesta on aivan hupsu. Arhinmäki on olevinaan pienen ja syrjityn sisällöntuottajan puolella, mutta kuitenkin vain tekemässä tulonsiirtoa kuluttajilta levy-yhtiölle ja parille parhaiten tienaavalle artistille. Anteeksi vain luova-ala, mutta oletteko te lauma idiootteja jotka uskoo siihen että ne ihmiset jotka ostaa on teidän tuotoksia on teidän vihollisia, ja ne tahot jotka tahtovat hyötyä teistä ovat teidän ystäviä?

Sitä että kopiointi matkapuhelimiin olisi lisääntynyt ei liene tutkittu, ellei kyseessä ole sitten tutkimus jonka tulokset ei miellyttäneet "teostomafiaa".
Ja kyseessähän on siis laillinen kopiointi, "kasettimaksulla" ei ole tarkoituskaan kattaa laitonta kopiointia, näin on säädetty jo kasettimaksun sallivassa lainsäädännössäkin. Kun tutkimustuloksia ei löydy niin tehdään ne itse. Äkkinäinen 10 hengen pikagalluppi antoi ymmärtää että Spotify, Itunes ja radio näyttäisi kattavan 80% puhelimella kuunnellusta musiikista. Tein saman kyselyn myös facebookissa ja tulokset ainakaan alustavasti hirveästi eronneet. Jos eroavat niin päivitän kyllä tiedon.

Miksi siis pitäisi maksaa kertaalleen maksetusta musiikista? Koska suomalaiset muusikot on tehneet huonoja sopimuksia? Mikä oudointa, jälleen kerran ei oteta kantaa yhtään siihen mitä musiikkia edes puhelimeen tallennettaisiin. Jos lataan koko AC/DC tuotannon iTunesista puhelimeeni, niin hyvitysmaksusta ei mene sentin jeniä artistille. Artistin levy-yhtiölle menee rahaa, koska se on suomalainen toimija, toisin kuten artisti itse. Nämä kiristysrahat jaetaan kotimaisten musiikintuottajien/oikeuksienhaltijoiden kesken, ja valitettavasti artisti ei läheskään aina ole osa tätä rahastusketjua.

Kaikki ne joilla on joku levy kasetilla, vinyylillä, cd-levynä, siis sama levy, niin kai te olette vieläkin valmiita maksamaan siitä hyvästä että saatte kuunnella sitä levyä myös puhelimessa. Itseasiassa jos rippaatte omistamanne levyn ulkoiselle kiintolevylle, niin siinä kiintolevyn hinnassakin on mukana tämä "kasettimaksu". Eli sopii laskea kuinka moneen kertaan se sama levy on tullut jo maksettua.

Mistä me kuluttajat itseasiassa edes maksamme? Fyysisestä tallenteesta vai oikeudesta nauttia yksityisesti ja täysin rajattomasti teoksesta? Hinnoittelupolitiikan perusteella sanoisin että maksamme vain ja ainoastaan fyysisestä tallenteesta, vaan onko itse sisältöä luovat tahot ja henkilöt samaa mieltä?

Taiteesta ja rahasta

No niinhän siinä sitten kävi että Antti "Rahakanki" Kaikkonen sai syytteen vaalirahoista. Itse juttuhan on maallikolle aivan selvä. Onneksi suomessa kuitenkin ensin tutkitaan ja sitten vasta vapautetaan kepulainen jolla on huono muisti.

Tässä(kin) tapauksessa kuitenkin poliittinen korruptio on taas ollut vekkulisti esillä. Eli aina kun vaalit on lähellä alkaa eri ammattiliittojen sekä yritysten portailla kierrellä taulukauppiaita. Ja ei, nyt ei ole kyse niistä nigerialaisista opiskelijoista jotka pahvilappu kourassa kiertää kerrostaloissa.

Näissä tapauksissa joku tuttu ostaa tauluja toiselta tutulta ja viulut maksaa joku, tai jotkut kolmannet jotka ei ole tauluja halunneet eikä niitä saakkaan.

Asiaan en sen kummemmin ota kantaa, mutta olisi ihan helevetin hauska joskus nähdä mitä ne taulut on joita myydään. Samaten olisin enemmän kuin innostunut kuulemaan jonkun ihan oikean taideasiantuntijan arviota taulujen arvosta. Ihan mutulla ja puhtaana oletuksena heitän arvion että taulujen todellinen hinta on kankaan ja kehysten arvo. Tai mistä sitä tietää, ehkä nämäkin nuorisosäätiön ostamat taulut keikkuu asukkaiden ilona jossain soluasuntojen tai rivarien olohuoneissa, vaan tiedä siitä.

Seminaariliput joita kaupataan on sitten asia erikseen. Niistä ei jää käteen edes sitä taulua. Voinemme olettaa kuitenkin että jokainen nuorisosäätiön asunnossa asuva on ilomielin maksanut vuokrankorotuksen kun tiennyt että sekin raha meni Matti Vanhasen tai Antti "Toistenrahatkanki" Kaikkosen vaalibudjettiin.

Kyllä se makarooni ja tonnikalaa on hyvvee kun vaan miettii sitäkin seminaaria jonka maksoi ja josta jäi niiiiiin paljon käteen ;)

ps: jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin Kaikkosen ja Vihriälän oikeudenkäynnissä kukaan ei muista mitään, tauluja ei löydy mistään ja ketään ei tuomita.

Homoista ja avioliitoista

Tuli luettua Jani Toivolan blogia jossa hän kirjoittaa epätasa-arvosta avioliittolaissa. Pakko sanoa että tavallaan ymmärrän vuodatuksen, koska kirjoittaja itse on yrittänyt muuttaa maailmaa. Harmi vain että tekee sen väärin ja lähtee väärästä päästä liikkeelle. Ongelmana ei ole nimittäin homojen avioliitot, vaan heteroiden kirkkohäät.

Koko hommahan on aivan nurinkurista. Pari hassua lahkoa voi mielivaltaisesti vihkiä ihmisiä tai olla vihkimättä. Tämä ei kuulosta nyky-yhteiskuntaan millään muotoa sopivalle toiminnalle. Vasitenkin kun nämä taikauskoisten iltamat, joita myös uskonnoiksi kutsutaan varaavat vieläpä oikeuden itse valita ne henkilöt jotka voivat vihkimisen suorittaa.

Todellisen tasa-arvon tiellä voidaan katsoa, kun ollaan siinä vaiheessa että hankkiudutaan eroon myös heteroavioliitoista. Järkevintä ja kaikille tasa-arvoisinta on että kaikki olisivat lain ja yhteiskunnan kannalta rekisteröidyssä parisuhteessa.

Idea voi ja varmaan kuulostaakin hupsulle, ellei peräti idioottimaiselle mutta onko se. Makustellaanpa sitä ajatusta kuitenkin.

Eli kaikki jotka tahtovat olla pariskuntana, käyvät maistraatissa hoitamassa virallisen puolen. Kaksi täysi-ikäistä jotka sanovat tahdon ja vähintään kaksi täysi-ikäistä todistajaa. Jos sen lisäksi haluaa liitolleen pyhityksen haluamaltaan jumallallisuudelta niin siitä vaan. Mikään ei estä pyytämästä pyhitystä kirkosta, moskeijasta tai temppelistä. Edelleenkin niin tahtovat voisivat pitää kirkkohäät, tai polkea lasin rikki ja huutaa MAZEL TOV tai pyytää mullahia pussaamaan otsalle ja antamaan sormuksia jne jne jne.

Samaten nekin ihmiset jotka niin tahtovat pitää myös aivan yhtä viralliset tilaisuudet joissa voi olla paikalla ketä tahansa, ja vaikkapa buddhalainen munkki siunaamassa heidän lupauksen olla liitossa ja rakastaa toisiaan.

Saman muuten voisi ulottaa myös kasteenkin puolelle. Täysin samat kaavat siihenkin käyvät. Kastajaiset, häät ja hautajaiset onkin itseasiassa rippijuhlien lisäksi lähes ainoat kerrat kun about 70% kirkon jäsenistä edes näkee pappia työssään. Olisihan se vapaampaa kun jokainen voisi valita itselleen sopivimman tavan pyhittää liittonsa. Se ei olisi keltään pois ja valinnanvapaus sekä tasa-arvo alkaisi näissäkin asioissa olla kohdallaan.