Ja mitenkäs se lauantai sitten lähtikään menemään. No ensimmäinen etappi oli raahautua steissille ja sieltä hertsikkaan. Sieltä matka sitten jatkuisi eteenpäin ja kohti läsäkoskea Ullan kyydissä. Ei mikään helppo homma. Väsytti oikeasti niin että silmiä särki ja päässä huimasi. Sporaan kun istui ja meni steissille niin samantien meinasi uni tulla simmuun eikä metrossa ollut yhtään sen helpompaa. Jotenkin kuitenkin taistelin itseni herttoniemeen saakka.
Aseman tuntuvilla sitten kun hengasin näin edessäni jonkun nuoren tyypin golf-bäginsä kanssa. 5 minuuttia myöhemmin sain todeta että siinähän oli loistava ystäväni Aksu! Oli pelipäivä ja ruoholahteen menossa mistä matka jatkuisi griinille saakka. Oli näköjään ollut rankka perjantai muillakin, minkä myös frendini minulle vahvisti. Mistä lie johtuukaan mutta jos on yhtään ok keli niin helposti sitä vaan lipsahtaa terassin tai puiston kauttaa johonkin 04-mestaan? Kyseessä on todellinen mysteeri jonka selvittäjälle tarjotaan pullakahvit, tai pelkkä kahvi tai pulla kummasta nyt sitten sattuu pitämään enemmän. Tai tuodaan vaikka pullo tallinnasta jos niikseen tulee!
Matka kusikselle taittui aika kivasti. Vähän vielä fiilistelyä edellisen illan keikasta joka todellakin oli ollut mahtava. Sääkin oli mitä parhain, paitsi autoiluun ilman ilmastointia. Suomeksi sanottuna meinasi tulla hikikin. Pukaron Paronille pysähdyttäessä samantien oli joku ukko hihassa kiinni. Äijällähän oli selkeästi asiaa, eli tahtoi minut mukaan galluppiin.
No mikäs siinä kun ei kerta olla pappia kyydissä. Vastaillaan sitten. Seuraavaksi minut ohjattiin pöytää jossa naisella oli jo pumaskat ja pargraafit valmiina. Maksimissaan 5 minuuttia meni kun käytiin kysymykset läpi, olenhan itsekin ollut tekemässä galluppeja. Sama ukkeli saalistin myös matkakumppanini kyselyihin.
Palkinnoksi näistä kivoista hetkistä tippui hapankorppua sekä karamellejä. Ei liene suuri yllätys kumpi meistä valitsi karssut palkinnokseen.
Kun olin päässyt läsäkoskelle, päätin vain levätä koko viikonlopun. En vaan jaksanut mitään sen kummempaa.
The End!
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Perjantaista se lähti, sunnuntaihin se loppui
No niin perskeleet. Kerrataanpa sitten vähän taaksepäin miten se viikonloppu sitten menikään sen Iron Maidenin keikan jälkeen. Kuten jo aiemmin kerroin lähdin siitä töölöön Petkun luokse jatkoilemaan, heidän kanssaan jotka olivat olleet kallioilla kuuntelemassa keikkaa.
Tässä vaiheessa autoileva keikkaseurani päätti suunnata kotiinsa eikä kiusata itseään kun ei kuitenkaan voi lähteä jatkoilemaan loistavan mahtavaa keikkaa.
Kun porukka sitten oli valunut siihen töölöseen niin otimma parit alkudrinkit sisällä. Sisälle piti päästä siitäkin syystä että aika monella vaikutti olevan melkoinen vessahätä. Ainakaan ei naurattanut leikki ettei saa ovea auki :)
Alkudrinkkeinä oli jäisen kylmää lapparia(ihanan viileää, keikalta oli jäänyt jano) sekä aivan jäisen kylmää stolisnajaa. Isot pointsit kyllä Petkulle että ymmärtää mikä on sitä aitoa tavaraa. On nimittäin ihan suunmukaista tuo "stolkku" jääkylmänä. Melkein kuin karkkia suulle :D
Oli kyllä ihanaa saada väsyneet jalat hetkeksi lepoon ja kylmää juotavaa. Samalla myös alkoi nykyään ainainen Minne mennään-leikki. Onneksi olimme ihan Korjaamon vieressä niin sinne oli helppo suunnata. Varsinkin kun kaikki 6 hengen seurueessamme pitää paikasta. Paikka on muuttunut remontin jälkeen edukseen, tosin pientä ihmettelyä se edelleen herättää. Eikä vähinten sillä yhdellä "huoneella" jonka sisustuksessa yhdistyy näppärästi neo-futuristisuus sekä kaurismäkeläinen minimalistisuus. Muutoinkin koko tila kuin spartalaisesta sisustusoppaasta, yhdistettynä mielipuoliseen tilankäyttöön; miksi helvetissä kattolamput on lattialla?
Paikan musiikillisessa taustassa ei ole valittamista. Hiphoppia, funkkia ja kaikkea muuta muziikkia missä on hyvä groove.
- Taisipa siellä tulla myös MGMT - Electric Feel
Sinänsä hauskaa paikassa oli, että siellä ei kelvannut oikeastaan yksikään maksukortti. Käteinen kyllä kelpasi, mitä allekirjoittaneella oli sattuneesta syystä päällä tavallista enemmän. Meinasin kysyä että kaipaavatko he apua, mutta miksi suotta koska minulla oli vapaata. Tosin pystyin kyllä arvaamaan missä vika oli kun vilkaisin heidän maksupäätteitään. Kuten kuitenkin sanottua, asia ei minulle kuulunut joten en siihen puuttunut.
Pitkään ei kuitenkaan perseitä levitelty korjaamolla vaan alkoi mietintä mihin mentäisiin seuraavaksi. Itse olisin viihtynyt ihan hyvin rauhallisessa ilmapiirissä, tytöt kuitenkin tahtoivat "Johonkin kivaan paikkaan" jossa voi tanssia. Tilataksi alle ja sitten miettimään. Voin sanoa että vastustin lostaria viimeiseen saakka. Se kun nyt vaan sattu olemaan
a)ihan täynnä, b)helvetin tylsä, jotka mielestäni on riittäviä syitä olla menemättä em. paikkaan. Lostarissa tulikin viihdyttyä sitten kokonaiset puolisen tuntia. Eipä sinne kyllä ollut jonoakaan, ilmeisesti en ole ainut joka ei halua käydä siellä. Belly siinä vieressä olisi ollut paljon houkuttavampi. Ryhmämme jäsen J oli saanut aiemmin tiedon että pari tuttuamme on Bakersissa. Lähtö sinne oli siis edessä. Koitimme toki hyvästellä muun seurueen, mutta se nyt vaan jäi väliin. Osa nytkyi siellä lostarin ahtaalla tanssilattialla ja toista osaa ei kiinnostanut pahemmin mitä me teemme. Ei se olemmeko paikalla vai emme. Siis tekstarilla "moi moi" pari korttelia reippailua.
Wanhana "paakarin" kävijänä osasimme temput miten pääsee suoraan sisään. Pari juomat sieltä tiskiltä jonka tiesin vetävän ja sitten ylös etsimään vanhoja frendejä. Heidät olikin helppo löytää, sama paikka mutta eri aika kuin viimeksi. Ensimmäisten moiccailujen jälkeen olikin aika kerrata illan Iron Maidenin keikkaa niiden kanssa jotka sitä olivat olleet katsomassa. Samalla tuli myös kerrottu kuulumiset tiimistäni entiselle esimiehelleni. Kyseessä on sama mies joka meinasi kaljuuntua stressin takia kun oli minun ja tiimimme ryhmäpäälikkönä, nyt tuo mies oli kuin terveyden merkki. Mikä lie meinasi mieheltä viedä hermot?
Juotavaa sai hakea ihan koko ajan, ja tupakalle ei meinannut päästä millään. Kummankin asian takia sai siis ravata ta-sai-seen tahtiin alakerrassa jossa voi röökata sisällä ja tiskille ei ole pahemmin jonoa. Toisaalta normaalit lievilmiöt alkoi tehdä taas tuloaan, tällä kertaa 5 karpalovodkaa ja 5 vodkabatteryn muodossa. Itsehän syyllistyin myös samaan, tosin minä luotin 10 salmariin. Onneksi on rahaa... HAH ;)
Kuten aina, niin perjantainakin tuli valomerkki. Kotiin ei tehnyt mieli oikein kellään mutta jatkoille kylläkin. Ei muuta kuin arkadiankadulta taksi alle ja töölöön ottamaan hapanta. Tällä kertaa kuitenkin tarjoilu oli aika heikkoa. Yksi valkkari ja pari hassua siideriä. Ei siitä kummoisia jatkoja saa muutamalle tyypille. Sittenpä eräs seurueestamme sai idea, lähdetään malmille heidän luokseen saunomaan ja ottamaan hapanta. Useampikin lasikantinen laulukirja pitäisi löytyä. No mittarin saa aika helposti siinä viiden jälkeen aamulla. Puksun mäkin kautta siis malmille.
Pakko sanoa että sitä viina oli aika paljon mikä on vain positiivista. Itselläni oli iso Sprite Zero johon lorautin aika hyvä tujauksen finlandiaa joukkoon. Sinne meni jumalattoman suuhun ja poltti mennessään. Saunajuomaksi valitsin tyylikkään 50-50 sekoituksen mehua ja leijonaa. Sauna oli kiitettävän kuuma, minä ja jäsen J sinne tosin vain menimme. Isäntä toiminut toinen entinen esimieheni oli päättänyt mennä siirtyä silmäluomien sisäpuoliseen tarkkailuun. Pakko sanoa että itseänikin ramaisi aika tavalla. Vaan nukkua ei voinut, bileet jatkui. Seuraavana vuorossa oli malmin cittari jossa emäntämme oli ollut aikaisemmin töissä. Siellä oli kuulemma joku hänen kaverinsa hyllyttämässä heti aamusta, joten päätimme lähteä sanomaan tsau heti aamutuimaan.
Vierailu cittarissa oli vähintäänkin erikoinen. Jos joku on nähnyt elokuvan Fear and Loathing in Las Vegas niin nyt on hyvä tuoda se kohtaus mieleen jossa päähenkilöt pyörii Circus Circus casinolla eetterihuuruissa. Tosin me olimme toki ihan viinan voimalla liikkeellä, mutta olotila oli vähintään yhtä liskomainen. Asiaa ei yhtään auttanut se että kyseinen cittari oli iso kuin ideaparkki. Alepaan tottuneelle cityslickille se oli suorastaan liian suuri paikka. Minä en tahtonut jäädä sinne vaan hakea jotain juotavaa ja suunnata seuraavan junaan takaisin stadin ytimeen. Juotavaksi tuli joku mineraalivesi. Tosin muistin kyllä mainita että melkoinen periferia tuo malmi Kun ei kerta edes kirsikka Dr. Pepperiä löydy koko helvetin jäähallin kokoisesta kaupasta. Junassa kanssa frendini kanssa päätimme ettemme mene mihinkään lähiöön kukkelehtimaan aamulla kännissä ainakaan puoleen vuoteen, tai ikinä jos mahdollista. Toisaalta ihastelimme kaunista maalaismaisemaa, mikä sai myös vierustovereiltamme ihastunutta murinaa kurkusta ulos.
Steissillä kun minun ja jäsen J:n tiet erkani mietin menisinkö takaisin rööperiin taksilla(rahaa oli vieläkin) vai ottaisinko sporan. Päädyin sporaan koska olin junassa ostanut helsingin sisäisen liikenteen lipun. Kolmosen tuloon oli 10min, ja kutonen oli jo pysäkillä. Päätin olla reipastakin reippaampi ja hoippua himaan Aleksanterin teatterin pysäkiltä. Todellisuudessa ajelin hietalahteen saakka. Siellä sitten kysyin sporakuskilta kohteliaasti Onkohan tuo Aleksanterin teatterin pysäkki poissa käytöstä? Kuskin mukaan pysäkki on käytössä, ja hän epäili että olin painellut sitä nappia jossa on tarra "EPÄKUNNOSSA". Olin myöntyväinen olemaan samaa mieltä, vaikka epäilinkin kuskin vain vittuilevan. Matka himbeen oli kuitenkin aika lyhyt, niinpä hilpaisin koffarin kautta kotiin. Vaikka kello oli vasta jotain 9.20, niin ensimmäiset alan miehet oli jo puistossa. Oma epäilykseni oli että he ei sielä ole mihinkään ehtineet poistuakkaan vaan komeasti viettäneet koko yön koffarissa. Vaan mikäs sen hienompaa. Raitista ilmaa sekä majapaikka keskeisellä paikalla helsingissä.
Fangopikkuinen kun on tottunut nukkumaan samassa sängyssä kuin Kati ja Hugo. No asunnossa kun on parvi niin Fango ei sinne päässyt. Ulisi sitten elämänsä tuskaa koko yön kun oli joutunut "hylätyksi".
Muuten Fango oli aivan mahtava pikku koiruliini. Vähän se vierasti ja syliin sitä en minä saanut millään. Rapsuttaa sitä olisi kyllä saanut vaikka maailman tappiin saakka. Noin muuten koiruliini oli kestänyt lentomatkan ihan ok. Mikä on kyllä hyvä sillä ei voi olla hauskaa joutua matkustamaan pimeässä ruumassa yksinään.
Siinä sitä sitten vaihdeltiin kuulumiset ja juteltiin niitä sekä näitä. Olivat saaneet ainakin jonkin verran nukuttua, tosin paremmin varmasti olisi saanut jos olisi laittanut puhaltimen päälle. Muuten kämpässä on öisin lähemmäs 30c lämmintä. Soiteltiin matkahuoltoon ja kysyttiin voiko tuollaisen pienen koiran ottaa syliin pitkänmatkan dösässä, kuulemma voi mikä oli kiva yllätys. Saattelin koko perheen taksiin ja päätin hetken levähtää ennenkuin alkaisin siirtymään kusikselle, tuonne itä-suomen pers... eikun HELMEEN. Tässä vaiheessa olin ollut hereillä putkeen sellaiset reilut 28h. Ja päivähän oli tosiaan vasta aluillaan...
Tässä vaiheessa autoileva keikkaseurani päätti suunnata kotiinsa eikä kiusata itseään kun ei kuitenkaan voi lähteä jatkoilemaan loistavan mahtavaa keikkaa.
Kun porukka sitten oli valunut siihen töölöseen niin otimma parit alkudrinkit sisällä. Sisälle piti päästä siitäkin syystä että aika monella vaikutti olevan melkoinen vessahätä. Ainakaan ei naurattanut leikki ettei saa ovea auki :)
Alkudrinkkeinä oli jäisen kylmää lapparia(ihanan viileää, keikalta oli jäänyt jano) sekä aivan jäisen kylmää stolisnajaa. Isot pointsit kyllä Petkulle että ymmärtää mikä on sitä aitoa tavaraa. On nimittäin ihan suunmukaista tuo "stolkku" jääkylmänä. Melkein kuin karkkia suulle :D
Oli kyllä ihanaa saada väsyneet jalat hetkeksi lepoon ja kylmää juotavaa. Samalla myös alkoi nykyään ainainen Minne mennään-leikki. Onneksi olimme ihan Korjaamon vieressä niin sinne oli helppo suunnata. Varsinkin kun kaikki 6 hengen seurueessamme pitää paikasta. Paikka on muuttunut remontin jälkeen edukseen, tosin pientä ihmettelyä se edelleen herättää. Eikä vähinten sillä yhdellä "huoneella" jonka sisustuksessa yhdistyy näppärästi neo-futuristisuus sekä kaurismäkeläinen minimalistisuus. Muutoinkin koko tila kuin spartalaisesta sisustusoppaasta, yhdistettynä mielipuoliseen tilankäyttöön; miksi helvetissä kattolamput on lattialla?
Paikan musiikillisessa taustassa ei ole valittamista. Hiphoppia, funkkia ja kaikkea muuta muziikkia missä on hyvä groove.
- Taisipa siellä tulla myös MGMT - Electric Feel
Sinänsä hauskaa paikassa oli, että siellä ei kelvannut oikeastaan yksikään maksukortti. Käteinen kyllä kelpasi, mitä allekirjoittaneella oli sattuneesta syystä päällä tavallista enemmän. Meinasin kysyä että kaipaavatko he apua, mutta miksi suotta koska minulla oli vapaata. Tosin pystyin kyllä arvaamaan missä vika oli kun vilkaisin heidän maksupäätteitään. Kuten kuitenkin sanottua, asia ei minulle kuulunut joten en siihen puuttunut.
Pitkään ei kuitenkaan perseitä levitelty korjaamolla vaan alkoi mietintä mihin mentäisiin seuraavaksi. Itse olisin viihtynyt ihan hyvin rauhallisessa ilmapiirissä, tytöt kuitenkin tahtoivat "Johonkin kivaan paikkaan" jossa voi tanssia. Tilataksi alle ja sitten miettimään. Voin sanoa että vastustin lostaria viimeiseen saakka. Se kun nyt vaan sattu olemaan
a)ihan täynnä, b)helvetin tylsä, jotka mielestäni on riittäviä syitä olla menemättä em. paikkaan. Lostarissa tulikin viihdyttyä sitten kokonaiset puolisen tuntia. Eipä sinne kyllä ollut jonoakaan, ilmeisesti en ole ainut joka ei halua käydä siellä. Belly siinä vieressä olisi ollut paljon houkuttavampi. Ryhmämme jäsen J oli saanut aiemmin tiedon että pari tuttuamme on Bakersissa. Lähtö sinne oli siis edessä. Koitimme toki hyvästellä muun seurueen, mutta se nyt vaan jäi väliin. Osa nytkyi siellä lostarin ahtaalla tanssilattialla ja toista osaa ei kiinnostanut pahemmin mitä me teemme. Ei se olemmeko paikalla vai emme. Siis tekstarilla "moi moi" pari korttelia reippailua.
Wanhana "paakarin" kävijänä osasimme temput miten pääsee suoraan sisään. Pari juomat sieltä tiskiltä jonka tiesin vetävän ja sitten ylös etsimään vanhoja frendejä. Heidät olikin helppo löytää, sama paikka mutta eri aika kuin viimeksi. Ensimmäisten moiccailujen jälkeen olikin aika kerrata illan Iron Maidenin keikkaa niiden kanssa jotka sitä olivat olleet katsomassa. Samalla tuli myös kerrottu kuulumiset tiimistäni entiselle esimiehelleni. Kyseessä on sama mies joka meinasi kaljuuntua stressin takia kun oli minun ja tiimimme ryhmäpäälikkönä, nyt tuo mies oli kuin terveyden merkki. Mikä lie meinasi mieheltä viedä hermot?
Juotavaa sai hakea ihan koko ajan, ja tupakalle ei meinannut päästä millään. Kummankin asian takia sai siis ravata ta-sai-seen tahtiin alakerrassa jossa voi röökata sisällä ja tiskille ei ole pahemmin jonoa. Toisaalta normaalit lievilmiöt alkoi tehdä taas tuloaan, tällä kertaa 5 karpalovodkaa ja 5 vodkabatteryn muodossa. Itsehän syyllistyin myös samaan, tosin minä luotin 10 salmariin. Onneksi on rahaa... HAH ;)
Kuten aina, niin perjantainakin tuli valomerkki. Kotiin ei tehnyt mieli oikein kellään mutta jatkoille kylläkin. Ei muuta kuin arkadiankadulta taksi alle ja töölöön ottamaan hapanta. Tällä kertaa kuitenkin tarjoilu oli aika heikkoa. Yksi valkkari ja pari hassua siideriä. Ei siitä kummoisia jatkoja saa muutamalle tyypille. Sittenpä eräs seurueestamme sai idea, lähdetään malmille heidän luokseen saunomaan ja ottamaan hapanta. Useampikin lasikantinen laulukirja pitäisi löytyä. No mittarin saa aika helposti siinä viiden jälkeen aamulla. Puksun mäkin kautta siis malmille.
Pakko sanoa että sitä viina oli aika paljon mikä on vain positiivista. Itselläni oli iso Sprite Zero johon lorautin aika hyvä tujauksen finlandiaa joukkoon. Sinne meni jumalattoman suuhun ja poltti mennessään. Saunajuomaksi valitsin tyylikkään 50-50 sekoituksen mehua ja leijonaa. Sauna oli kiitettävän kuuma, minä ja jäsen J sinne tosin vain menimme. Isäntä toiminut toinen entinen esimieheni oli päättänyt mennä siirtyä silmäluomien sisäpuoliseen tarkkailuun. Pakko sanoa että itseänikin ramaisi aika tavalla. Vaan nukkua ei voinut, bileet jatkui. Seuraavana vuorossa oli malmin cittari jossa emäntämme oli ollut aikaisemmin töissä. Siellä oli kuulemma joku hänen kaverinsa hyllyttämässä heti aamusta, joten päätimme lähteä sanomaan tsau heti aamutuimaan.
Vierailu cittarissa oli vähintäänkin erikoinen. Jos joku on nähnyt elokuvan Fear and Loathing in Las Vegas niin nyt on hyvä tuoda se kohtaus mieleen jossa päähenkilöt pyörii Circus Circus casinolla eetterihuuruissa. Tosin me olimme toki ihan viinan voimalla liikkeellä, mutta olotila oli vähintään yhtä liskomainen. Asiaa ei yhtään auttanut se että kyseinen cittari oli iso kuin ideaparkki. Alepaan tottuneelle cityslickille se oli suorastaan liian suuri paikka. Minä en tahtonut jäädä sinne vaan hakea jotain juotavaa ja suunnata seuraavan junaan takaisin stadin ytimeen. Juotavaksi tuli joku mineraalivesi. Tosin muistin kyllä mainita että melkoinen periferia tuo malmi Kun ei kerta edes kirsikka Dr. Pepperiä löydy koko helvetin jäähallin kokoisesta kaupasta. Junassa kanssa frendini kanssa päätimme ettemme mene mihinkään lähiöön kukkelehtimaan aamulla kännissä ainakaan puoleen vuoteen, tai ikinä jos mahdollista. Toisaalta ihastelimme kaunista maalaismaisemaa, mikä sai myös vierustovereiltamme ihastunutta murinaa kurkusta ulos.
Steissillä kun minun ja jäsen J:n tiet erkani mietin menisinkö takaisin rööperiin taksilla(rahaa oli vieläkin) vai ottaisinko sporan. Päädyin sporaan koska olin junassa ostanut helsingin sisäisen liikenteen lipun. Kolmosen tuloon oli 10min, ja kutonen oli jo pysäkillä. Päätin olla reipastakin reippaampi ja hoippua himaan Aleksanterin teatterin pysäkiltä. Todellisuudessa ajelin hietalahteen saakka. Siellä sitten kysyin sporakuskilta kohteliaasti Onkohan tuo Aleksanterin teatterin pysäkki poissa käytöstä? Kuskin mukaan pysäkki on käytössä, ja hän epäili että olin painellut sitä nappia jossa on tarra "EPÄKUNNOSSA". Olin myöntyväinen olemaan samaa mieltä, vaikka epäilinkin kuskin vain vittuilevan. Matka himbeen oli kuitenkin aika lyhyt, niinpä hilpaisin koffarin kautta kotiin. Vaikka kello oli vasta jotain 9.20, niin ensimmäiset alan miehet oli jo puistossa. Oma epäilykseni oli että he ei sielä ole mihinkään ehtineet poistuakkaan vaan komeasti viettäneet koko yön koffarissa. Vaan mikäs sen hienompaa. Raitista ilmaa sekä majapaikka keskeisellä paikalla helsingissä.
Kotona olikin sitten paljon mukavempaa. Ihana vuokraemäntäni/ystäväni Kati ja hänen miehensä Hugo olivat saapuneet suomeen lomailemaan hollanista. Olin luvannut että voivat olla yötä skönärillä kun tulevat vasta joskus aamuyöllä yhdeltä helsinkiin. Toki heillä oli mukana heidän pieni vauvansa, FANGO!!!.jpg)
Joka kuulemma oli itkenyt koko yön :(.jpg)
Fangopikkuinen kun on tottunut nukkumaan samassa sängyssä kuin Kati ja Hugo. No asunnossa kun on parvi niin Fango ei sinne päässyt. Ulisi sitten elämänsä tuskaa koko yön kun oli joutunut "hylätyksi".
Muuten Fango oli aivan mahtava pikku koiruliini. Vähän se vierasti ja syliin sitä en minä saanut millään. Rapsuttaa sitä olisi kyllä saanut vaikka maailman tappiin saakka. Noin muuten koiruliini oli kestänyt lentomatkan ihan ok. Mikä on kyllä hyvä sillä ei voi olla hauskaa joutua matkustamaan pimeässä ruumassa yksinään.
Siinä sitä sitten vaihdeltiin kuulumiset ja juteltiin niitä sekä näitä. Olivat saaneet ainakin jonkin verran nukuttua, tosin paremmin varmasti olisi saanut jos olisi laittanut puhaltimen päälle. Muuten kämpässä on öisin lähemmäs 30c lämmintä. Soiteltiin matkahuoltoon ja kysyttiin voiko tuollaisen pienen koiran ottaa syliin pitkänmatkan dösässä, kuulemma voi mikä oli kiva yllätys. Saattelin koko perheen taksiin ja päätin hetken levähtää ennenkuin alkaisin siirtymään kusikselle, tuonne itä-suomen pers... eikun HELMEEN. Tässä vaiheessa olin ollut hereillä putkeen sellaiset reilut 28h. Ja päivähän oli tosiaan vasta aluillaan...
Lauantai, satasen lainaan ja juon sen
No niin perskeleet. Kerrataanpa sitten vähän taaksepäin miten se viikonloppu sitten menikään sen Iron Maidenin keikan jälkeen. Kuten jo aiemmin kerroin lähdin siitä töölöön Petkun luokse jatkoilemaan, heidän kanssaan jotka olivat olleet kallioilla kuuntelemassa keikkaa.
Tässä vaiheessa autoileva keikkaseurani päätti suunnata kotiinsa eikä kiusata itseään kun ei kuitenkaan voi lähteä jatkoilemaan loistavan mahtavaa keikkaa.
Kun porukka sitten oli valunut siihen töölöseen niin otimma parit alkudrinkit sisällä. Sisälle piti päästä siitäkin syystä että aika monella vaikutti olevan melkoinen vessahätä. Ainakaan ei naurattanut leikki ettei saa ovea auki :)
Alkudrinkkeinä oli jäisen kylmää lapparia(ihanan viileää, keikalta oli jäänyt jano) sekä aivan jäisen kylmää stolisnajaa. Isot pointsit kyllä Petkulle että ymmärtää mikä on sitä aitoa tavaraa. On nimittäin ihan suunmukaista tuo "stolkku" jääkylmänä. Melkein kuin karkkia suulle :D
Oli kyllä ihanaa saada väsyneet jalat hetkeksi lepoon ja kylmää juotavaa. Samalla myös alkoi nykyään ainainen Minne mennään-leikki. Onneksi olimme ihan Korjaamon vieressä niin sinne oli helppo suunnata. Varsinkin kun kaikki 6 hengen seurueessamme pitää paikasta. Paikka on muuttunut remontin jälkeen edukseen, tosin pientä ihmettelyä se edelleen herättää. Eikä vähinten sillä yhdellä "huoneella" jonka sisustuksessa yhdistyy näppärästi neo-futuristisuus sekä kaurismäkeläinen minimalistisuus. Muutoinkin koko tila kuin spartalaisesta sisustusoppaasta, yhdistettynä mielipuoliseen tilankäyttöön; miksi helvetissä kattolamput on lattialla?
Paikan musiikillisessa taustassa ei ole valittamista. Hiphoppia, funkkia ja kaikkea muuta muziikkia missä on hyvä groove. Taisipa siellä tulla myös MGMT - Electric Feel
Sinänsä hauskaa paikassa oli, että siellä ei kelvannut oikeastaan yksikään maksukortti. Käteinen kyllä kelpasi, mitä allekirjoittaneella oli sattuneesta syystä päällä tavallista enemmän. Meinasin kysyä että kaipaavatko he apua, mutta miksi suotta koska minulla oli vapaata. Tosin pystyin kyllä arvaamaan missä vika oli kun vilkaisin heidän maksupäätteitään. Kuten kuitenkin sanottua, asia ei minulle kuulunut.
Pitkään ei kuitenkaan perseitä levitelty korjaamolla vaan alkoi mietintä mihin mentäisiin seuraavaksi. Itse olisin viihtynyt ihan hyvin rauhallisessa ilmapiirissä, tytöt kuitenkin tahtoivat "Johonkin kivaan paikkaan" jossa voi tanssia. Tilataksi alle ja sitten miettimään. Voin sanoa että vastustin lostaria viimeiseen saakka. Se kun nyt vaan sattu olemaan
a)ihan täynnä, b)helvetin tylsä, jotka mielestäni on riittäviä syitä olla menemättä em. paikkaan. Lostarissa tulikin viihdyttyä sitten kokonaiset puolisen tuntia. Eipä sinne kyllä ollut jonoakaan, ilmeisesti en ole ainut joka ei halua käydä siellä. Belly siinä vieressä olisi ollut paljon houkuttavampi. Ryhmämme jäsen J oli saanut aiemmin tiedon että pari tuttuamme on Bakersissa. Lähtö sinne oli siis edessä. Koitimme toki hyvästellä muun seurueen, mutta se nyt vaan jäi väliin. Osa nytkyi siellä lostarin ahtaalla tanssilattialla ja toista osaa ei kiinnostanut pahemmin mitä me teemme. Ei se olemmeko paikalla vai emme. Siis tekstarilla "moi moi" pari korttelia reippailua.
Wanhana "paakarin" kävijänä osasimme temput miten pääsee suoraan sisään. Pari juomat sieltä tiskiltä jonka tiesin vetävän ja sitten ylös etsimään vanhoja frendejä. Heidät olikin helppo löytää, sama paikka mutta eri aika kuin viimeksi. Ensimmäisten moiccailujen jälkeen olikin aika kerrata illan Iron Maidenin keikkaa niiden kanssa jotka sitä olivat olleet katsomassa.
Juotavaa sai hakea ihan koko ajan, ja tupakalle ei meinannut päästä millään. Kummankin asian takia sai siis ravata ta-sai-seen tahtiin alakerrassa jossa voi röökata sisällä ja tiskille ei ole pahemmin jonoa.
Kauheasti oli tuttuja paikalla, tosin ketään en nähnyt. Ilta oli muutenkin aika paska. Muistan kaiken ja sain haettua kotimatkalla mättöä ilman mitään ongelmia.
Eikä aamullakaan edes ollut paha olo, joten ravintolakeikka oli ihan turha.
NOT!....
Todellisuudessa siis Bakersista hoipuimme eduskuntatalon kautta töölöön jatkoille. Sieltä taksilla johonkin mäkkiin ja sieltä toisille jatkoille saunomaan ja sopalle. Tässä kohta mainittakoon että tuo soppa oli viinaa. Ehkä typerintä sen juomisen jatkamisessa oli juoma sekä astiat. Itsehän mätin viunaa nassuun litran tuopista, jossa oli lähinnä light colaa sekä votkaa. Kieltämättä pieni selviämiseni alkoi kääntyä orastava alkoholismin puolelle.
Onneksi seureemme naispuolinen vahvistus päätti saada hyvän idean. Koska paikallinen cittari aukesi jo yhdeksältä, oli helevetin hyvä idea mennä sinne moikkaamaan tuttuja. Kyllähän siellä oli tuttuja. Tosin ei minulle eikä jäsen J:lle, sillä emmehän me ole olleet tuolla malmin cittarissa töissä. Muutenkin koko kauppa oli ankea.
Todella iso, täynnä ihmisiä eikä mitään kivaa missään.
Oli muuten ihanata päästä kotiin 30min myöhemmin nukkumaan. Tosin tässä välissä tuli aiheutettua pientä pahennusta paikallisjunassa, sekä ihmeteltyä mitä perskuletta varten piti lähteä edes malmille?
Tässä vaiheessa autoileva keikkaseurani päätti suunnata kotiinsa eikä kiusata itseään kun ei kuitenkaan voi lähteä jatkoilemaan loistavan mahtavaa keikkaa.
Kun porukka sitten oli valunut siihen töölöseen niin otimma parit alkudrinkit sisällä. Sisälle piti päästä siitäkin syystä että aika monella vaikutti olevan melkoinen vessahätä. Ainakaan ei naurattanut leikki ettei saa ovea auki :)
Alkudrinkkeinä oli jäisen kylmää lapparia(ihanan viileää, keikalta oli jäänyt jano) sekä aivan jäisen kylmää stolisnajaa. Isot pointsit kyllä Petkulle että ymmärtää mikä on sitä aitoa tavaraa. On nimittäin ihan suunmukaista tuo "stolkku" jääkylmänä. Melkein kuin karkkia suulle :D
Oli kyllä ihanaa saada väsyneet jalat hetkeksi lepoon ja kylmää juotavaa. Samalla myös alkoi nykyään ainainen Minne mennään-leikki. Onneksi olimme ihan Korjaamon vieressä niin sinne oli helppo suunnata. Varsinkin kun kaikki 6 hengen seurueessamme pitää paikasta. Paikka on muuttunut remontin jälkeen edukseen, tosin pientä ihmettelyä se edelleen herättää. Eikä vähinten sillä yhdellä "huoneella" jonka sisustuksessa yhdistyy näppärästi neo-futuristisuus sekä kaurismäkeläinen minimalistisuus. Muutoinkin koko tila kuin spartalaisesta sisustusoppaasta, yhdistettynä mielipuoliseen tilankäyttöön; miksi helvetissä kattolamput on lattialla?
Paikan musiikillisessa taustassa ei ole valittamista. Hiphoppia, funkkia ja kaikkea muuta muziikkia missä on hyvä groove. Taisipa siellä tulla myös MGMT - Electric Feel
Sinänsä hauskaa paikassa oli, että siellä ei kelvannut oikeastaan yksikään maksukortti. Käteinen kyllä kelpasi, mitä allekirjoittaneella oli sattuneesta syystä päällä tavallista enemmän. Meinasin kysyä että kaipaavatko he apua, mutta miksi suotta koska minulla oli vapaata. Tosin pystyin kyllä arvaamaan missä vika oli kun vilkaisin heidän maksupäätteitään. Kuten kuitenkin sanottua, asia ei minulle kuulunut.
Pitkään ei kuitenkaan perseitä levitelty korjaamolla vaan alkoi mietintä mihin mentäisiin seuraavaksi. Itse olisin viihtynyt ihan hyvin rauhallisessa ilmapiirissä, tytöt kuitenkin tahtoivat "Johonkin kivaan paikkaan" jossa voi tanssia. Tilataksi alle ja sitten miettimään. Voin sanoa että vastustin lostaria viimeiseen saakka. Se kun nyt vaan sattu olemaan
a)ihan täynnä, b)helvetin tylsä, jotka mielestäni on riittäviä syitä olla menemättä em. paikkaan. Lostarissa tulikin viihdyttyä sitten kokonaiset puolisen tuntia. Eipä sinne kyllä ollut jonoakaan, ilmeisesti en ole ainut joka ei halua käydä siellä. Belly siinä vieressä olisi ollut paljon houkuttavampi. Ryhmämme jäsen J oli saanut aiemmin tiedon että pari tuttuamme on Bakersissa. Lähtö sinne oli siis edessä. Koitimme toki hyvästellä muun seurueen, mutta se nyt vaan jäi väliin. Osa nytkyi siellä lostarin ahtaalla tanssilattialla ja toista osaa ei kiinnostanut pahemmin mitä me teemme. Ei se olemmeko paikalla vai emme. Siis tekstarilla "moi moi" pari korttelia reippailua.
Wanhana "paakarin" kävijänä osasimme temput miten pääsee suoraan sisään. Pari juomat sieltä tiskiltä jonka tiesin vetävän ja sitten ylös etsimään vanhoja frendejä. Heidät olikin helppo löytää, sama paikka mutta eri aika kuin viimeksi. Ensimmäisten moiccailujen jälkeen olikin aika kerrata illan Iron Maidenin keikkaa niiden kanssa jotka sitä olivat olleet katsomassa.
Juotavaa sai hakea ihan koko ajan, ja tupakalle ei meinannut päästä millään. Kummankin asian takia sai siis ravata ta-sai-seen tahtiin alakerrassa jossa voi röökata sisällä ja tiskille ei ole pahemmin jonoa.
Kauheasti oli tuttuja paikalla, tosin ketään en nähnyt. Ilta oli muutenkin aika paska. Muistan kaiken ja sain haettua kotimatkalla mättöä ilman mitään ongelmia.
Eikä aamullakaan edes ollut paha olo, joten ravintolakeikka oli ihan turha.
NOT!....
Todellisuudessa siis Bakersista hoipuimme eduskuntatalon kautta töölöön jatkoille. Sieltä taksilla johonkin mäkkiin ja sieltä toisille jatkoille saunomaan ja sopalle. Tässä kohta mainittakoon että tuo soppa oli viinaa. Ehkä typerintä sen juomisen jatkamisessa oli juoma sekä astiat. Itsehän mätin viunaa nassuun litran tuopista, jossa oli lähinnä light colaa sekä votkaa. Kieltämättä pieni selviämiseni alkoi kääntyä orastava alkoholismin puolelle.
Onneksi seureemme naispuolinen vahvistus päätti saada hyvän idean. Koska paikallinen cittari aukesi jo yhdeksältä, oli helevetin hyvä idea mennä sinne moikkaamaan tuttuja. Kyllähän siellä oli tuttuja. Tosin ei minulle eikä jäsen J:lle, sillä emmehän me ole olleet tuolla malmin cittarissa töissä. Muutenkin koko kauppa oli ankea.
Todella iso, täynnä ihmisiä eikä mitään kivaa missään.
Oli muuten ihanata päästä kotiin 30min myöhemmin nukkumaan. Tosin tässä välissä tuli aiheutettua pientä pahennusta paikallisjunassa, sekä ihmeteltyä mitä perskuletta varten piti lähteä edes malmille?
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
"Nainen" Elämässäni
On tosiaan yksi nainen joka ansaitsee erityisen paikan sydämessäni. Tällä tietenkin viittaan rautaiseen "rouvaan" Iron Maiden. En voi sanoa että olisin koskaan ollut mikään megafani em. bändille mutta on sillä vaikutuksensa ollut. Ja nyt se vaikutus vaan kasvaa, näin vuosien jälkeen...
Perjantaina 18.7.2008 aamulla oli herätys kello 6:30. Pakko sanoa etten ollut ihan virkeimmilläni. Jostain idioottimaisesta syystä olin valvonut yöllä ja katsellut elokuvaa Hot Fuzz joka oli ja on edelleen vuoden 2007 paras komedia YLIVOIMAISESTI. Kuten asiaan kuuluu katsoin vain puolet elokuvasta ja heräsin aamulla aivan stanan väsyneenä. Ihan yhtä hyvin olisi voinut jättää katsomatta kokonaan kun en kuitenkaan katsonut sitä loppuun saakka.
Töissä meni miten meni. Viikon väsymys painoi ja mielessä siinti sen illan keikka. Iron maiden oli tosiaan tulossa keikkailemaan stadiin. Vielä piti jotenkin säätää liput. Ne kun oli tapiolassa ja minä pasilassa. Ei hyvä yhdistelmä. Iso kiitsa Pavelille joka haki liput ja sittemmin toimitti ne minulle Vlatavaan. Seuraava piste alkavassa illassa oli tava Ulla töölössä ja sieltä käppäillä stadionille. Tämä vaihe olikin helpoin.
Siinä kello 18:00 ei pahemmin ollut enää tunkua porteilla joten sisään pääsi helposti. Kenttäliput kun oli niin kannatti koittaa "änkeä" sinne lähemmäs lavaa. Mainittakoon myös että oli aikamoinen helle. Pohjiksi ennen keikkaa otin pari olutta. Stadionilla kun ei saa kuin vodaa ja limsaa sieltä kentältä. Sitä vettä tulikin sitten juotua useampi pullo, myyntipistekin oli kätsysti siinä ihan vieressä. 2€ hintakaan ei ollut mikään paha joten tottakai vesi kelpasi. Sinänsä huvittavaa kun isot parrakkaat ja raavaat hevarit juo vettä oikein tosissaan. Yleensähän se ruskeassa pullossa oleva neste näkyy paremminkin maittavan.
Ensimmäisenä lämppärinä oli Lauren Harris joka oli ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Mitä siitä sen kummemmin sanomaan. Ihan näpsäkkä neito ja mukavaa musiikkia. Vähän tavanomaista eikä muutenkaan kummemmin kolahtanut. En jaksanut kiinnostua hänen musiikistaan oikeastaan yhtään. Pullo vettä kiitos tähän väliin.
Tokana lämppärinä oli vuorostaan Avenged Sevenfold joka kyllä iski ja kovaa. Ihan uutta sekin oli mutta diggailin siitä kyllä. Tiukalla asenteella jätkät veti ja laulajasta ei ääni varmaan ihan "hevillä" lopu ;) Muutenkin koko bändi oli asenteeltaan lähempänä Iron Maidenia kuin ensimmäinen lämppäri. Ei vaan oikein kuitenkaan napannut, jotain muuta siinä odotettiin. Ei muuta kuin pullo vettä naamaan. Maidenin piti aloittaa kello 19:30, kello oli 19:10 ja alkava kusihätä alkoi kaihertaa. V*ttu! Hyvät paikat aika lähellä lavaa ja pakko se vaan oli suunnistaa vessoille. Siellä jouduin kuitenkin passamaan. Vaihtoehtoina oli jonottaa 30min ja missata hyvä paikka tai sitten koittaa kestää... Päätin kestää.
Ulla oli myöskin imuroinut vettä aika hyvällä tahdilla. Eli kuplaa ottaa vaan porukalla ja kestetään kuin mies ja nainen. Hyvää paikka ei helvetti kannata missata jonkun niinkin mitättömän takia kuin kusemisen. Kusta voi aina myöhemminkin mutta Maiden on vain kerran sinä iltana keikalla. Vähän kyllä vitutti kun en ollut tajunnut asiaa aiemmin. En edes silloin kun koitin käydä ostamassa itselleni kiertuepaitaa. Pakko sanoa että ihmettelen kelle helvetin smurffeille se Maiden oikein esiintyy. Sen verran pieniä nimittäin oli XL koon paidatkin. Jäi sitten ostamatta.
Puoli kasilta porukka alkoi tiivistyä. Ulla valitteli vessahätää ja minä koitin jutustella kaikkea muuta että menisi ajatukset pois siitä. Vessatti nimittäin aivan armottomasti. Siinä tuli sitten puhetta että varmaan hän joutuu siirtymään taemmas tai ei muuten näe mitään. Itsellänihän ei tuota ongelmaa ole. Lähes 192cm ilman kenkiä auttaa näkemään ihan hyvin keikoilla.
Ihmismeri huutaa Maiden! Maiden! Maiden! ja taputtaa samaan aikaan rytmissä. Siinä vaiheessa kello oli yli puoli kahdeksan mutta bändiä ei vielä näkynyt. Mikä on ihan normaalia. Mutta sitten kun alkoi lavasteet liikkua, kankaita vedettiin pois rekvisiitan päältä tunnelma nousi kuin korkeajännistys konsanaan; miljoona volttia!
BÄDÄM!
Trooperin alkuriffit rävähti kaiuttimista ja porukka räjähti samalla. Itsekin annoin rytmin viedä samalla koko jätkän. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tulla lavalla koko bändin voimalta. Viimeisenä tuli myös tietysti itse Bruce Dickinson todellisella räminällä esiin. Pyrotekniikat loisti ja räjähteli. Voinen tässä vaiheessa jo kertoa että tällä keikalla oli todellakin satsattu pyroihin. Muutenkin koko lavastus ja tehosteet oli ihan helevetin kovat. Hyvä satsaus musiikin päälle. Bruce lauloi ja koko stadioni lauloi ja heitti kätti ilmaan. Tämä olikin sitten se koko keikan tahti. Puolet yleisöstä lauloi koko keikan ajan bändin mukana. Huutoa myöskin tuli niin perkeleesti yleisöstä. Päästin myös äänijänteeni irti ja annoin palaa.
Koko keikka soljui sitten ihan täysin omalla painollaan. Bändi soitti ja yleisö huusi. Ei siis metelöinyt vaan huusi rytmissä mukana. Näki myöskin että jätkät, tai jo miehet lavalla nautti hommastaan. Sen verran aidosti ja tunteella tuli musiikki ja koko show. Bruce aina välillä kävi vähän vaihtamassa kuteita ja sitten vaihtui tyyli myös musiikissa. Läpileikkaus bändin vuosista oli selkeä, hiteillä mentiin mutta ei se mitään. Jos yleisö rakastaa hittejä niin ei siinä ole mitään vikaa. Ja kerta niitä hittejä piisaa niin miksi niitä ei muka voisi soittaa.
Oli ihan helvetinmoinen helle ollut koko päivän ja keikan ajan. Sitten kun aurinko laskeutui alkoi myös tulla vähän "synkempää" musiikkia. Lienee turha sanoa että Kun alkoi olla hämärää tuli SE biisi mitä monet odotti: Fear of the Dark.
Koko stadioni lähti tähän mukaan ihan täysillä. Jopa vanhalle kelmille kuten minulle meinasi tulla tippa linssiin(ehkä tulikin, en kerro) kun lauloin mukana tätä klassikkoa. Koko lava tuntui olevan kuin muissa maailmoissa kun upposi niihin soundeihin, rytmiin ja lauluun mitkä on levyltä tuttuja. Biisin lopun jälkeen tuli ensimmäistä kertaa koko keikan aikana hiljaisuus. Sitä kesti ehkä puolisen sekuntia mutta se oli jotain. Lavallakin oli jotenkin erilainen tunnelma. Syynä saattoi myös olla että se oli varsinaisen setin toiseksi viimeinen biisi.
Sitten tuli se viimeinen biisi. Bruce esitteli koko bändin ja kaikki poistui lavalta. Kukaan tosin ei hetkeäkään uskonut että keikka olisi siinä. Tuli vaan sellainen 10min tauko bändille vetää happea ja yleisön taputtaa ja huutaa KOKO SEN AJAN Maiden! Maiden! Maiden! Sopivan ajan kuluttua sitten taas oli orkka lavalla ja homma lähti etenemään. Puolisen tuntia vielä tuli musiikkai ja showta, sitten se todellakin oli ohitse. Itse tunsin leijuvani jotenkin muissa maailmoissa kun väki kulki ohitse ja itse vain seisoi paikallaan. Vieläkin kulki musiikin väreet korvissa ja iholla, enkä ollut käyttänyt korvatulppia joten vähän tärisyttikin.
Etsin Ullan käsiini tai toisinpäin ja sitten sinne vessoille :D Oli vähän hankala jutella mitään kun ei ollut tuntoa vyötäröstä alaspäin. Olihan kuitenkin tullut seisoskeltua selkä suorana(näin paremmin), hypittyä, pogottua ja ties mitä viimeiset neljä ja puoli tuntia. Kello oli aika lähellä 22:30 varmaan kun keikka lopullisesti loppui. Norttia huuleen ja vessojen kautta pihalle. Kummallakin oli sellainen outo olo kun juteltiin, vähän niinkuin autereinen. Ei kai sitä muuten voisi oikein kuvailla. Samalla teki mieli lähteä kanssa ihan vaan parille. Tähän tarjoutuikin loistava tilaisuus kun sain Petkun kiinni puhelimella. Oli ollut muutaman muun kanssa stadionin kallioilla kuuntelemassa keikkaa. Eli suunta siis töölöön minulla. Keikkaseurani lähti himaan, hänellä kun oli auto niin ei kuitenkaan olisi voinut kuin maistiksi ottaa.
Ja miten se ilta sitten töölöstä eteni... No kun olin sitten tullut olleeksi 44h hereillä pääsin nukkumaan. Tosin siihen väliin mahtuu kokonainen lauantai ja kolmekin eri kaupunkia?
Perjantaina 18.7.2008 aamulla oli herätys kello 6:30. Pakko sanoa etten ollut ihan virkeimmilläni. Jostain idioottimaisesta syystä olin valvonut yöllä ja katsellut elokuvaa Hot Fuzz joka oli ja on edelleen vuoden 2007 paras komedia YLIVOIMAISESTI. Kuten asiaan kuuluu katsoin vain puolet elokuvasta ja heräsin aamulla aivan stanan väsyneenä. Ihan yhtä hyvin olisi voinut jättää katsomatta kokonaan kun en kuitenkaan katsonut sitä loppuun saakka.
Töissä meni miten meni. Viikon väsymys painoi ja mielessä siinti sen illan keikka. Iron maiden oli tosiaan tulossa keikkailemaan stadiin. Vielä piti jotenkin säätää liput. Ne kun oli tapiolassa ja minä pasilassa. Ei hyvä yhdistelmä. Iso kiitsa Pavelille joka haki liput ja sittemmin toimitti ne minulle Vlatavaan. Seuraava piste alkavassa illassa oli tava Ulla töölössä ja sieltä käppäillä stadionille. Tämä vaihe olikin helpoin.
Siinä kello 18:00 ei pahemmin ollut enää tunkua porteilla joten sisään pääsi helposti. Kenttäliput kun oli niin kannatti koittaa "änkeä" sinne lähemmäs lavaa. Mainittakoon myös että oli aikamoinen helle. Pohjiksi ennen keikkaa otin pari olutta. Stadionilla kun ei saa kuin vodaa ja limsaa sieltä kentältä. Sitä vettä tulikin sitten juotua useampi pullo, myyntipistekin oli kätsysti siinä ihan vieressä. 2€ hintakaan ei ollut mikään paha joten tottakai vesi kelpasi. Sinänsä huvittavaa kun isot parrakkaat ja raavaat hevarit juo vettä oikein tosissaan. Yleensähän se ruskeassa pullossa oleva neste näkyy paremminkin maittavan.
Ensimmäisenä lämppärinä oli Lauren Harris joka oli ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Mitä siitä sen kummemmin sanomaan. Ihan näpsäkkä neito ja mukavaa musiikkia. Vähän tavanomaista eikä muutenkaan kummemmin kolahtanut. En jaksanut kiinnostua hänen musiikistaan oikeastaan yhtään. Pullo vettä kiitos tähän väliin.
Tokana lämppärinä oli vuorostaan Avenged Sevenfold joka kyllä iski ja kovaa. Ihan uutta sekin oli mutta diggailin siitä kyllä. Tiukalla asenteella jätkät veti ja laulajasta ei ääni varmaan ihan "hevillä" lopu ;) Muutenkin koko bändi oli asenteeltaan lähempänä Iron Maidenia kuin ensimmäinen lämppäri. Ei vaan oikein kuitenkaan napannut, jotain muuta siinä odotettiin. Ei muuta kuin pullo vettä naamaan. Maidenin piti aloittaa kello 19:30, kello oli 19:10 ja alkava kusihätä alkoi kaihertaa. V*ttu! Hyvät paikat aika lähellä lavaa ja pakko se vaan oli suunnistaa vessoille. Siellä jouduin kuitenkin passamaan. Vaihtoehtoina oli jonottaa 30min ja missata hyvä paikka tai sitten koittaa kestää... Päätin kestää.
Ulla oli myöskin imuroinut vettä aika hyvällä tahdilla. Eli kuplaa ottaa vaan porukalla ja kestetään kuin mies ja nainen. Hyvää paikka ei helvetti kannata missata jonkun niinkin mitättömän takia kuin kusemisen. Kusta voi aina myöhemminkin mutta Maiden on vain kerran sinä iltana keikalla. Vähän kyllä vitutti kun en ollut tajunnut asiaa aiemmin. En edes silloin kun koitin käydä ostamassa itselleni kiertuepaitaa. Pakko sanoa että ihmettelen kelle helvetin smurffeille se Maiden oikein esiintyy. Sen verran pieniä nimittäin oli XL koon paidatkin. Jäi sitten ostamatta.
Puoli kasilta porukka alkoi tiivistyä. Ulla valitteli vessahätää ja minä koitin jutustella kaikkea muuta että menisi ajatukset pois siitä. Vessatti nimittäin aivan armottomasti. Siinä tuli sitten puhetta että varmaan hän joutuu siirtymään taemmas tai ei muuten näe mitään. Itsellänihän ei tuota ongelmaa ole. Lähes 192cm ilman kenkiä auttaa näkemään ihan hyvin keikoilla.
Ihmismeri huutaa Maiden! Maiden! Maiden! ja taputtaa samaan aikaan rytmissä. Siinä vaiheessa kello oli yli puoli kahdeksan mutta bändiä ei vielä näkynyt. Mikä on ihan normaalia. Mutta sitten kun alkoi lavasteet liikkua, kankaita vedettiin pois rekvisiitan päältä tunnelma nousi kuin korkeajännistys konsanaan; miljoona volttia!
BÄDÄM!
Trooperin alkuriffit rävähti kaiuttimista ja porukka räjähti samalla. Itsekin annoin rytmin viedä samalla koko jätkän. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tulla lavalla koko bändin voimalta. Viimeisenä tuli myös tietysti itse Bruce Dickinson todellisella räminällä esiin. Pyrotekniikat loisti ja räjähteli. Voinen tässä vaiheessa jo kertoa että tällä keikalla oli todellakin satsattu pyroihin. Muutenkin koko lavastus ja tehosteet oli ihan helevetin kovat. Hyvä satsaus musiikin päälle. Bruce lauloi ja koko stadioni lauloi ja heitti kätti ilmaan. Tämä olikin sitten se koko keikan tahti. Puolet yleisöstä lauloi koko keikan ajan bändin mukana. Huutoa myöskin tuli niin perkeleesti yleisöstä. Päästin myös äänijänteeni irti ja annoin palaa.
Koko keikka soljui sitten ihan täysin omalla painollaan. Bändi soitti ja yleisö huusi. Ei siis metelöinyt vaan huusi rytmissä mukana. Näki myöskin että jätkät, tai jo miehet lavalla nautti hommastaan. Sen verran aidosti ja tunteella tuli musiikki ja koko show. Bruce aina välillä kävi vähän vaihtamassa kuteita ja sitten vaihtui tyyli myös musiikissa. Läpileikkaus bändin vuosista oli selkeä, hiteillä mentiin mutta ei se mitään. Jos yleisö rakastaa hittejä niin ei siinä ole mitään vikaa. Ja kerta niitä hittejä piisaa niin miksi niitä ei muka voisi soittaa.
Oli ihan helvetinmoinen helle ollut koko päivän ja keikan ajan. Sitten kun aurinko laskeutui alkoi myös tulla vähän "synkempää" musiikkia. Lienee turha sanoa että Kun alkoi olla hämärää tuli SE biisi mitä monet odotti: Fear of the Dark.
Koko stadioni lähti tähän mukaan ihan täysillä. Jopa vanhalle kelmille kuten minulle meinasi tulla tippa linssiin(ehkä tulikin, en kerro) kun lauloin mukana tätä klassikkoa. Koko lava tuntui olevan kuin muissa maailmoissa kun upposi niihin soundeihin, rytmiin ja lauluun mitkä on levyltä tuttuja. Biisin lopun jälkeen tuli ensimmäistä kertaa koko keikan aikana hiljaisuus. Sitä kesti ehkä puolisen sekuntia mutta se oli jotain. Lavallakin oli jotenkin erilainen tunnelma. Syynä saattoi myös olla että se oli varsinaisen setin toiseksi viimeinen biisi.
Sitten tuli se viimeinen biisi. Bruce esitteli koko bändin ja kaikki poistui lavalta. Kukaan tosin ei hetkeäkään uskonut että keikka olisi siinä. Tuli vaan sellainen 10min tauko bändille vetää happea ja yleisön taputtaa ja huutaa KOKO SEN AJAN Maiden! Maiden! Maiden! Sopivan ajan kuluttua sitten taas oli orkka lavalla ja homma lähti etenemään. Puolisen tuntia vielä tuli musiikkai ja showta, sitten se todellakin oli ohitse. Itse tunsin leijuvani jotenkin muissa maailmoissa kun väki kulki ohitse ja itse vain seisoi paikallaan. Vieläkin kulki musiikin väreet korvissa ja iholla, enkä ollut käyttänyt korvatulppia joten vähän tärisyttikin.
Etsin Ullan käsiini tai toisinpäin ja sitten sinne vessoille :D Oli vähän hankala jutella mitään kun ei ollut tuntoa vyötäröstä alaspäin. Olihan kuitenkin tullut seisoskeltua selkä suorana(näin paremmin), hypittyä, pogottua ja ties mitä viimeiset neljä ja puoli tuntia. Kello oli aika lähellä 22:30 varmaan kun keikka lopullisesti loppui. Norttia huuleen ja vessojen kautta pihalle. Kummallakin oli sellainen outo olo kun juteltiin, vähän niinkuin autereinen. Ei kai sitä muuten voisi oikein kuvailla. Samalla teki mieli lähteä kanssa ihan vaan parille. Tähän tarjoutuikin loistava tilaisuus kun sain Petkun kiinni puhelimella. Oli ollut muutaman muun kanssa stadionin kallioilla kuuntelemassa keikkaa. Eli suunta siis töölöön minulla. Keikkaseurani lähti himaan, hänellä kun oli auto niin ei kuitenkaan olisi voinut kuin maistiksi ottaa.
Ja miten se ilta sitten töölöstä eteni... No kun olin sitten tullut olleeksi 44h hereillä pääsin nukkumaan. Tosin siihen väliin mahtuu kokonainen lauantai ja kolmekin eri kaupunkia?
Tilaa:
Kommentit (Atom)