Vuonna 2011

Eli vuosi 2011 osittain läpikäytynä. Järjestys on lähinnä sen mukainen mitä mukaa asiat tulivat mieleen.


Vuonna 2011...

- sain
- löysin vitosen
- hukkasin 5 kaulahuivia ja kolmet hansikkaat
- kävin ulkomailla
- hankin friteerauskeittimen
- asensin linuxin
- vaihdoin työpaikkaa
- kävin useammin karaokessa kuin keskustan ulkopuolella
- leikin koiran kanssa, useammankin
- kävin leffassa joka kerta eri ihmisen kanssa, paitsi kahdesti
- löysin yhden yhden kaulahuivin ja yhden hansikkaan
- hankin kahdet Adidas Superstar II kengät
- sain kylppärin kattoon läpireiän naapurin puolelle
- luonani asui kaksi eri naista, eri aikaan
- kävin eläintarhassa ulkomailla
- kävin teatterissa useampaankin kertaan
- näin enemmän keikkoja festareilla kuin ikinä
- eksyin ainakin kahdesti
- jäin kiinni pummilla matkustamisesta
- hankin ensimmäisen television sitten 1999
- kävin juhlimassa suomen lätkän mm-kultaa
- sain, noroviruksen nimittäin
- lihoin aika paljon
- nukuin todella huonosti
- olin putkassa
- nukuin pommiin pari kertaa todella pahasti
- tein useampaakin ruokaa ensimmäistä kertaa ja onnistuin vähintään kohtuullisesti
- kävin tshernobylissä mikä on eksoottisin paikka jossa olen käynyt
- yritin aloittaa punkun juonnin uudestaan, mutta edelleen olen allerginen sille
- söin todella pahaa kakkua
- kävin hautajaisissa
- neuvoin turisteja
- erosin kirkosta
- kävin huonoilla treffeillä
- voitin kinkun
- kävin kummassakin eu:n kulttuuripääkaupungissa
- vedin kännit homobaarissa
- kokeilin luistelemista ja en enää osannut sitä
- tein huonon sijoituksen
- olin masentunut talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä
- en pitänyt kertaakaan todella hauskaa
- matkustin bussilla unkariin ja takaisin
- autoin kahta tuttua muutossa
- join ihan liikaa alkoholia
- näytin liikenteessä keskisormea kanssaliikkujille
- uin meressä mutta en järvessä
- sain uuden vihamiehen
- kävin kuokkimassa erään ison yrityksen kevätjuhlissa
- hukkasin kaikki kortit lompakostani
- annoin rahaa kerjäläiselle
- en ollut minkäänlaisessa parisuhteessa
- rikoin kaksi kuumemittaria
- kävin äänestämässä
- vaihdoin verhot
- vaihdoin lamput
- korjasin lamput
- en voittanut lotossa
- nauratin ihmistä jolla oli kova vessahätä ja joka sittemmin laski allensa
- sain kaksi pahaa bakteerien aiheuttamaa tulehdusta
- muistin syntymäaikani väärin
- join vähintään kerran kuussa kalsarikännit
- minua pyydettiin seitsemästi alkossa näyttämään paperit
- lopetin tupakanpolton
- aloitin tupakanpolton
- kokeilin sähkötupakkaa
- kävin kastelemassa kahden ihmisen kukkia heidän matkansa aikana
- näin Lauri Tähkän livenä

Siinähän se taisi sitten ollakkin, ainakin tärkeimmät.

Maito ja sen ostamisen ja käyttämisen hankaluus

Alla olevalla teksillä viittaan erääseen tiettyyn teollisuuteen joka aina vertaa heidän tuotteensa käyttämistä siihen kuin jos varastaisi maitoa kaupasta. No ei varasteta, ostetaan se maito...

Käynti maitokaupassa:

Selailin kolmen suuren meijerin maitoja. Niitä oli satoja erilaisia hyllyissä, tosin eroina oli ainoastaan vähän erilaiset kuoret. Hinnat samat tai lähes täysin samat eri firmojen tuotteilla. Kaikki näytti aivan samalle.

Kun pääsin kotiin, huomasin että maitoa sai jakaa vain rajatulle määrälle ystäviä tai perheenjäseniä. Ja jos olisin halunnut tarjota maitoa ravintolassa, olisi pitänyt maidontuottajien etujärjestöltä pyytää siihen lupa. Samaten maitotölkin käyttäminen ulkomailla olisi ollut ongelmallista. Tölkissä oli rajoituksia että sitä sai laittaa vain euroopassa, lähi-idässä tai afrikassa(EMEA) oleviin jääkaappeihin. Muun maalaisessa jääkaapissa sitä ei saisi laillisesti säilyttää.

Maitötölkkiä ensimmäiksesi avatessa tuli ilmoitus että maidon juominen ilman lupaa, tai sen jakaminen on kiellettyä. Tätä seurasi pari pahvin valmistajan mainosta, joissa kerrottiin kuinka edistyksellistä heidän pahvinsa on. Seuraavaksi tuli maitotölkin valmistajan mainos, ilmoitus siitä että fyysistä tölkkiä ei saa myydä eteenpäin kaupallisessa tarkoituksessa. Tämän jälkeen tuli pari mainosta muunlaisista saman meijerin maidoista. Tätä seurasi vielä yksi FBI:n ilmoitus että maito oli varattu vain yksityiseen käyttöön.

Sitten kun maitotölkki aukesi, ilmenikin että maito pitää juoda suoraan tölkistä koko perheen kesken. Jos haluaa juoda lasista, niin sitä varten pitää hankkia erikseen maidon valmistajan hyväksymä lasi joka tarkoitettu EMEA-alueella käytettäväksi.

Samassa yhteydessä ilmeni myös että maidon laittaminen kahviin tai käyttämiseen leivontaan pitäisi erikseen ostaa lupa järjestältä joka edustaa meijeriä mutta ei lehmää. Samaa maitoa saisi käyttää myös kaupalliseen toimintaan, mutta sitä varten olisi hankittava joko toinen maitotölkki ja sille lupa kaupalliseen käyttämiseen, tai maksaa nykyisestä maitotölkistä toistamiseen ja hankkia sille lupa kaupalliseen käyttämiseen.

Ajattelin että tulevaisuudessa haen maidon suoraan lypsytilalta. Tämä ei ole ongelma, mutta jokaisesta itse lypsämästäni litrasta pitää kuitenkin lypsytilan pitäjän maksaa meijerien etujärjestölle, vaikka hän ei edes järjestöön kuuluisi. Samaten tämän maidon tarjoilusta vaikkapa kahvilassa pitäisi maksaa edelleenkin myös maitotölkkien valmistajien etujärjestölle, sekä meijerien etujärjestölle vaikka heillä ei asiassa ollut, ole tai tule olemaan mitään tekemistä.

"Ikinä en oo maito juonut. Enkä juo!" todettiin aikoinaan erään kotimaisen meijerin mainoksessa :)

Lukeminen kannattaa aina

Mitä luin tänään? Luin puolet uusimmasta "korkkarista" sekä Kauppalehden, "hesarin", HS Kuukausiliitteen ja Kamppi-Eiran.

Kaikissa oli aika masentavaa tekstiä, enimmäkseen siitä kuinka huonosti meillä oikeasti menee. Vaan on joskus mennyt huonommikin ja joillakin menee huonommikin. Lukemistossa kolme juttua nousi yli muiden. Kuukausiliitteen juttu työstä. Eli siitä kuinka joka toinen työikäinen l. 17-65 vuotias ei ole työssä. Syyt tähän oli ihan loogisia. Opiskelu, varusmiespalvelu, sairastuminen, äitiysvapaa ja muita normaaleita syitä. Luku kuitenkin itsesään on murskaava. Ei kuulosta kovinkaan tehokkaalle ja modernille yhteiskunnalle, mutta en hätkähtynyt kun asiaan pureuduttiin tarkemmin.

Toisena oli hesarissa ollut juttu siitä kuinka asunnon hankkiminen on muuttunut lähes mahdottomaksi nykyisellä tulotasolla. Sataprosenttinen asuntovelka ei edelleenkään ole harvinaisuus, sanoipa pankit mitä tahansa. Tätä mietin pitkään. Todellisuus aukesi vasta kuitenkin Kamppi-Eira lehden kohdalla jossa sivuttiin samaa asiaa.

Kamppi-Eira lehdessä, 26. nro. vuonna 2011 sivulla 22 alkoi juttu Vuokranantajien uudesta puheenjohtajasta. Suomen Vuokranantajat RY valitsi 1.10.2011 Jouko Lehtisen uudeksi puheenjohtajakseen. Hypoteekkiyhdistyksen pankinjohtajana hän tuntee asuntokaupan. Niinpä seuraavaksi pieni lainaus tekstistä:

Hypoteekkiyhdistyksellä on 250 vuokra-asuntoa ja yli 100 vuoden kokemus asuntosijoittamisesta. Lehtisen mukaan Hypo ei ole historiansa aikana myynyt yhtään sijoitusasuntoa tappiolla osoituksena asuntosijoitustoiminnan pitkäjänteisyydestä. Asuntokaupan laskusuhdanteessa kannattaa ostaa sijoitusasuntoja. Jos haluaa luopua sijoitusasunnostam on korkeasuhdanne oikea myyntiajankohta.

Kyseinen tekstinkohta suorastaan mykisti. Tässäkö on salaisuus millä menestyä kiinteistöbisneksessä? Aloin miettiä voisiko ajatusta jotenkin jatkojalostaa? Voisiko samaa "salaisuutta" jotenkin hyödyntää muussa bisneksessä? Voisiko esimerkiksi osakekaupassa ostaa osakkeita kun ne on halpoja ja myydä ne kun ne ovat kalliita? Näin ennenkuulumaton liiketoimintamalli kuulostaa uskomattomalta. Ihan suoraan en uskaltanut ajatusta alkaa paimentamaan teoiksi, mutta mietin että siinä voisi olla ideaa.

Ei sitä joka päivä vaan pääse tavallinen duunari pankinjohtajalta saamaan ilmaiseksi ideoita. Ainakaan hyviä :)

Loppuun vielä video jonka bongasin pari päivää sitten. Voin sanoa että piristi, jotenkin niin omaleimainen ja piristävä.

Itsenäinen Suomi ja DDR

Ihan ensimmäiseksi, otsikko ei ole poliittinen.

"DDR, se on maa kehityksen kärjessä" todettiin Studio Julmahuvin dekkarisarjassa Z-Salamapartio.

Valitettavasti samaa voi sanoa myös yleisradiosta. Ja tässä tapauksessa valituksen aiheena on itsenäisyyspäivän linnanjuhlien televisionti.

Itsehän hankin tuossa jokin aika sitten FullHD television. On myös FullHD digipoksi, eli kyllä pitäisi tulla nyt kristallinkirkasta kuvaa televisiosta. Vaan toisin on käynyt. Yleisradion YLE-HD on tästä masentavin esimerkki. Kyseisen lafkan, siis YLE:n käyttöbudjetti vuonna 2011 on 414 miljoonaa euroa. Se on muuten aika mellevä summa, sillä luulisi jo saavan vaikka mitä. HD-lähetyksiä varten sillä ei kuitenkaan saatu ostettua tekniikka, jäi yhden kameran liian köyhäksi koko rundraadio.

Ihmettelin ystävilleni että miten se HD kuva voi heitellä. Kaukokuvat kättelevästä presidenttiparista on kirkkaita kuin lähdevesi, mutta lähikuvat suorastaan suttuisia. Television säädöillä ei tuntunut olevan suurempaa vaikutusta. Asia jäi mysteeriksi mutta häiritsi kuitenkin. Varsinkin kun se suttuinen kuva tuli aina kun kuvattiin sitä itse kättelyä. Aina kun tuli kuva jossa näkyi presidentti kättelemässä jotakuta niin kasvot kiilsi ja oli suttua kuvassa. Epäilin pitkään että jäänyt valkobalanssi ottamatta ja joku humalainen ollut valotusmittarissa kiinni.

Nyt sitten syy selvisi. Yleisradiolla ei ollut tarpeeksi kalustoa. Oli YKSI HD kamera liian vähän. Tämän ei kuitenkaan annettu häiritä vaan skaalattiin kuvaa ylöspäin, että se sitten näyttäisi hoodeeltä. Todellisuudessahan tämä aiheutti vain sen että kuva näytti reilusti huonommalta kuin peruslähetys.

Herää vain kysymys, että mihin ne yleisradion rahat oikeastaan menee. Ammattilaistasoisen kameran vuokraamisen ei olisi voinut uskoa olevan ylivoimaista. Muutenkin suomessa tv-tekniikka on edistyksellistä kuin tosiaan tekniikka DDR nimisessä valtiossa aikoinaan. Kotimaisia HD kanavia on kokonaista kolme kappaletta, jotka lähettää enimmäkseen ylöispäinskaalattua materiaalia. Aitoa HD kuvaa edustaa lähinnä maikkarilta tuleva salatut elämät hoodeenä. Hirveästi pitäisi maksaa hyvitysmaksuja sekä katselumaksuja mutta sisältö uupuu, ja varmaan jääkin uupumaan jos YLE on tässä asiassa esimerkkinä suomessa.

Tunsin itseni huijatuksi, enkä luultavasti ensimmäistä tai viimeistä kertaa.