Odottamaton yllätys?

WUT?

Odottamaton yllätys? Eli siis yllätys joka tulee yllättäen. Nyt tulee eittämättä mieleen speden kuolemattomat Naisen Logiikka -sketsit(hyvää naistenpäivää :), mutta näin nyt ei vaan ole. En nyt lähde enempää tutkimaan tuon lauseen etymologiaa, mutta mitään järkeä siinä ei oikeastaan ole. Paitsi Matti "Yllättäen ja pyytämättä" Vanhaselle :)

Mutta sitten itse asiaan-pasiaan. Tarkoitukseni oli tänään ns. vuodattaa parisuhteellisuudesta tai suhteettomuudesta. Tai niistä mittasuhteista mitä pari suhdetta ilman parisuhdetta on ja miltä se tuntuu.
Enpäs vaan jaksa kun on niin ultraupea päivä takana. Kirjoitellaan asiasta sitten kun on enemmän vuodatettavaa. Tänään vaan oli NIIIIIIN kiva päivä että ei pysty olemaan negatiivinen.

Aurinko. Tuo muinaisten kansojen jumala, planeettamme elämän antaja, sekä erään olutmerkin nimi espanjan kielellä. Sillä on myös yksi vaikutus jota ei kunnolla tunneta. Se nimittäin saa suomalaiset hyvälle tuulelle! Totta se on vaikka valheelta kuulostaakin. On nimittäin erittäin jännää kuinka ihmiset ovat iloisempi kun keväinen aurinko esittelee itseään.
On niin mukavaa, liikutaan yhdessä ja nautitaan ulkoilusta. Olen itsekin aivan sucker tähän puuhaan.
Koko viikonloppu meni ilman dokauksia, mikä on ihan oikeasti harvinaista. Ei sillä että olisin alkoholisti, on vaan ollut noita menoja + ihan kivaa on ollut :)

Lauantaina toki väsyin päivällä töissä. Pakko se on tunnustaa että välillä tein ihan töitäkin. Alkoi olla sen verran tylsää töissä että ihan kokeeksi tein töitä, mutta vain siis kokeeksi.
Koe oli kuitenkin sen verran onnistunut, että hieman ennen iltapäivän kahvitaukoa tein hieman töitä lisää. Kahvitauon ramaisevaa vaikutusta koitin sitten tappaa tekemällä lisää työtä. Lauantai olikin siis lähes poikkeuksellinen päivä kun ajatellaan minun tehneen peräti KOLMASTI ainakin töitä. Mitalia odottelenkin nyt kakkukahveja sekä toimarin ojentamaa viiriä.
Lauantai-ilta meni sekin aika jännästi. Kotona join pari olutta ja sitten aloimme frendin kanssa pelaamaan yatzya. Tosin tätä ennen olimme toki tutustuneet läheiseen ruoka & -tanssiravintola Pub Merimiehen eurooppalaiseen ruokalistaan iltapalan muodossa.
Kylässä ollut Neiti K ei kyllä ollut kovinkaan vieraskorea vaan päin vastoin. Koreutta piisasi mutta siinä se. Ikävästi voitin vain viimeisen pelimme. Muut pelit oikeastaan hävisin ihan murskaluvuin joka kieltämättä masensi. Pientä katkeransuloista piristystä sain kun ajoin sitten frendini yöllä pakkaseen ja matkaamaan omaan kotiinsa miettimään kannattiko olla niin ylivoimainen? Mukaan lähti myös kassillinen märkää pyykkiä, sen siitä saa kun vaan voittaa.
Sunnuntai ja viikon vattu AINUT vapaapäivä. Senkin onnistuin sitten heti aamusta pilaamaan. Tai niin no, pilaamaan ja pilaamaan. Heräsin nimittäin joskus siinä ysin maissa aamulla vaikka olisi saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Se on vaan pää niin ehdollistunut heräämään aamulla kun on viikon herännyt kuudelta.

Sunnuntai oli kuitenkin ihan jättekiva päivä kun vaan sai itsensä hereille. Aamupalan muodosti vitamiinit ja yksi 2mg sirdaludi selkäkipuun. Alas ne sai sokerittomalla mehulla jossa ei ole tippaakaan sokeria eikä sen puoleen hituskaan makua. Suihkun jälkeen aloin ihmtellä että kukas se sieltä vilikutteleepi akkunan takana. Vuan uarinkoineha se sielä killisteli.

Pikainen käynti kaupassa hakemassa ranskista tahi pullaa sorsille, kaverit kasaan ja sitten puolijuoksu kohti kaivaria. Erittäin jännää oli huomata että pari muutakin ihmistä oli huomannut saman asian. Sen sijaan että olisin neitien K ja E kanssa suinpäin rynnännyt jäälle, siirryimme viisaasti uunisaaren kautta Harakkaan.

Se on kyllä harvinaista herkkua että siellä tulee käytyä. Harakassa kun ei koskaan oikein tunnu olevan mitään niin sinne ei kesällä ole kauheata tunkuakaan. Ja parina viime talvena sinne ei ole talvella päässyt kun meri ei ole ollut juurikaan jäässä sieltäpäin.
Nyt kuitenkin tuli kierreltyä ja kaarreltua pitkin saarta keväisessä auringossa. Pieni tuulikaan ei haitannut niin pitkään kun aurinko paistoi. Ja kun siirtyi tuulensuojaan toiselle puolelle saarta, niin alkoi ihan tulla hiki.

Sirpalesaaressa pursiseuran tiloissa oli myytävänä makkaraa, kaffetta, mehua ja kaakaota. Munkit oli valitettavasti loppu :( Hauskana kuriositeettinan voisin kertoa anekdootin äidistä ja tyttärestä jotka päättivät ostaa maggarat. Oikein olivat tyylikkäitä, ja kun makkarat oli saatu kysyi äiti: "Olisiko myytävänä jotain juotavaa? Vaikka olutta?
Itseäni tuo hieman huvitti ;)

Loppupäivä meni vielä mukavammin, käppäily espalle ottamaan latte sekä jättimäinen korvapuusti. Samalla kuulumisien vaihtelua frendien kanssa jotka olivat kaupungilla sattuneet samaan paikkaan sekä kevyttä keskustelua illan kohokohdasta joka olikin sitten vähän pliisu lopulta. 

Mikkosten Maailma oli toki mielenkiintoinen ohjelma, mutta pliisu. Nehän puhui nimittäin ihan wiksuja ainakin enimmäkseen. T.A. osasi kyllä olla taas aika loppumattoman itseriittoinen mutta ei sentään ollut koko ajan äänessä. Ohjelman jälkeen oli lämpimän ruoan vuoro. Eli lettusia joiden sisällä oli kaikkea kivaa suolaista sekä vähemmän suolaista.

Oli siis aika kiva päivä. Lisää tämmöisiä niin elämähän alkaa tuntua ihan elämisen arvoiselta. Ainakin nyt se tuntuu juuri siltä :))))


ps: tulihan toki niitä sorsiakin ruokittua!