maanantai 9. helmikuuta 2009

Minä, Rauno ja Tappparan Repomies

Nokkelimmat pokke... Ei siis vttu mitään julmaa nyt tähän alkuun. Ei huvilla eikä ilman. Tarkoitukseni onkin kertoa siitä oudosta, lähes maanisen omaisesta suhteesta mikä minulla on Pasila nimiseen tv-ohjelmaan.

Itsellenihän tuo ohjelma oli vieras erittäin pitkään. Ohjelma tuli telkusta joskus vuonna 2007 MUTTA minä pääsin kärryille hommaan reiiiiiluuusti myöhemmin(tässä kohtaa tulee se opettavainen tarina).

Ei liene salaisuus että on olemassa muutamia asioita joista pidän. Yksi tästä kategoriasta on rokkifestarit. Ja koska olen ihan hemmetin kova jätkä niin olen käynyt rokkifestareilla ulkomaita myöten.

Euroopan suurimmat festarit löytyy tätä nykyä unkarista. Tosin voi käydä niin että Wacken kasvaa isommaksi, mutta se jää nähtäväksi. Budapestissä kuitenkin on vuosittain Sziget-festivaalit. Isot bileet ja älyttömästi baareja joissa on halpaa viinaa ja ne baarit on aina auki. Olen käynyt siellä huimat kaksi kertaa ja olen menossa tänäkin vuonna sinne.
Matkan voi tehdä miten haluaa mutta helpoiten se onnistuu Jookoskookos.comin kautta. Heiltä saa myös BUSSIMATKOJA Szigettiin(tarkoittaa sitten saarta magyaariksi) jolloin hikisessä(tai kusisessa, riippuu tuurista) Taistossa istuskellaan sitten tallinnasta budaan tahi pestiin. Bussissa on lähinnä kahta asiaa:
A) aikaa
B) seuraa
D) DVD-soitin

Ajan voi siis tappaa dokaamalla seurassa ja katsomalla välillä jotain dvd:tä. Aika usein se jotain on Pasila diivari repiitillä. Repomiehen horinat tuokin mukavaa vaihtelua matkaan väsyttämiin kuskeihin jotka hourailee jo heti alusta ja uhkaa jättää huoltoasemalle. Samalla on myöskin viihdyttävää seurata jotain JÄNNÄÄ sen sijaan että delirium tremensin kourissa taisteleva vierustoveri kertoisi matkastaa muinaiseen Lemuriaan.
Ja kun sitä viinaa kuluu ja matka taittuu niin itsekin alkaa olla aika ladatussa kunnossa.

Kun mieli on herkkä, kun kroppa on pehmitetty, kun aivot on samanlaiset kuin sukat jaloissa niin silloin Pasila tulee ja iskee. Siihen vaan jää koukkuun ja jos ei jää niin sitten jo jotenkin koukussa. Ihan sama mutta lopputulos on aina sama!

Loppuun repomiestä.

Ei kommentteja: