Unelmia ja unelmoimishommia

Tänään se alkaa. Kahdeksalta neloselta. On siitä jo puhuttukkin.

Niinpä niin, unelmien poikamies on tänään alkamassa. Tavallaan tunsin pientä häpeää kun tuossa käppäillessä mietin koko asiaa ja ohjelmaa.
Itse formaattihan ei ole oikeastaan mikään paha juttu sinänsä. Eli on ohjelma jossa on mukavia(=kauniita) tyttöjä sekä mukava(=tavoiteltu) poikamies.
Tästä tyttöjen paljoudesta tämän poikamiehen pitäisi sitten kauhealla vauhdilla ehtiä valita itselleen se sopivin pari. Riskit on suuret että jossain vaiheessa käy joku pikkuinen moka, ja sen takia homma kuivuu kasaan. Siis noin ihmissuhteen kannalta. Voi alla että neiti x olisikin parempi valinta kuin neiti y, mutta sattuu jotain pientä.
Kahdestaan kun ollaan, niin ei se mitään. Puhumalla asiat selviää, mutta kun ympärillä on muitakin...

Ja sitten se poikamies. Tämä Antti siis joka on suomen unelmien poikamies. Oikeastaan hävettää aika paljon. On tullut naureskeltua Antille aika tavalla, ja edellisessa blogissanikin lähes herjasin tätä miestä. Ja syynä ainoastaan Antin ulkonäkö ja kuvat mitä miehestä on tullut julkisuuteen. Enpä muista koska viimeksi olisin ollut näin ulkonäkökeskeinen, en suinkaan.

Anttihan voi olla helvetin hauska ja mukava tyyppi. Fiksu sekä nokkela, eli ihminen jonka seurassa viihtyy ja josta on helppo pitää. Hän voi hyvinkin olla erittäin empaattinen ja toisetkin huomioiva ihminen. Auttava ja sosiaalinen. Kerrassaan loistava seuramies, sivistynyt ja kohtelias.

Eikö nuo oli juuri niitä ominaisuuksia jota unelmien poikamieheltä, tai keltä tahansa oikeasti toivoisi? Ja mistä sitä tietää vaikka Antilla olisi nuo kaikki ominaisuudet.

Silloin hän kyllä todellakin olisi unelmien poikamies!