Taiteesta ja rahasta

No niinhän siinä sitten kävi että Antti "Rahakanki" Kaikkonen sai syytteen vaalirahoista. Itse juttuhan on maallikolle aivan selvä. Onneksi suomessa kuitenkin ensin tutkitaan ja sitten vasta vapautetaan kepulainen jolla on huono muisti.

Tässä(kin) tapauksessa kuitenkin poliittinen korruptio on taas ollut vekkulisti esillä. Eli aina kun vaalit on lähellä alkaa eri ammattiliittojen sekä yritysten portailla kierrellä taulukauppiaita. Ja ei, nyt ei ole kyse niistä nigerialaisista opiskelijoista jotka pahvilappu kourassa kiertää kerrostaloissa.

Näissä tapauksissa joku tuttu ostaa tauluja toiselta tutulta ja viulut maksaa joku, tai jotkut kolmannet jotka ei ole tauluja halunneet eikä niitä saakkaan.

Asiaan en sen kummemmin ota kantaa, mutta olisi ihan helevetin hauska joskus nähdä mitä ne taulut on joita myydään. Samaten olisin enemmän kuin innostunut kuulemaan jonkun ihan oikean taideasiantuntijan arviota taulujen arvosta. Ihan mutulla ja puhtaana oletuksena heitän arvion että taulujen todellinen hinta on kankaan ja kehysten arvo. Tai mistä sitä tietää, ehkä nämäkin nuorisosäätiön ostamat taulut keikkuu asukkaiden ilona jossain soluasuntojen tai rivarien olohuoneissa, vaan tiedä siitä.

Seminaariliput joita kaupataan on sitten asia erikseen. Niistä ei jää käteen edes sitä taulua. Voinemme olettaa kuitenkin että jokainen nuorisosäätiön asunnossa asuva on ilomielin maksanut vuokrankorotuksen kun tiennyt että sekin raha meni Matti Vanhasen tai Antti "Toistenrahatkanki" Kaikkosen vaalibudjettiin.

Kyllä se makarooni ja tonnikalaa on hyvvee kun vaan miettii sitäkin seminaaria jonka maksoi ja josta jäi niiiiiin paljon käteen ;)

ps: jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin Kaikkosen ja Vihriälän oikeudenkäynnissä kukaan ei muista mitään, tauluja ei löydy mistään ja ketään ei tuomita.