keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Homoista ja avioliitoista

Tuli luettua Jani Toivolan blogia jossa hän kirjoittaa epätasa-arvosta avioliittolaissa. Pakko sanoa että tavallaan ymmärrän vuodatuksen, koska kirjoittaja itse on yrittänyt muuttaa maailmaa. Harmi vain että tekee sen väärin ja lähtee väärästä päästä liikkeelle. Ongelmana ei ole nimittäin homojen avioliitot, vaan heteroiden kirkkohäät.

Koko hommahan on aivan nurinkurista. Pari hassua lahkoa voi mielivaltaisesti vihkiä ihmisiä tai olla vihkimättä. Tämä ei kuulosta nyky-yhteiskuntaan millään muotoa sopivalle toiminnalle. Vasitenkin kun nämä taikauskoisten iltamat, joita myös uskonnoiksi kutsutaan varaavat vieläpä oikeuden itse valita ne henkilöt jotka voivat vihkimisen suorittaa.

Todellisen tasa-arvon tiellä voidaan katsoa, kun ollaan siinä vaiheessa että hankkiudutaan eroon myös heteroavioliitoista. Järkevintä ja kaikille tasa-arvoisinta on että kaikki olisivat lain ja yhteiskunnan kannalta rekisteröidyssä parisuhteessa.

Idea voi ja varmaan kuulostaakin hupsulle, ellei peräti idioottimaiselle mutta onko se. Makustellaanpa sitä ajatusta kuitenkin.

Eli kaikki jotka tahtovat olla pariskuntana, käyvät maistraatissa hoitamassa virallisen puolen. Kaksi täysi-ikäistä jotka sanovat tahdon ja vähintään kaksi täysi-ikäistä todistajaa. Jos sen lisäksi haluaa liitolleen pyhityksen haluamaltaan jumallallisuudelta niin siitä vaan. Mikään ei estä pyytämästä pyhitystä kirkosta, moskeijasta tai temppelistä. Edelleenkin niin tahtovat voisivat pitää kirkkohäät, tai polkea lasin rikki ja huutaa MAZEL TOV tai pyytää mullahia pussaamaan otsalle ja antamaan sormuksia jne jne jne.

Samaten nekin ihmiset jotka niin tahtovat pitää myös aivan yhtä viralliset tilaisuudet joissa voi olla paikalla ketä tahansa, ja vaikkapa buddhalainen munkki siunaamassa heidän lupauksen olla liitossa ja rakastaa toisiaan.

Saman muuten voisi ulottaa myös kasteenkin puolelle. Täysin samat kaavat siihenkin käyvät. Kastajaiset, häät ja hautajaiset onkin itseasiassa rippijuhlien lisäksi lähes ainoat kerrat kun about 70% kirkon jäsenistä edes näkee pappia työssään. Olisihan se vapaampaa kun jokainen voisi valita itselleen sopivimman tavan pyhittää liittonsa. Se ei olisi keltään pois ja valinnanvapaus sekä tasa-arvo alkaisi näissäkin asioissa olla kohdallaan.