Pitkän päivän matka iltaan

Tässä on nyt muutamakin asia syrämmellä. Onneksi ei mitään vakavaa eikä vaarallista kuitenkaan. Tai onneksi ja onneksi, mistä sitä etukäteen tietää.

Aikaa viimeisimmästä blogistakin on näköjään vierähtänyt aika reilusti. Ehkä on ollut sanottavaa, mutta ei aikaa. Tai sitten on ollut aikaa, mutta ei ollut suuremmin sanottavaa. Tai sitten en vaan ole tehnyt tässä välissä mitään juurikaan mainitsemisen arvoista :)

No okei, jotain on käynyt. Kuten parin viikon reissu unkariin festareille. Se meni ihan ok ja tutustuin reissulla moneen aivan HEMMETIN mahtavaan ihmiseen, eräisiin en tutustunut ihan niin paljon kuin olisin tahtonut; valitettavasti näin joskus :(

Ja samaten tapahtui kesällä tutustuminen tyttöön/naiseen joka ihan oikeasti tuo mieleen Che Guevara biisin Happoradiolta. Jotenkin vaan saan tästä biisistä kyseisen tytön mieleeni. Luultavasti hänessä on ikuista kapinallista ihon alla, jonka vain jotkut meistä huomaa...





Nyt tulee muutosta elämään . Olen antanut itselleni mission. Tällä missiolla on kolmekin todella itsekästä ja omahyväistä päämäärää. Ja jos kaikki kolme niistä täyttyy, se on aivan huippuloistavanerikoisenextrahyvää. Kahden kohdallakin voidaan puhua jättimäisestä sukseesta. Yksi on sitten lähinnä voitto vain itselleni, mikä sekin merkitsee jotain.

1. Lopetan tupakoinnin, 4 good.
2. Pudotan painoa 15kg, toukokuuhun mennessä!
3. Nuorenen 5, toistaiseksi?

Sen verran näistä, että jos vielä saan tosiaan hommat rullaamaan niin aion jakaa salaisuuteni myös muiden kanssa. Helpointa tuntuu olla ilman tupakkaa! Siis aivan totta, ei ole edes hankalaa. Ei häiritse että muut polttaa tai että ruan/kahvin jälkeen ei ole heti nortti huulessa. Kaikista helpointa on kun ei vaan ajattele koko asiaa. Tai jos ajattelee niin senkun vaan toteaa että onpas helppoa olla ilman.

Muutenkaan en ymmärrä sitä että päämäärää tärkeämpiä on konstit sinne pääsemiseen. Eli jos haluaa pudottaa painoa, niin otetaan joku dieetti tai saliohjelma jota noudetaan sitten orjallisesti. Ja siitä lipsahtaminen on sitten jotenkin peruuttamatonta. Päinvastoin, siis juuri senhän voi korjata kun kerran on aloittanut. Aina pitää voida, ja miksei tavallaan saakin lipsahtaa. Jos ei ole heikkoutta niin ei ole heikkoutta jonka voittamisesta saada voimaa.
Itsetarkoitus ei kuitenkaan ole mennä ylös-alas-ees-taas sen kanssa mitä tekee.


Itse en ainakaan ole varsinaisesti edes pahoillani jos lipsahdan hampparille tai vaikka pitsalle. Jos tiedän että se ei tule tavaksi. Samaten tiedän myös että olen valmis seuraavana päivänä tai sitä seuraavana rääkkäämään sitten itsenä 20min pidempään, tai lenkkeilemään/ulkoilemaan sen verran kauemmin. No harm done there :D

Kaikki muu tuntuu olevan yksinkertaista, paitsi tietysti tuo ikäjuttu. Siis miten voi muka päättää tuosta vain "nuorentuvansa viisi vuotta"? Helppoa kun sen osaa eikä vaadi kvanttifysiikan syvempää tuntemusta. Omalla kohdallani tämän täyttää hieman muodikkaampi pukeutuminen. Tai että edes katsoisin jossain määrin mitä puen päälleni. Nykyäänähän pukeudun enemmänkin mukavasti kuin tyylikkäästi tai soinnukkaasti. Ja voin häpeäksi tunnustaa että vaatteiden istuvuus ei ole läheskään aina ihan kohdallaan.

Hiuxilleni ei ole tehty vuosiin muuta kuin pesty ja laitettu hoitoainetta. Nyt alan jo itsekin huomata että jotain tehtävä tai alettava pitää kaljua kohdallani ihan ok kampauksena. Koska päässäni on päälaella pari aika komeaa(joskaan ei varmaan seksikästä) arpea ja olen jotenkin kiintynyt hiuksiini, niin pakko kai niille on jotain tehdä. Tehköön sen sitten ammattilaiset.

Varmaan keksin jotain muutakin mikä olisi saatava tehtyä, mutta onhan tässä aikaa. Ja vuosia on tulossa lisää koko ajan :)